Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Imperialismi konfliktien aiheuttajana

USA:n presidentti Donald Trump on julistanut amerikkalaisten joukkojen vetämisen pois Syyriasta – tietysti jää nähtäväksi toteutuuko tämä täydellisesti, mutta ainakin Syyriassa käytettävien joukkojen määrän pitäisi pienentyä. Syyrian sota on mennyt USA:lle huonosti: Syyrian hallitus on vielä pystyssä ja USA:n varustamista FSA-kapinallisista on jäljellä vain pieni joukko. Suuri osa kapinallisista liittyi ISIS-järjestön riveihin, mutta siitäkin on jäljellä enää rippeet.

Syyria & kurdit

Suunnitelma “humanitaarisesta” invaasiosta Syyriaan tuli USA:n kilpailijoiden, Venäjän ja Kiinan torppaamaksi. Varasuunnitelmana oli tukea edelleen FSA-kapinallisia sekä kurdijoukkoja. Ilman täysimittaista amerikkalaisten invaasiota FSA ei pärjännyt. Sen jäätyä sodassa enemmän ja enemmän alakynteen USA:n strategian painopiste muuttui.

Toive Syyrian hallituksen kukistamisesta alkoi haihtua. Sen sijaan USA pyrki saamaan käsiinsä Syyrian tärkeät öljykentät mm. Kamishli, Hasaka ja Deir ez Zorin kaupungeissa. Irakin, Syyrian ja Libyan raunioista noussut ISIS kaappasi kuitenkin öljykentät. USA:n rahoittamat kurdit taas kaappasivat ne ISIS-järjestöltä.

Trumpin ilmoitettua joukkojen pois vetämisestä Turkki aloitti hyökkäyksen kurdeja vastaan. Kurdit olivat siis vapaata riistaa, eivätkä enää USA:n suojelussa. Mahdollisesti USA:n suunnitelma oli saada öljy Turkin välityksellä. Toisin kuitenkin kävi, sillä Syyrian hallitus ja kurdit ovat jo tehneet sopimuksen Turkin hyökkäyksen pysäyttämiseksi.

Miksi USA sitten luopui kurdien käytöstä? Syyrian sota on lännen imperialistien kannalta epäonnistunut, sillä Assadia ei onnistuttu kaatamaan. Niinpä siinä suhteessa USA kaiketi luovuttaa ja lopettaa aktiiviset sotatoimet. Jos öljyrikkaiden alueiden hallitsemisesta on toivoa, niin USA näyttää valinneen välikappaleekseen tällä kertaa Turkin, joka on Nato-maa ja myös USA:n liittolainen.

Amerikan kapitalistiluokka on keskenään erimieltä taktiikasta, mikä osittain on pelkkää sisäpoliittista teatteria. Vielä ei kannata huokaista helpotuksesta – USA saattaa vielä siirtää uusia joukkoja Syyriaan, kenties auttamaan liittolaistaan Turkkia, jos sen ja Syyrian välillä alkaa todellinen sota. USA ehti rakennuttaa kurdien valloittaman alueen sisälle omia sotilastukikohtiaan, joten tuskin he hevillä sieltä lähtevät, vaikka Trump sanoisikin muuta. Liitto kurdien ja USA:n välillä näyttää kuitenkin ainakin toistaiseksi olevan ohi.

Kurdeja romantisoitiin suurella rahalla ja vaivalla länsimediassa ja jopa “vasemmistolaiset” tahot lähtivät siihen. Kurdit esitettiin milloin demokraatteina, vapaustaistelijoina tai jopa sosialisteina – ja kuitenkin heidän tehtävänsä oli auttaa USA:ta, maailman suurinta kapitalisti-imperialistia tuhoamaan jälleen yksi Lähi-idän maa. Palkaksi he toivoivat USA:n tuen saadakseen kansalleen viimein itsehallinnon.

Itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille kansoille, niin kurdeille kuin syyrialaisillekin, mutta sitä ei voida saavuttaa liittoutumalla imperialismin kanssa toisia itsenäisiä kansoja vastaan. Imperialismi on nyt iskenyt puukon kurdien kansan selkään, kun heitä ei enää tarvita sen palkkasotureiksi. Ja koko länsimedian vuosia parjaama ilkeä ja paha Syyria on tullut kurdien pelastukseksi.


Hongkongin mellakat

Hongkongissa on osoitettu mieltä jo kuukausia lainsäädäntöneuvoston esitettyä uutta lakia joka sallisi raskaista rikoksista epäiltyjen lähettämisen Hongkongista Kiinaan oikeuden eteen. Hongkong oli Iso-Britannian siirtomaavallan alla vielä 1997 asti. Siitä asti se on ollut Kiinan erikoishallintoalue jolla on erityinen autonomia.

Lakiesitys rikollisten siirtämisestä Kiinaan kuvaa suurempaa prosessia, jossa Kiina kasvattaa omaa valtaansa. Samalla se kuvaa länsi-imperialistien valtaa sekä Kiinan ja lännen valtataistelua. Laki ei vaikuttaisi tavallisten kansalaisten elämään, mutta siitä on syntynyt valtava liikehdintä. Miksi?

Länsi on lietsonut protesteja  mediassa herkeämättä ja syytänyt protestiliikkeelle vuosien mittaan kymmeniä miljoonia. Amerikkalaisjärjestö National Endowment for Democracy (NED) kertoo virallisesti antaneensa Hongkongin oppositiolle 29 miljoonaa dollaria viimeisen viiden vuoden aikana. Vähitellen kipinä saatiin syttymään ja suuret mellakat alkoivat. Media ja miljoonat dollarit saivat rakennettua suuren liikkeen lakiesityksen pohjalta.

Kenenkään ei kannata katsoa Kiinaa sinisilmäisesti, se on valtiokapitalistinen maa muiden joukossa. Mutta olemme nähneet nämä samat temput jo lukemattomia kertoja, joista Venezuela on loistava esimerkki. Siellä USA on myös rahoittanut oppositioliikettä vuosia, joka ei selviäsi ilman amerikkalaisia miljoonia. Eikö menneisyydestä ole opittu mitään?

Ei voi samaan aikaan kritisoida USA:n sotaisaa politiikkaa ja haukkua Trumpia – ja ihannoida Hongkongissa protestoijia, jotka kantavat USA:n lippuja ja kylttejä joissa pyydetään Trumpia “pelastamaan heidät”. Jos on jokin “kapinaliike” tai “protestiliike” jota kapitalistinen media kovasti kehuu, niin kannattaa yleensäkin suhtautua siihen skeptisesti.

Se minkälainen työväenluokan liike Hongkongissa on meneillään, jää todellisuudessa täysin näkymättömiin mediassa. Ja se on luonnollista – porvari-imperialistien media näyttää sellaista kuvaa joka sille sopii. Realistisesti työläiset eivät tunne suurta rakkautta Kiinan kapitalismia kohtaan, mutta eivät myöskään Britti-monarkiaa kohtaan, eivätkä odota innolla Trumpin interventiota.

Työväenluokan taistelu ei voi perustua ulkomaiseen imperialismiin. Päinvastoin se edellyttää ensin imperialismin heittämistä ulos maasta. Trump ei voi tuoda Hongkongin työväenluokalle mitään hyvää ja ne työläiset, jotka tällä hetkellä seuraavat USA:n tuella rakennettua liikettä, tulevat pettymään kurdien tavoin.

Konfliktien syy: imperialistinen kapitalismi

Pitää muistuttaa, että Yhdysvaltojen aggressiivinen sekaantuminen, sotapolitiikka ja kamppailu maailman herruudesta ei johdu Trumpista. Se ei johdu “pahoista ihmisistä” eikä edes “ahneista kapitalisteista”. Se johtuu kapitalistisesta järjestelmästä itsestään. Eikä USA ole ainoa, kaikki kapitalistiset maat jotka pääsevät tuolle kehitysasteelle alkavat toteuttaa samantyyppistä politiikkaa – imperialismin politiikkaa.

Kehittyneiden länsimaiden pääoma on kasaantunut niin paljon, että omat kotimarkkinat eivät enää riitä ja on pakko sijoittaa ulkomaille. Tuo pääoma on kasvanut liian isoksi ollakseen kansallista, joten siitä tulee ylikansallista eli globaalia. Globaalin kapitalismin eli imperialismin kehitysasteen saavuttaneet maat yrittävät laajentua muualle: on saatava uusia sijoituskohteita, halpatyövoimaa, ryöstettävä resursseja, uusia markkinoita.

Imperialismi on pohjimmiltaan taloudellista toimintaa, joten kaikkien imperialistien ei tarvitse samalla tavalla suorittaa USA:n kaltaista maailmanpoliisin virkaa. Muut länsimaat tulevat jenkkien vanavedessä. Kilpailijat ovat sitten taas asia erikseen (pohjimmiltaan kaikki kapitalistimaat ovat kilpailijoita, mutta niiden kesken on myös väliaikaisia liittoja esim. Nato, EU, Brics jne.).

Globaalin kapitalismin kehitys luo välillä tilanteita, joissa joku saa tuon “maailmanpoliisin” eli vallankumousten päävihollisen roolin. Se on ollut työväenliikkeen historiassa milloin Venäjän Keisarikunta, milloin Saksa tai Iso-Britannia – nyt se on USA. Kaikki maat eivät voi toteuttaa imperialismia samalla tavalla, varsinkin jos voimasuhteet ovat kovin epäsuhtaiset. Esim. Suomella ei tietenkään olisi rahkeita samanlaiseen maailmanvalloitukseen, joten se tyytyy vähempään. Sama pätee moniin muihin Euroopan maihin, niiden sotaisuus on jopa usein melkein suoraan verrannollinen taloudelliseen mahtiin.

USA:n kapitalismi yrittää ajaa omia etujaan alistamalla ja ryöstämällä Syyrian. Kiina ja Venäjä taas ajavat omaa etuaan laittamalla kapuloita jenkkien rattaisiin. Kiina ja Venäjä ovat USA:n kilpailijoita, niiden välillä syntyy konflikteja: Hongkongin mellakat, Ukrainan Venäjä-mielisen presidentin syrjäyttäminen USA:n toimesta, mikä käynnisti 2014 maassa sisällissodan.

Imperialismi synnyttää alati lukemattomia konflikteja ja kriisipesäkkeitä: Afganistanin ja Irakin sodat, hyökkäys Libyaan, USA:n pakotteet, painostus, sabotaasi ja uhittelu Venezuelaa kohtaan, Israelin konfliktit naapuriensa kanssa, Saudi Arabian hyökkäys Jemeniin, lännen imperialistien jatkuva häärääminen Afrikassa jne.

Ei voida unohtaa Naton leviämistä Euroopassa ja tavoitteesta piirittää Venäjää ja ahdistaa se nurkkaan. Suomikin on integroitu mukaan tähän kehitykseen, sillä se harjoittelee jo Nato-joukkojen kanssa ja sallii niiden toimia Suomen alueella.

Imperialismin tautiin on vain yksi lääke, nimittäin työväenluokan taistelu ja solidaarisuus. Vain työväenluokka voi valtaantulonsa kautta saada aikaan kestävän rauhan ja kansojen ystävyyden.

Ei liittoja imperialistien kanssa, sillä heidän etunsa ja kansojen edut ovat yhteen sovittamattomat!

Työkansan Sanomat 12/2019

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Imperialismi konfliktien aiheuttajana

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *