Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 5)

Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 5)

Työväenluokkaa ei ole aina ollut. Ei ole siis voinut olla työväenliikettäkään. Työväenluokka on kapitalistisen kauden tuote. Suomessa siirtyminen luontaistaloudesta ja käsityötuotannosta koneelliseen suurtuotantoon ja kapitalismiin tapahtui vähitellen mutta väkivaltaisesti.

Vuoden 2018 tammikuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen työväen vallankumouksen ja luokkasodan alkamisesta. Vuoden 1918 vallankumouksen syyt löytyvät vuosikymmeniä jatkuneesta työläisten orjuuttamisesta, riistokapitalismista ja nälkiinnyttämisestä.

Työkansan Sanomat julkaisee nyt viidennen osan vuoden 2018 alkuun jatkuvasta artikkelisarjasta, joka käsittelee kapitalismin ja työväenluokan syntyä, työväenliikettä, sen luokkataistelulinjaa, työväen vallankumousta ja luokkasotaa sekä kommunistisen puolueen perustamista.

 

Kansa ilman oikeuksia

Aina vuoteen 1906 saakka Suomen kansan valtaenemmistö oli vailla kaikkia demokraattisia oikeuksia. Ennen nykyistä eduskuntaamme hallitsivat säätyvaltiopäivät. Aatelisto, johon kuului noin 10 000 henkilöä, sai lähettää valtiopäiville yli 300 edustajaa. Porvarisäädyn edustus perustui varallisuuteen, papiston virka-asemaan tai arvoon, talonpoikaiston manttaaliin pannun maan suuruuteen. Työläiset, torpparit ja pientalonpojat suljettiin tästä oikeudesta pois omaisuus-, virka- ja tulorajoituksilla.

Työväen yhteiskunnallinen uudistusliike vuoden 1905 suurlakkoineen mursi tien auki edistyksen voimille ja sen taistelun tuloksena saatiin mm. äänioikeus ja kansanedustuslaitos. Vuosien 1907 ja 1908 eduskuntavaaleissa työväestö menestyi hyvin, mutta eduskunta hajotettiin  kummallakin kerralla.

Kuten aikaisemmin totesimme, työväenluokan suuret toiveet ja usko ”punaisen viivan” voimaan mureni 1900-luvun alkuvuosien järjestäytymisen ja suurten lakkotaistelujen menestysten jälkeen. Esimerkiksi vuoden 1907 ensimmäisissä eduskuntavaaleissa valitut  kansanedustajat ehtivät istua täysistuntojaan vain runsaan vuoden ajan, sillä eduskunta hajotettiin jo seuraavan vuoden huhtikuussa. Se ei kasvattanut luottamusta porvarilliseen parlamentarismiin.

Eduskunnan hajottaminen ja aika ajoin Venäjän keisarivallan kanssa liittoutuneen porvariston juonittelu johti vääjäämättä  siihen, että työväenluokan usko porvarilliseen demokratiaan ja eduskuntalaitokseen horjui pahasti jo ennen 1910-luvun alkua.

Kun ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 äänestysprosentti oli 70,7, se oli laskenut vuoden 1913 vaaleissa 51,1 prosenttiin. Vuoden 1907 äänestysprosentti saavutettiin vasta sotien jälkeisissä vuoden 1945 vapaissa eduskuntavaaleissa.

Eduskunta porvariston ja tsaarin otteessa

Vuosien 1907-1917 välisenä aikana järjestettiin maassamme kahdeksat (8) eduskuntavaalit ja eduskunta hajotettiin lähes yhtä monta kertaa. Vuoden 1916 eduskuntavaaleissa työväestö sai enemmistön (103) edustajapaikoista, mutta eduskuntaa ei kutsuttu koolle ennen Venäjän helmikuun 1917 vallankumousta.

Eduskunta pääsi kokoontumaan vasta tsaarin kukistuttua 1917, jolloin oman maamme taantumuksen lujin selkänoja kaatui Venäjän vallankumouksen johdosta. Tämä työväenenemmistöinen eduskunta hyväksyi ns. valtalain ja päätti, ettei sitä alisteta Venäjän väliaikaisen hallituksen hyväksyttäväksi. Tämä teko merkitsi asiallisesti alkua Suomen irtautumiselle Venäjästä.

Hyväksytty valtalaki määräsi Suomen eduskunnan maan korkeimman vallan haltijaksi, joten Venäjän väliaikaisella hallituksella ei ollut mitään laillista valtaa eduskunnan hajottamiseen.

Porvarienemmistöinen eduskunta kumosi tämän valtalain vuoden 1917 saamansa vaalivoiton jälkeen. Mutta sen oli pakko vahvistaa jo eduskunnan aikaisemmin kesällä hyväksymät kunnallislait ja kahdeksan (8) tunnin työaikalaki. Ne päätökset se teki vasta työläisten voimakkaan painostuksen ja joukkoliikehtimisen johdosta.

Torpparit lähtivät myös liikehtimään turvallisemman asemansa puolesta ja järjestäytyivät taisteluun. Syntyi torpparilakkoja, joihin senaatti ja maanomistajat vastasivat väkivallalla. Torppareita häädettiin tiloiltaan ja asunnoistaan santarmien ja ratsupoliisien voimalla. Kuuluisin näistä taisteluista oli Laukon torpparilakko.

Kun porvaristo sai vuoden 1917 vaaleissa voiton, yritti se heittää koko demokratian romukoppaan aikomalla perustaa kolmen miehen direktorion, jolla olisi ylin hallitusvalta maassamme. Siinä tarkoituksessa senaatin päämies Svinhufvud neuvotteli Saksan militaristien kanssa, mutta silloinen maailmantilanne sekoitti hänen puuhansa. (TKS/ Olli Krannila)

Työkansan Sanomat 4/2017

Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 5)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *