Marxilais-leniniläisenä puolueena Ktp:llä on oma tapansa suhtautua porvarilliseen demokratiaan ja porvarillisiin vaaleihin. Nykyisissä oloissa meidän tulee nähdä kunta- ja eduskuntavaalit tilaisuutena saada puolueelle lisää näkyvyyttä ja mahdollisuutena tuoda omia näkemyksiämme julki kansan keskuudessa, paljastaa kapitalistien politiikan kurjistava ja kansaa kurittava vaikutus, lisätä kannatustamme ja hankkia puolueelle uusia jäseniä.

Huolimatta vaaleihin osallistumisesta meidän ei pidä sokeasti ajatella, että vaaleilla pystyisimme pohjimmiltaan muuttamaan kapitalismin perimmäistä luonnetta tai viemään Suomea sosialismiin. Se, että näin kävisi on mahdollista mutta epätodennäköistä, sillä porvarillinen ”demokratia” on suunniteltu pitämään porvaristo vallassa ja marxilaisina kannatamme tietenkin vallankumousta, jonka on mentävä paljon pidemmälle kuin porvarillisen järjestelmän rajoissa on mahdollista.

Muilla puolueilla on tietenkin erilainen perspektiivi vaaleihin. Porvaripuolueet saavat suuria puoluetukia ja niiden johtajat ja kansanedustajat suurta palkkaa osallisuudestaan porvarillisen järjestelmään mikä varmistaa, että nämä puolueet tai niiden yksittäiset kansanedustajat eivät toimisi omaa luokkaansa eli kapitalisteja vastaan. Tämä ei päde ainoastaan perinteisiin oikeistopuolueisiin vaan myös puolueisiin, jotka arvomaailmansa puolesta ehkä haluaisivatkin tehdä vasemmistolaista politiikkaa, mutta ovat kapitalistien toimesta lahjottu.

Kommunistista puoletta on vaikea ostaa, koska sen päämäärät ja tavoitteet ovat niin ristiriidassa kapitalistien etujen kanssa. Ei voi syntyä samanlaista kompromissia kapitalistien ja kommunistien välillä kuin syntyy aina esim. kapitalistien ja sosiaalidemokraattien välillä. Silti se ei tarkoita etteikö kommunistinenkin puolue voisi muuttua samanlaiseksi kuin reformistinen puolue, jos se unohtaa marxilaisen teorian ja oman ideologiansa. Tällainen puolue olisi kommunistinen puolue ainoastaan sanoissa eikä teoissa.

Marxilais-Leniniläinen teoria on osoittanut, että vaaleihin ei pidä osallistua reformistisesti, mutta myös toisaalta ettei vaaleja tule boikotoida harkitsematta tarkkaan vallitsevaa tilannetta. Kirjassaan ”Vasemmistolaisuus” lastentautina kommunismissa V. I. Lenin kritisoi äärivasemmistolaisia, jotka tahtoivat boikotoida kaikkia vaaleja kaikissa tilanteissa samalla huomauttaen, että boikotti on silti joskus paikallaan:

”Tietenkin väärässä olisi se, joka alkaisi vanhaan tapaan ja ylipäänsä väittää, ettei muka missään tilanteessa sovi kieltäytyä osallistumasta porvarillisiin parlamentteihin… Venäjän kokemus on antanut meille yhden esimerkin boikotin onnistuneesta ja oikeasta harjoittamisesta bolshevikkien taholta (1905) ja toisen esimerkin sen virheellisestä harjoittamisesta (1906)”

Ktp on soveltanut tätä Leninin oppia omassa politiikassaan boikotoimalla alusta lähtien Europarlamenttivaaleja jotka vain vahvistavat Suomen pysymistä Euroopan Unionissa. Koska EU on pohjimmiltaan Imperialistisen kapitalismin väline, sen perimmäiseen olemukseen kuuluu pääoman ja työvoiman vapaa liikkuvuus, jotka ovat nykyiselle imperialistiselle kapitalismille oleellista.

Suomen eroamiseen EU:sta ei tarvita europarlamenttia, joten Ktp on aina katsonut aiheelliseksi boikotoida eurovaaleja.

On pidettävä selkeästi marxilainen näkökanta porvarillisiin vaaleihin ja nähtävä niiden tarjoamat mahdollisuudet sekä rajallisuudet. Tilannetta tulee aina arvioida tarkasti menemättä mukaan oikeisto-reformismiin, joka luottaa vain ja ainoastaan porvaridemokratiaan tai ”äärivasemmistolaisuuteen”, joka boikotoi kaikkia vaaleja tilanteesta riippumatta.

Työkansan Sanomat 10/2016

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Marxilaisesta vaalipolitiikasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *