Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Suomalainen kapitalismi ja lahtarien perinne


Varatuomari Simo Ellilä esitti Helsingin Sanomien yleisönosastolla 1.9. ajatuksen, että Suomen asevoimat luopuisivat suojeluskuntasymboleistaan. Ellilä mainitsi mm. ”jääkäri”-alkuiset joukko-osastojen nimet sekä suojeluskuntien kuusenhavutunnuksen. Voi tietysti kysyä – jos Suomen työväenvallankumous ja luokkasota ovat ”ollutta ja mennyttä” eikä niitä enää haluta muistella – niin miksi armeijan asevoimat pitävät kiinni valkoisten lahtarikaartien perinteestä? 

Esitys on oivallinen esimerkki Marxin ajatukselle, että kaikki valtiot ovat jonkun luokan vallankäytön välineitä: sosialistinen valtio on työväenluokan vallan väline, kapitalistinen valtio taas porvarien vallan väline. Valkoiset lahtarikaartit julistettiin vuonna 1918 Svinhufvudin kapitalistihallituksen toimesta Suomen ainoaksi lailliseksi asevoimaksi (täten samalla vaatien työväenluokan järjestyskaartien ja punakaartien hajottamista). Suomen nykyinen armeija on, kuten Ellilä huomauttaa, tuon Svinhufvudin lahtarikaartin jatkumoa. Käyttää jopa samoja symboleja.

Ellilän ajatus jääkäri- ja suojeluskunta-symboleitten uusimisesta tyrmättiin täydellisesti. 

Vantaan Sanomat kirjoitti 11.1.2019: ”Valkoisen Suomen symboleiden poistamista armeijan käytöstä ehdottanut Simo Ellilä on saanut vastaansa kovaa kritiikkiä” ja ”Jääkäreistä kirjoittanut lakimies saa kovaa kritiikkiä”. (Jääkäreistä kirjoittanut lakimies saa kovaa kritiikkiä – ”En millään tavoin halunnut vähätellä”

https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/735598-jaakareista-kirjoittanut-lakimies-saa-kovaa-kritiikkia-en-millaan-tavoin-halunnut)

Ellilä siis painostettiin pyytämään anteeksi: ”En ole mielestäni millään tavalla halunnut vähätellä jääkärien, sankarivainajien tai veteraanien henkilökohtaisia uhrauksia ja heidän panostaan Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi” hän sanoo. Valkoinen propaganda on siis Suomessa yhä vallalla, ja sen tietysti kaikki näimme 2018. 

Lahtarikaartit puolustivat kapitalisteja ja syyllistyivät kansanmurhaan

Suojeluskuntasymboleista luopuminen ja suojeluskuntien tarkastelu muuten kuin ylistävässä valossa voisi johtaa porvareille tuhoisiin seurauksiin. Jos armeija jättäisi lahtarikaartien perinteen menneisyyteen eikä enää ylistäisi ja puolustaisi sitä, voitaisiin nähdä tosiasiat, että lahtarikaartit puolustivat ainoastaan Suomen rikkaan eliitin etua kansan suuren enemmistön kustannuksella ja syyllistyivät kansanmurhaan suojellakseen kapitalismia.

Ellilä sanoo aivan oikein, että ”…kuusenhavua päähineissään kantaneet suojeluskunta- ja jääkärijoukot ampuivat yli 4 000 taistelun lopettanutta ja aseensa luovuttanutta punaista taistelijaa – Tampereen tapahtumia pidettäisiin tänä päivänä lähinnä sotarikoksena.” Mutta jatkaa, ”Puolustusvoimien käyttämien tunnusten tulisi nauttia yleistä arvostusta ja kunnioitusta. Kuusenhavusta tulisi jo luopua.”
(Lakimies haluaa muutoksen armeijan näkyvimpiin yli 100-vuotisiin perinteisiin – HS: ”Tapahtumia pidettäisiin nyt sotarikoksena”. https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/734751-lakimies-haluaa-muutoksen-armeijan-nakyvimpiin-yli-100-vuotisiin-perinteisiin-hs)

Ellilä ei siis suinkaan kritisoi kapitalistista armeijaa, vaan ainoastaan yrittää puhdistaa sitä suojeluskuntien rikoksista. 

Tässä on siis vastakkain kaksi kapitalismin taktiikkaa:

1) puolustaa röyhkeästi lahtarivaltaa joka edustaa kansanmurhaa, vasemmiston ja työväenluokan laillisten oikeuksien poistamista jne. tai
2) jättää tuo menneisyyteen ja yrittää teeskennellä ettei kapitalistien valta perustu tuohon yllämainittuun.

Jälkimmäinen taktiikka olisi ovelampaa, mutta porvarit ovat valintansa tehneet ja puolustavat yhä lahtarifasismia. 

Asia on kaksipiippuinen: toisaalta jos myönnetään tosiasiat lahtareista ja luokkasodasta ja luovutaan lahtarien ylistämisestä, niin työväenluokan vallankumous osoittautuu sankarilliseksi, Suomen historian kenties kaikkein hienoimmaksi, kunniallisimmaksi hetkeksi, jolloin tavallinen kansa otti vallan käsiinsä sortajilta ja riistäjiltä ja puolusti viimeiseen veripisaraan asti kotimaatansa saksalaista miehittäjää vastaan. Miehittäjää, jonka Mannerheim, Svinhufvud ja muu ylhäisö oli kutsunut tappamaan suomalaisia työläisiä pelastaakseen oman etuoikeutetun asemansa. 

Tosiasioita ei siis voida myöntää. Ei voida myöntää avoimesti lahtarien rikoksia, Saksan keisarin kanssa suoritettua kansanmurhaa omasta kansasta välittämättä, Suomen itsenäisyyden myymistä Saksalle jne. Niitä ei voida myöntää, mutta samalla noita faktoja on täysin mahdoton kokonaan piilottaa. Siksi jotkut ovelat porvarit voisivatkin ajatella ”miksei luovuttaisi lahtariperinteestä”.

Jääkärien lyhyt historia

Propaganda on mutkikasta peliä enkä ole alan asiantuntija. Joskus voi olla viisasta kuitenkin  myöntää, että esim. oli rikollista summittaisesti telottaa punaisia sotavankeja tai tappaa heitä nälkään – sitä on niin vaikea puolustaa, ettei melkein kannata yrittää. Mutta toisaalta se avaa oven laajemmalle tarkastelulle. Ellilä esim. puolustaa jääkäreitä itsenäisyystaistelijoina, mutta rehellisesti tarkasteltuna asia ei ole lainkaan noin. 

Kerrataanpa vähän historiaa.

Vuonna 1914 noin kaksi tuhatta suomalaista vapaaehtoista lähti Saksaan armeijaan ja perustettiin ns. “Jääkäripataljoona 27”. Asia oli suomalaisten ”aktivistien” järjestämä ja suunnitelmana oli käyttää tuota jääkäripataljoonaa yhdessä Saksan kanssa sotaan Venäjän keisarikuntaa vastaan. Suomi irtaantuisi Venäjästä ja vaikka siitä tulisikin Saksan vasalli, se oli porvariaktivistien mielestä sopiva hinta. 

Aktivismilla tarkoitettiin aseellista vastarintaa Venäjää vastaan ja liike juonsi alunperin juurensa jo 1900-luvun alkuun ja venäläistämiskausiin. Tuolloin aktivistiliikkeessä oli myös työläisiä, mutta ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä liike oli jo pelkästään porvarillinen. Aktivistit toimivat myös Saksan vakoojina ja edistivät Saksan keisarikunnan imperialistisia pyrkimyksiä joihin vasemmisto ei olisi lähtenyt mukaan.

Vuoden 1917 lopussa  ja 1918 alussa Svinhufvud alkoi jo kiirehtiä jääkärien palauttamista Suomeen suuren aselastin kera – ei kuitenkaan Venäjää vastaan, vaan Suomen työväenluokkaa vastaan

Tammikuun 11. päivänä 1918 Svinhufvud  lähetti Suomen Tukholman edustajan Gripenbergin kautta käskyn aktivisti Thesleffille Saksaan jääkärien kotiin tuomisesta: ”Kehottakaa häntä tekemään sopimuksen Saksan sotapalveluksessa olevain vapaan ja puolueettoman Suomen kansalaisten kotiin kutsumisesta… jolloin ennen ostetut aseet ja varustukset on mukaan otettava”. (Holodkovski, Suomen työväenvallankumous 1918, s.143-144)

Kapitalistien täyskäännös

Suomen kapitalistit tekivät täyskäännöksen, kun Venäjän tsaari joutui luopumaan vallasta Helmikuun vallankumouksessa 1917. Suomeen syntyi valtatyhjiö ilman tsaarin poliisivaltaa. Sen korvasi nyt Venäjän väliaikainen Kerenskin porvarihallitus.

Suomessa alkoi marraskuussa 1917 valtaisa yleislakko, joka sai lähes vallankumouksen mitat. Porvarit olivat hätää kärsimässä. Kapitalistit kääntyivätkin Kerenskin hallituksen puoleen, kun työväenluokka vaati oikeuksiaan: 8 tunnin työpäivää, demokratiaa, ratkaisua ruokapulaan ja torpparien vapautusta. 

Eräs lahtarikirjoittaja sanoi: ”Kun Svinhufvud juuri näinä aikoina tapasi Edvard Hjeltin, lausui hän huolestumisensa tilanteen johdosta kehoittaen Hjelttiä, joka oli aikeissa matkustaa Saksaan, tekemään kaikkensa Saksassa Suomen hyväksi… Saksalaisten saapumisesta oli puhuttu jo monta kuukautta. Mutta kun heitä ei kuitenkaan kuulunut, katsottiin ajan tulleen lähteä heiltä pyytämään apua. Siihen oli tällä hetkellä sitäkin suurempi syy, kun tilanne näytti kehittyvän avoimeksi kapinaksi, josta selviäminen omin voimin tuntui tuiki mahdottomalta. Niin Hjelt lähtikin suorittamaan pääkaupungin itsenäisyysmiesten hänelle uskomaa tehtävää.” (Räikkönen, Svinhufvud ja itsenäisyyssenaatti, s. 19)


Hjeltin muistelmien mukaan Svinhufvud oli hänelle sanonut: ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten me emme tule toimeen”. (Hjelt, Vaiherikkailta vuosilta II, s. 61)

Kerenskin valta oli mennyt nurin Lokakuun vallankumouksessa ja tilalle tullut Neuvostovalta. Mitä porvarit siis saattoivat enää tehdä? Mihin turvautua nousevaa tavallisen kansan liikehdintää vastaan? He turvautuivat ennen kaikkea Saksaan. Saksasta saatiin ensin jääkäreitä takaisin Suomeen auttamaan valkoisen armeijan rakentamista. Lopulta saapui myös 15 000 saksalaista sotilasta. Se siitä itsenäisyydestä! 

Bolshevikit olivat jo 31.12,19017 myöntäneet Suomelle itsenäisyyden ja Suomi oli itsenäinen maa –  aina saksalaisten saapumiseen asti. Silloin Suomesta tuli Saksalle alistettu ja tavoitteena oli jopa saksalaisen Hessenin Prinssi Friedrich Karlin asettaminen Suomea hallitsemaan. 

Maailman tilanne oli kuitenkin muuttunut ja ”Hessenin prinssi Friedrich Karl valittiin Suomen tulevaksi kuninkaaksi valtiopäivillä 9.10.1918. Kruunajaisia ei koskaan ehditty viettää”, kuten Yle kirjoittaa. Fredrik Kaarle oli vain tovin Suomen kuninkaana 1918. (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/04/20/fredrik-kaarle-oli-vain-tovin-suomen-kuninkaana-1918

Mannerheim, Svinhufvud ja kapitalistien luokka siis paljastuvat itsenäisyyden vihollisiksi, eivät suinkaan sen puolustajiksi. Saksa tulisi häviämään ensimmäisen maailmansodan ja Suomen porvaristo siirtäisi katseensa seuraavaksi Iso-Britanniaan.  Tämäkin tilanne muuttui ja porvaristo valitsi uudelleen Saksan, jonka johtajana oli Adolf Hitler.
Jääkärit olivat mukana myös Suomen seikkailussa Hitlerin kanssa. Tämäkin on kai sitä “kunniakasta historiaa” jota ei sovi vähätellä? Tämä onkin vielä yksi puoli tähän asiaan: jos alettaisiin rehellisesti analysoida valkoisen Suomen politiikkaa, voitaisiin seuraavaksi joutua arvioimaan peittelemättä ja kaunistelematta kapitalistisen Suomen yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa. 

Työkansan Sanomat 13/2019

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Suomalainen kapitalismi ja lahtarien perinne
Merkitty:                

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *