Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Talvisota 80 vuotta ja kommunismin vastainen hysteria (osa 1)

Kapitalismin kriisiytyessä porvariston propaganda kärjistyy yhä räikeämmäksi. Ilta-Sanomat järjesti tilaisuuden Talvisodan 80-vuotispäivän kunniaksi ja kutsui vieraaksi ”vakioasiantuntijansa” historioitsija Teemu Keskisarjan. Tilaisuuden tavoitteena oli tietysti mustamaalata kommunismia ja ohjata ihmisten huomio pois kapitalismin ongelmista, mm. valheellisella puheella isänmaallisuudesta. 

Kuten tiedämme, ei pääomalla ja kapitalismilla ole todellisuudessa isänmaata. Porvarit ovat aina myyneet Suomen suvereniteetin pois turvatakseen oman valtansa: Tsaarille, Kerenskille, Saksan keisarikunnalle, Hitlerille ja nyt EU:lle ja Natolle. Teemu Keskisarjan ideologista hyökkäystä kuunnellessa tuntuu kuin oltaisiin palattu ajassa taaksepäin kylmän sodan jatkuvan antikommunistisen propagandan aikaan. Otan esiin joitakin Keskisarjan räikeimpiä väitteitä.

Kommunistien parjaaminen ja fasismin puolustelu

Keskisarja kutsuu toistuvasti sosialistista Neuvostoliittoa ’pahan valtakunnaksi’. Tämä on tietysti täysin ideologisesti värittynyt ja lapsellinen ilmaus, joka ei sovi historian kirjoitukseen. Keskisarja toistelee jatkuvasti, että Hitler ei muka tappanut niin montaa ihmistä kuin Neuvostoliitto ja kysyy: miksei fasismin kanssa saa flirttailla, jos kommunismikin on sallittua?

Kommunistit ovat Suomessa ajaneet tavallisen kansan ja rauhan asiaa. Kommunistien edustamia edistyksellisiä ja humaaneja arvoja ei voida verrata fasistien rotuvihan tai Suur-Suomi-aatteen lietsomiseen.

Keskisarja tekee moneen kertaan selväksi, että natsi-Saksa oli hänestä pieni paha Neuvostoliittoon verrattuna. Tämä on fasismin taktiikkaa: antikommunismilla oikeutetaan fasismi. Sitä paitsi Keskisarjalla menee historia pahasti sekaisin. Suomi taisteli länsimaisen demokratian valtoja (Iso-Britannia, USA  jne.) vastaan fasismin puolella. Vasemmisto sai Suomessa lailliset toimintaoikeudet vasta Suomen hävittyä sodan Neuvostoliittoa vastaan ja fasismin kukistuttua. 

Sitä ennen mm. Suomen työväenpuolue, Suomen vanhin ammattiliittojen keskusjärjestö SAJ, Työväen Urheiluliiton suurseuroja ja rauhanjärjestöjä oli kielletty valtion toimesta, kommunistisesta puolueesta puhumattakaan. Jopa sdp:n vasemmistolainen siipi eli ns. “kuutoset” vangittiin ja koko puolueen laillisuus asetettiin kyseenalaiseksi vaikka se ei mitenkään haastanut valtion toimia. Suomi oli tosiasiallisesti 20-, 30- ja 40-luvuilla kasvamassa määrin fasistinen maa, joka esti työväenliikkeen laillisen toiminnan, vaikkakin se tehtiin demokraattisen naamion takaa.

Kuka haikailee fasismin paluuta ja vasemmiston ja ay-liikkeen murskaamista antikommunismiin vedoten? Tavallinen kansa tuskin. Kapitalisteilla tietysti on kasvava tarve huonontaa työläisten oloja ja rajoittaa lakko-oikeutta. Postin lakko marraskuussa oli tietysti tuore esimerkki tästä. 

Viime hallituksen aikana työoikeuden professori esitti, että ainakin poliittiset lakot pitäisi käytännössä kieltää, niiden kestoa rajoittaa jne. “Jos työoikeuden professori Seppo Koskinen Turun yliopistosta saisi päättää, tällaiseen tilanteeseen ei pitäisi päätyä. Hän ehdottaa, että poliittiset mielenilmaisut pidettäisiin vapaa-ajalla.” (YLE: Professori ehdottaa: Poliittiset lakot vapaa-ajalle – ”Eihän työpaikoilla saa harrastaa politiikkaa”

Kriisiytyvä kapitalismi tietysti turvautuu tarpeen vaatiessa myös fasismin keinoihin. 

Oikeisto syyllistyi kansanmurhaan

Keskisarja syyttää kommunisteja monista hirmuteoista, käyttäen lähteinään ajat sitten kumottuja myyttejä tai vähintäänkin kiistanalaisia väitteitä. Hän jättää mainitsematta Mannerheimin ja Svinhufvudin kapitalistihallinnon tekemän kansanmurhan Suomessa. Noin 30 000 Suomalaista teloitettiin sorakuoppiin tai tapettiin nälkään lahtarien vankiloissa. 

Porvarien täytyy tehostaa kommunistien mustamaalaamista, ja siihen he tarvitsevat disinformaatiota. Kansanmurhaan syyllistynyttä Mannerheimia ja monia muita Keskisarja puolustaa. Lisäksi hän toistaa sen vanhan legendan, että Hitlerin natsi-Saksa muka tappoi vähemmän ihmisiä kuin Neuvostoliitto. Tämä on vaarallista puppua. Mustamaalatakseen kommunisteja porvarit puolustelevat fasisteja!

Historioitsijoiden konsensus sanoo holokaustissa kuolleen 11 miljoonaa ihmistä ja Operaatio Barbarossassa 27 miljoonaa, joista suurin osa siviilejä. Tuo luku ei edes pidä sisällään natsien hirmutekoja ja sodan uhreja muissa maissa. Puolueettomilla historiantutkijoilla ei pitäisi olla syytä kiistää tätä.

Neuvostoliiton epärehellinen mustamaalaaminen

Keskisarjan väitteet Neuvostoliiton rikoksista ovat tutkijoiden keskuudessa kiistanalaisia. Suurin osa maailman maista ei pidä Ukrainan nälänhätää eli ns. “holodomoria” kansanmurhana tai rikoksena. Myöskään Suomi ei ole todennut sitä rikokseksi. 

Alan asiantuntijat nykyaikaisessa tutkimuksessa, kuten West Virginian yliopiston historioitsija prof. Mark Tauger, sanovat nälänhädän johtuneen pääasiassa kuivuudesta ja muista luonnonkatastrofeista, joiden takia sato oli niin huono, tai kuten historioitsijat R. W. Davies, Stephen G. Wheatcroft  ja J. A. Getty sanovat sen johtuneen pääasiassa huonosta sadosta ja tahattomasta huonosta politiikasta. Poliittisesti värittynyt kirjallisuus on sen sijaan aina syyttänyt asiaa Neuvostoliiton tahallisena tekona.

Ainoat syyt väittää yksiselitteisesti tätä tapahtumaa tahalliseksi hirmuteoksi ovat poliittiset – sillä halutaan lyödä kommunistista liikettä. Samaan aikaan kapitalistivaltojen järjestämiä hirmutekoja ei haluta todeta, niitä vähätellään tai ne lakaistaan maton alle.

Ukrainan nälänhädästä puhuminen tahallisena hirmutekona on tärkeää Ukrainan oikeistolle ja muille tiukan linjan anti-kommunisteille ja äärioikeistolaisille. Ukrainan oikeistolainen hallinto tarvitsee tuon kaltaista kommunismin vastaista narratiivia itsensä pönkittämiseksi ja ylistää vapaustaistelijana fasisti Stepan Banderaa, joka syyllistyi muun muassa juutalaisten kansanmurhaan natsien kanssa.

On syytä suhtautua skeptisesti tuollaisten tahojen teorioihin kun niitä ei voida kiistattomasti osoittaa. Keskisarja pelottelee, että Neuvostoliitto olisi suorittanut kansanmurhan Suomessa, samalla lakaisten maton alle, että Suomen porvaristo jo suoritti kansanmurhan täällä. 

Sen Keskisarja jättää mainitsematta. Hän puhuu keskitysleireistä, muttei puhu lahtarien perustamista leireistä, joissa suomalaisia työläisiä tapettiin pelkästään ammattiliittoon tai työväenyhdistykseen kuulumisesta tai muilla mitättömillä perusteilla. Hän ei mainitse keskitysleirejä, joita oikeistolainen Suomi perusti Karjalaan, kun se hyökkäsi sinne natsi-Saksan kanssa. Leireille vangittiin sotilaita sekä Karjalan siviiliväestöä. 

Keskisarja ei tietenkään tuomitse keskitysleirejä, joihin suomalaiset kommunistit vangittiin jo ennen talvisodan syttymistä. Ilmeisesti kyse on vain siitä ketä vangitaan tai tapetaan. Jos uhrit ovat vasemmistolaisia ja tavallisia työläisiä, sympatiaa ei porvareilta heru. Se, että Neuvostoliitto ja Suomi vangitsivat poliittisia vihollisiaan toisen maailmansodan lähestyessä tietysti kertoo äärimmilleen kiristyneestä luokkataistelusta sekä vaarallisesta kansainvälisestä tilanteesta.

Neuvostoliiton historia faktojen valossa

Kuolonuhreja Neuvostoliiton vankiloissa yms. en pysty tässä artikkelissa tarkasti analysoimaan. Asia on monimutkainen eikä täydellistä tietoa ole, mutta tutkimusta on kyllä tehty. Tästä yhtenä esimerkkinä The American Historical Review-lehdessä julkaistu J. Arch Gettyn, Gábor T. Ritterspornin ja Viktor N. Zemskovin artikkeli Victims of the Soviet Penal System in the Pre-War Years: A First Approach on the Basis of Archival Evidence (“Neuvosto-vankilajärjestelmän uhrit sotaa edeltävinä vuosina: alustava selvitys arkistotietojen perusteella”).

Keskisarja väittää kymmenien miljoonien kuolleen kommunistien toimesta. Hän oletettavasti tulee tähän päätelmään yhdistämällä kuolonuhrit Ukrainan nälänhädästä, jonka status tahallisena hirmutekona on kiistetty myös valtavirtatutkijoidenkin toimesta, sekä ne ihmiset jotka kuolivat Neuvostoliitossa vankilassa sodan aikana. 

Sodan aikana kuolleisuus Neuvosto-vankiloissa nousi moninkertaiseksi ja joidenkin arvioiden mukaan kuolleita oli jopa puoli miljoona. Pahimpia vuosia olivat 1942-43 (Getty, Rittersporn ja Zemskov, The American Historical Review, Vol. 98, No. 4 (Oct., 1993) s. 1041). Neuvostoliitto ei kuitenkaan halunnut sotaa vaan joutui natsi-Saksan hyökkäyksen kohteeksi. Tutkijoiden mukaan Ukrainan nälänhädässä kuoli 1-3 miljoonaa. Noista ei mitenkään saa kymmeniä miljoonia uhreja, ellei halua tahallaan vääristellä. 

Toki, historian tutkimuksen kenttä on poliittisesti värittynyt, joten Keskisarja ei ole täysin yksin väitteineen. Keskisarjan fokus ei välttämättä olekaan Neuvostoliittoa koskevissa asioissa vaan Suomen historiassa. Hän käyttää tiukan linjan oikeistolaisten väitteitä Neuvostoliitosta vain taustana puhuessaan Suomen historiasta. Neuvostoliitolla pelottelulla oikeutetaan suomalainen fasismi, valkoisten suorittama kansanmurha, yhteistyö natsien kanssa, valheellinen isänmaallisuus, myytti “talvisodan hengestä” jne. Oikeisto tarvitsee tuollaista ulkomaalaista mörköä omiin tarkoituksiinsa.

Tauger osoittaa tutkimuksessaan “Natural Disaster and Human Actions in the Soviet Famine of 1931-1933” kuinka nälkävuosien (1931-32) sato oli Neuvostoliitossa huomattavasti pienempi kuin seuraavien vuosien. Vuonna 1933 valtion tilat ja kollektivoidut osuuskuntatilat eli kolhoosit tuottivat paremman sadon kuin ennen nälänhätää. Katastrofi päättyi tuohon 1933 onnistuneeseen satoon (Tauger s. 3).

Huono sato ei siis korreloi politiikan muutosten kanssa, mutta sopii täysin yksiin luonnonmullistuksien (siis kuivuuden ja kasvitautien) kanssa. Nälänhätä ei vaikuttanut pelkästään Ukrainassa ja kuivuus sekä kasvitaudit kurittivat samalla tavalla sekä kollektivoituja että yksityisiä tiloja.

Tauger siis vetää johtopäätöksen, että nälänhätä johtui sadon epäonnistumisesta, joka ei ollut kenenkään tahallinen tarkoitus. Huono sato itseasiassa vaikeutti Neuvostoliiton tavoitteita ja vaaransi teollistumisen ja viisivuotissuunnitelman onnistumisen. Tuolloin eli ennen teollistumistaan Neuvostoliitto oli köyhä maa ja altis katastrofeille.

Tauger toteaakin katovuosien, kuivuuden ja nälänhädän olleen yleinen ilmiö kautta Venäjän ja Ukrainan historian. Kuitenkin poliitikkojen syyksi varmaankin voidaan laittaa, että he jokseenkin laskivat hyvän sadon varaan, vaikkei sen tulemisesta ollut täyttä varmuutta.

Entinen Ukrainan presidentti Juštšenko sanoi nälänhädän tappaneen 20 miljoonaa. Siis monta kertaa enemmän kuin faktat sanovat. Kanadan pääministeri puhui 10 miljoonasta. Mm. tutkija S. Wheatcroft sanoi viestissään medialle ettei “ole mitään perustetta” tuolle väitteelle ja piti valitettavana, että “poliitikot käyttävät yhä liioiteltuja lukuja kuolonuhreista. (“Harper draws flak on Ukraine famine” ja “Harper Accused Of Exaggerating Ukrainian Genocide’s Death Toll”

Tunnettu kylmänsodan propagandisti, CIA:n palkkalistoilla ollut Robert Conquest kirjoitti teoksissaan Neuvostoliiton surmanneen kymmeniä miljoonia.

Äärioikeistolainen kirjailija Alexander Solzhenitsyn kirjoitti Neuvostoliiton tappaneen jopa 60 miljoonaa. Hän ei kuitenkaan ollut historioitsija, eikä hänellä ollut mitään erityistä lähdettä väitteelleen. Silti Solzhenitsyn oli erityisen tärkeä propagandan kirjoittaja kylmänsodan aikana – hänet oli karkotettu Neuvostoliitosta ja häntä pidettiin silminnäkijänä jne. Keskisarjan jutut ovat selvästi jatkumoa äsken mainittujen henkilöiden kirjoituksille.

Kuten sanoin, ei kellään ole näistä asioista täydellistä totuutta, mutta Keskisarjalla, Conquestilla ja kumppaneilla mittakaava heittää ja objektiivisuus on tiessään. Kehotan lukijoita tutkimaan asioita kylmäpäisesti, lähdekritiikkiä ja uusinta faktaa käyttäen. Silti pitää muistaa, että kaikkein objektiivisinkin historiankirjoitus tulee kapitalismin maissa aina olemaan puolueellinen kommunismia vastaan. 

Kommunistihistorioitsijoita ei ole montaa ja he ovat kaikki amatöörejä, koska heille ei ole siinä ammatissa sijaa. Kamppailu akateemikoiden ja asiantuntijoiden kesken on kamppailua fanaattisten antikommunistien ja maltillisten välillä.

Artikkelin toinen osa julkaistaan ensi vuoden alussa.

Työkansan Sanomat 14/2019

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Talvisota 80 vuotta ja kommunismin vastainen hysteria (osa 1)

3 thoughts on “Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Talvisota 80 vuotta ja kommunismin vastainen hysteria (osa 1)

  • 24.12.2019 07:31:sta
    Permalink

    Suomalaiset aloittivat heti itsenäistyttyään kommunistivihan,sekä omanmaan,mutta erikoisesti Venäjää kohtaan.Se tulee törkeällä tavalla esille kun lukee 20 ja 30 -lukujen lehdistöä.Luin niitä suurella mielenkiinnolla.ollessani siirtämässä arkistoja Yliopiston kirjastolla ja Keskisuomalaisella ennen sen viimeistä laajennusta.Ihmettelin miten yksipuolisesti asioista kirjoitettiin.Sen jälkeen käsitin miksi meidät kasvatettiin venäläisvihaan pienestä pitäen äidin toimesta.Silmäni avautuivat käydessäni ensi kerran Neuvostoliitossa 60-luvulla.Huomasin ettei siellä mitään hirviöitä ollut.Ihmiset olivat ystävällisiä ja huomioon ottavia.Minulla on myönteinen kuva nyky Venäjästä.Olen matkustellut siellä eri puolilla,viimeksi Pietarissa itsenäisyyspäivän aikaan Krimin niemimaalla tekisi mieli vielä käydä, jos terveys sallii.Sieltä on paljon hyviä muistoja 60 ja 70 -luvulta.

    Vastaa
  • 13.3.2020 13:43:sta
    Permalink

    https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2019/12/valehistorioitsija-trolli-teemu-mutasarja-keskisarja-jauhoi-taysin-tietoisesti-raavitonta-paskaa-yle-n-vaskistiohjelmassa

    ” maanantai, 2. joulukuu 2019

    Valehistorioitsija-trolli Teemu ”Mutasarja” Keskisarja jauhoi täysin tietoisesti räävitöntä paskaa YLE:n vaskistiohjelmassa ”

    https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/talvisodan-vaihtoehdot

    ” Talvisodan vaihtoehdot

    Silloin Saksa yrittäisi koukata Baltiaan ja Ukrainaan.

    Aluksi aikalaistutkimus:

    Mauri Ryömä: Asiakirjojen todistus Talvisodasta 1939-40

    ( julkaistu mm. Työkansan Sanomissa nro 3/2000)
    … ”

    Vastaa
  • 23.4.2020 01:47:sta
    Permalink

    Keskisarja on puhunut kuitenkin myös tällaisia, vieläpä punaisten hihamerkkiin pukeutuneena:

    ”Keskisarja kommentoi sisällissodan syitä ja tapahtumia, kuten teloituksia ja vankileirejä. Keskisarja nosti vankileirien ”kansanmurhan” esille erityisen raskauttavana.”

    ”8 300 teloitettua punaista ei ole mielestäni mitenkään pöyristyttävä rikos suhteessa toiseen vielä pahempaan. Jos jotkut tänä vuonna tuntevat tarvetta töhriä Mannerheimin patsasta tai virtsata Svinhufvudin haudalle, niin ei teloitusten takia vaan vankileirien kansanmurhan takia siihen on perusteita, Keskisarja sanoi.”

    ”Vankileireillä kuoli 14 000-15 000 suomalaista tutkintavankeina. Ihan käsittämätön sananmukainen oikeusmurha meidän legalistisen perinteemme valossa, Keskisarja kuvaili.”

    https://www.aamulehti.fi/uutiset/tunnettu-historioitsija-pamautti-niiniston-edessa-tama-oli-vuoden-1918-pahin-rikos-peruste-tohria-mannerheim-patsas-ja-virtsata-svinhufvudin-haudalle-200856752

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *