Proletariaatin määritelmä, tietotekniikka, palvelut ja logistiikka

Marxismi-leninismi määrittelee proletariaatin universaaliksi luokaksi, vallankumoukselliseksi luokaksi, joka ajamalla omia etujaan suorittaa sosialistisen vallankumouksen ja hävittää koko luokkajärjestelmän. Sen edistyksellisimmäksi osaksi Marxismi-Leninismin klassikot määrittelivät tyypillisesti teollisuusproletariaatin. Proletariaatin luonnollisimpia liittolaisia klassisen määritelmän mukaan ovat ns. semi-proletaarit kuten vuokraviljelijät sekä itsenäiset viljelijät, erityisesti niiden köyhin osa.

Miltä tilanne sitten näyttää nykypäivänä? Suomessa viljelijäväestön määrä on laskenut lähes olemattomiin. Mitä tulee palkkatyöläisiin, mielestäni on hieman virheellistä liiaksi tuijottaa sitä lukua kuinka moni työskentelee teollisuuden parissa.

Ensinnäkin logistiikan ja rakentamisen työntekijät ovat aivan selvästi teollisuusproletariaattia vaikka eivät työskentelekään tehtaissa vaan rakennustyömailla, varastoissa yms. Toiseksi, monet palvelu- ja kaupan aloilla työskentelevät henkilöt kuten myyjät, siivoojat, erilaiset tietokonejärjestelmien ylläpitäjät jne. ovat myös selvästi samaa proletariaattia kuin tehdastyöläisetkin, he ovat jopa usein osa samaa tuotantoprosessia. Kapitalisti ns. “realisoi tuotteesta saadun lisäarvon” vasta silloin kun se myydään, joten on selvää että kaupan kassalla työskentelevä henkilö on myös välttämätön osa tätä prosessia eikä mikään kapitalistisesta riistosta erillään oleva ryhmä.

Tuotantoprosessi tarvitsee tehdastyöläisen joka valmistaa tuotteen, mutta myös kuljetus- ja logistiikka-alan työläisiä, jotka vievät tuotteet kauppaan, siivoojat ja huoltomiehet, jotka ovat aivan elintärkeitä tuotannon kannalta sekä myös tietokonejärjestelmien kehittäjät ja ylläpitäjät. Teknologisen kehityksen johdosta on tapahtunut tuotantokapasiteetin kasvu, tehdastyöläinen pystyy tekemään tuotteita entistä nopeammin ja tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Samalla logistiikka ja siihen liittyvä tietotekniikka, kirjanpito yms. vaativat paljon enemmän työvoimaa kuin ennen.

(En tässä artikkelissa käsittele sitä, että teollinen tuotanto on myös osittain siirtynyt halvempiin maihin joista imperialistiset maat saavat omille markkinoilleen sekä valmiita tuotteita, että omassa teollisuudessaan käytettäviä osia ja puolivalmisteita.)

Suuret yritykset käyttävät monesti automaattisia tietokonejärjestelmiä, jotka lähettävät tietoa varastojen sisällöstä ja tuotteiden myynnistä ja esim. näitä järjestelmiä kehittävät ja ylläpitäjät suuret määrät tietotekniikan alan työntekijöitä. Tämä koskee sekä yrityksiä joilla on tehtaita ja omaa tuotantoa, mutta myös kaupan alaa, tukkukauppaa ja logistiikkaa. Nämä työntekijät eivät ole tehtaissa, mutta olisi hullua sanoa, että he eivät ole proletaareja tai riiston kohteena siinä mielessä miten marxismi-leninismin klassikot sen määrittelevät. Erilaiset sovelluskehittäjät ja asiantuntijat toki voivat saada keskivertoa korkeampaa palkkaa, mutta tämä ei suinkaan koske kaikkia tietotekniikan alan työntekijöitä.


Uudet “luokat” ja ryhmät

Erilaiset porvarilliset ja pikkuporvarilliset puolueet ja ryhmät ovat esittäneet teorioita siitä, että on olemassa aivan uusia yhteiskuntaluokkia tai ryhmiä, jotka jollain tavalla täysin muuttavat kapitalismin luonnetta. Jopa jotkin itseään marxilaisiksi kutsuvat ryhmät ovat esittäneet tälläisia teorioita.

1. Prekariaatti

Prekariaatti tarkoittaa tilapäisessä tai epätyypillisessä työsuhteessa työskentelevien henkilöiden ryhmää. Näiden henkilöiden määrä on epäilemättä kasvanut kapitalismin ja imperialismin kehityksen myötä. Huomautin tästä jo eräässä aikaisemmassa artikkelissani:

“Kasvavassa määrin tehdään myös ns. nollatuntisopimuksia. Eli sopimuksia, joissa minimituntimäärä on nolla… Tällaisissä työsopimuksissa on arviolta 85,000 työntekijää… Myös pätkätyöt ja muut ns. epätyypilliset työsuhteet ovat lisäntyneet. Tilastokeskuksen mukaan 90-luvun aikana pätkätöiden määrä nousi kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttiin… Selvästi työntekijät joutuvat myöntymään ja ottamaan vastaan töitä huonommilla ehdoilla…”
(“Minkälaista poliittista suuntaa nyt tarvitaan?”, Työkansan Sanomat 2017 no.10)

Kuitenkaan prekariaatilla ei määritelmänä ole marxismi-leninismin kannalta merkitystä. Sen edustajat kuuluvat työväenluokkaan, sen alityöllistettyyn osaan ja erilaisiin pikkuporvarillisiin tai semi-proletaarisiin ryhmiin kuten toiminimiin ja pienyrittäjiin. Se on ilmiö, joka liittyy nykyiseen kapitalismiin mutta ei mikään todellinen uusi luokka.

2. Alistetut kansallisuusryhmät

Marxismi-leninismi huomasi jo kauan sitten alistettujen kansallisuusryhmien merkityksen. Meidän mukaamme jokainen kansa ansaitsee oikeuden määrätä omista asioistaan. Alistetuilla kansoilla oli äärimmäisen edistyksellinen rooli taistelussa siirtomaavaltaa vastaan, työväenvallankumouksissa ja sosialismin rakentamisessa kolmannessa maailmassa kuten Afrikassa ja Aasiassa. Tätä merkitystä ei kuitenkaan voi yleistää kaikkialle.

Kaikilla kansoilla on oikeus tasa-arvoon, mutta se ei tarkoita että mikä tahansa vähemmistö kansallisuus on aina joka paikassa yhtä vallankumouksellinen. Kansallisuusryhmän vallankumouksellinen rooli riippuu monista asioista, mutta jo pelkästään niiden pienen lukumäärän takia esim. suomen sosialistinen vallankumous ei voi perustua pääasiallisesti vähemmistökansoihin, vaan niiden rooli on työväenluokan liittolaisina.

3. Ulkomaalainen työvoima, maahanmuuttajat ja pakolaiset

Yllämainitut tyypillisesti kuuluvat myös vähemmistökansoihin, mutta haluan käsitellä niitä myös hieman eri kantilta. Ulkomaalaisen työvoiman sekä pakolaisten huonosta asemasta huolimatta niiden vallankumouksellinen vaikutus voi olla varsin pieni, koska nämä henkilöt pysyvät Suomessa vain vähän aikaa eivätkä osaa suomen kieltä.

Maahanmuuttajat, jotka jäävät suomeen sen sijaan ovat luonnollinen osa Suomen työväenliikettä, voivat järjestäytyä sen osaksi jne. aivan kuten syntyperäiset suomalaisetkin. En kuitenkaan näe heillä mullistavaa erikoisasemaa, tosin tietyt alat käyttävät erityisesti heikosti palkattua ulkomaalaistaustaista työvoimaa ja näissä hyvin köyhissä työläisissä varmasti on suomen työväenliikkeelle erityisen hyvää potentiaalia. Silti tämä ryhmä on lukumäärältään pieni.

4. Muut alistetut vähemmistöryhmät

Porvarillinen post-moderni ideologia esittää teoriaa, jonka mukaan vähemmistö on aina marginaalisessa asemassa ja enemmistö aina “sortavassa” asemassa. Näin ollen kaikki vähemmistöt nähdään itsessään vallankumouksellisina tai edistyksellisinä. Tämä ajatus on naiivia utopismia. Todellisuudessa se ei yksinään riitä, että on alistetussa tai heikossa asemassa, pitää myös olla tarvittavat edellytykset muuttaa yhteiskuntaa. Kilpailu siitä kuka on kaikkein alistetuin on turhaa ja epäolennaista.

Vähemmistöryhmät ovat luonteeltaan pieniä ryhmiä joilla on vain vähän vaikutusvaltaa. Olivatpa ne sitten vähemmistökansoja, uskonnollisia ryhmiä, seksuaalivähemmistöjä tai muita. Pienen lukumääränsä takia niiden mahdollisuudet ovat heikot elleivät ne liittoudu proletariaatin kanssa. Lisäksi niillä ei usein ole niitä vallankumouksellisen luokan edellytyksiä, jotka proletariaatilla on vaikka ne olisivatkin heikossa asemassa.

Proletariaatin luokkaetu vaatii kapitalismin kumoamista, sen luokkaetu on ns. antagonistinen kapitalistien etuun nähden. Kuitenkin vähemmistöjen ja enemmistön välinen ristiriita on usein ns. kansan keskuudessa esiintyvä ristiriita eikä kansan ja sen vihollisen (kapitalistien) välinen ristiriita. Tällaiset ristiriidat eivät suoranaisesti vaadi koko yhteiskuntajärjestelmän vallankumouksellista muutosta. Kuitenkaan todellinen tasa-arvo ei kapitalismissa voi koskaan toteutua ja näin ollen vähemmistöryhmät usein ovat työväenliikkeen luonnollisia liittolaisia.

5. Pääasiallinen ristiriita ja “luokkareduktionismi”

Marxismin mukaan luokkayhteiskunnan pääasiallinen ristiriita on luokkaristiriita, työväen ja kapitalistien välinen antagonistinen (sovittamaton) ristiriita. Ajatusta, että luokka-asema on yhteiskunnassa määrittävä tekijä on opportunistien ja revisionistien toimesta syytetty “luokkareduktionismiksi” eli kaikkien muiden asioiden huomiotta jättämiseksi. Tämä on kuitenkin perätön syyte. Marxismi ei jätä muita tekijöitä kuten kansallis- ja muiden ryhmien sortoa huomiotta. Ne jotka syyttävät meitä luokkareduktionismista haluavat itse jättää luokkaristiriidat vähälle huomiolle. Tämä kuuluu jo aikaisemmin mainittuun post-moderniin identiteettipolitiikkaan.

Monenlaisten anarkistien ja revisionistien kannattama “intersektionaalisuuden” ajatus on, että ihmistä sortaa monenlaiset asiat joista luokka on vain yksi. Tämän teorian mukaan henkilö joka esim. kuuluu etniseen vähemmistöön, sukupuolivähemmistöön ja on sen lisäksi työläinen on kaikkein sorretuimmassa asemassa.

Ihmisen luokka-asemalla on kuitenkin aivan erityinen rooli, jonka marxismi tunnustaa, mutta nämä opportunistit eivät. Luokka asema ei ole vain yksi sorto muiden joukossa. Luokka-asema monella tavoin määrittää kaiken muun sorron purevuuden. Jos rikas porvari kuuluu etniseen tai seksuaaliseen vähemmistöön on hän silti yhteiskunnassa varsin hyvässä asemassa eikä hänen useinkaan tarvitse paljoa kärsiä sortoa vähemmistöasemastaan huolimatta. Kansallisuuteen tai sukupuoleen kohdistuva riisto tuntuu täydessä purevuudessaan vain köyhiin ihmisiin. Luokka-asemalla on aivan erityinen rooli ja ikävä kyllä näyttää siltä, että tänäpäivänä vain marxismi tunnustaa tämän tosiasian.

Nykypäivän vallankumouksellinen luokka

Mikä siis on nykypäivän vallankumouksellinen luokka? Se on edelleenkin proletariaatti, palkkatyöläisten luokka. Se on edelleen lukumäärältään suuri ja monilta edellytyksiltään vallankumouksellisin. Lisäksi se on universaali edistyksellinen luokka, jonka edut ovat sovittamattomassa ristiriidassa kapitalismin kanssa.

Proletariaatin lähimpiä luonnollisia liittolaisia ovat monet semi-proletaarit, pikkuporvariston köyhin osa sekä muu köyhällistö ja sorretut kansankerrokset ja ryhmät.

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen:Nykypäivän vallankumouksellinen luokka ja sen liittolaiset (Osa 2)

Hakutulokset “Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen:Nykypäivän vallankumouksellinen luokka ja sen liittolaiset (Osa 2)

  • 15.9.2018 00:45:sta
    Permalink

    Toveri pääsihteeri on käsitellyt vaativaa aihetta, joka askarruttaa ainakin minua!
    Sanotaan, että “työväenluokka on joukko, joka koostuu palkkatyöläisistä, jotka tuottavat tavaroita kilpailluille markkinoille”. Olen ollut ymmärtävinäni, että tällä
    määritelmällä kuvataan vallankumouksellisinta joukkoa, jolla todella on suuri tarve
    muuttaa anarkistinen kapitalistinen tuotantojärjestelmä hallituksi, keskusohjatuksi
    talousjärjestelmäksi. Odotan kiinnostuksella taidokkaasti kirjoitetun artikkelisarjan
    seuraavaa osaa.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *