Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (osa 4)

Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (osa 4)

Työväenluokkaa ei ole aina ollut. Ei ole siis voinut olla työväenliikettäkään. Työväenluokka on kapitalistisen kauden tuote. Suomessa siirtyminen luontaistaloudesta ja käsityötuotannosta koneelliseen suurtuotantoon ja kapitalismiin tapahtui vähitellen mutta väkivaltaisesti.

Vuoden 2018 tammikuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen työväen vallankumouksen ja luokkasodan alkamisesta. Vuoden 1918 vallankumouksen syyt löytyvät vuosikymmeniä jatkuneesta työläisten orjuuttamisesta, riistokapitalismista ja nälkiinnyttämisestä.

Työkansan Sanomat julkaisee nyt neljännen osan vuoden 2018 alkuun jatkuvasta artikkelisarjasta, joka käsittelee kapitalismin ja työväenluokan syntyä, työväenliikettä, sen luokkataistelulinjaa, työväen vallankumousta ja  luokkasotaa sekä kommunistisen puolueen perustamista.

Työväenliikkeen järjestäytyminen 1900-luvun alkuvuosina puolueeksi, ammattiliitoiksi, nais- ja nuorisojärjestöiksi sekä muihin kansalaisliikkeisiin oli suuri yhteiskunnallinen mullistus. Kapitalistit, aateliset, kartanonherrat ja koko porvaristo saivat vastavoiman työväenluokkaa kurjistaville hankkeilleen.

Vuoden 1905 suurlakko, sosiaalidemokraattisen puolueen siirtyminen 1906 Oulun puoluekokouksessa luokkataistelun ja sosialismin kannalla, voimistivat koko työväenliikettä ja vahvistivat joukkovoiman käytön oikeutuksen.

Suurlakko oli Venäjän keisarikunnassa ja sen hallintaan kuuluneessa Suomen suuriruhtinaskunnassa loka–marraskuussa 1905 tapahtunut laaja lakko. Suomessa lakko oli sekä kansannousu Venäjän keisarikuntaa vastaan että osa 1900-luvun alussa järjestyneen työväenliikkeen ja ammattiliittojen yhteistä taistelua.

Suurlakosta muodostui suomalaisen työväenliikkeen ensimmäinen voimannäyte.

Helsingissä järjestettyjen mielenosoitusten ja joukkokokousten sekä niissä ilmaistujen vaatimusten jatkona Tampereen täynnä kansaa olleella Kauppatorilla annettiin 1. marraskuuta punainen julistus. Siinä vaadittiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta sekä valtaa säädyistä riippumattomalle ja vapaasti muodostetulle kansalliskokoukselle.

Suurlakon ja joukkoliikehdinnän ansiosta 20. heinäkuuta 1906 annettu vaalilaki takasi puolueille vahvan aseman. Vaaleissa olivat äänioikeutettuja kaikki 24 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus koski näin naisten lisäksi myös suurinta osaa miehiä, joista yli 90 prosentilla ei ollut aikaisemmin äänioikeutta.

Suomen eduskunnan ensimmäiset vaalit järjestettiin 15. ja 16. maaliskuuta 1907. Eduskuntaan valittiin 181 miestä ja 19 naista. Sosiaalidemokraattinen puolue sai vaaleissa 37% äänistä ja 80 kansanedustajapaikkaa. Valituiksi tulivat mm. Miina Sillanpää ja Yrjö Sirola.

Eduskunnan valta oli kuitenkin rajoitettua, sillä Venäjän keisari saattoi halutessaan jättää lakeja vahvistamatta ja hajottaa eduskunnan. Keisari käytti valtaa senaatin kautta, jossa valta oli suurelta osin porvariston ja säätyläisten käsissä.

Työväenluokan suuret toiveet ja usko ”punaisen viivan” voimasta kokivat pahoja takaiskuja heti suurten menestysten jälkeen. Ensimmäiset kansanedustajat ehtivät istua täysistuntojaan vain runsaan vuoden ajan, sillä eduskunta hajotettiin jo 6. huhtikuuta 1908.

Eduskunnan hajottaminen ja aika ajoin Venäjän keisarivallan kanssa liittoutuneen porvariston juonittelu johti vääjäämättä siihen, että työväenluokan usko porvarilliseen demokratiaan ja eduskuntalaitokseen horjui jo pahasti ennen 1910-luvun alkua. (TKS/ Rauno Lintunen)

Työkansan Sanomat 3/2017

Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (osa 4)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *