Eduskunnan kevään istuntokausi avattiin helmikuun toinen päivä tutuin menoin. Poliittinen eliitti, virkamiehet, papit ja kenraalit puhuivat, kiittelivät toisinaan ja ylistivät porvarillisen demokratian erinomaisuutta ja Suomen kuulumista länsileiriin.

Vähemmälle huomiolle jäi nykymenon kansanvastaisuus, mikä näkyy joukkotyöttömyytenä, ihmisten köyhtymisenä ja sodanlietsojien vihapuheena.

Sipilän porvarihallituksen peruslinja on jatkaa harjoitettua oikeistopolitiikkaa myös kevään ja loppuvuoden aikana. Työn alla ovat jo uudet 1-2 miljardin euron lisäleikkaukset julkiseen talouteen ja peruspalveluihin. Eivätkä maksut ja verot ole alenemassa, niitä ollaan ensi vuodelle korottamassa.

Istuntokauden avajaispuheiden hurskastelu yhteishengestä, heikompiosaisten huomioon ottamisesta ja työttömien työllistämisestä ovat jyrkässä ristiriidassa eduskunnan ja hallituksen tekemien päätösten ja vireillä olevien suunnitelmien kanssa.

Tammikuun lopulla Brysselissä järjestetyssä kommunististen ja työväenpuolueiden kokouksessa todettiin myös Suomea koskien osuvasti: ”Kapitalismi näyttää edelleen vahvalta, mutta nykyinen kriisi osoittaa sen historialliset rajat. Kapitalismi on vaarallinen kasvuvaiheessaan. Nykyistä kriisiä ratkaistaan uudella kasvulla, joka edellyttää työtätekevien oikeuksien murskaamista”.

Kauniit puheet, oikeistopolitiikka sekä eduskunnan vasemmistopuolueiden ja ay-liikkeen sopeutuminen porvarillisen valtion ”hoitajiksi” on kriisiin ajautuneen kapitalismin pelastamista, työtätekevien kustannuksella.

Kun omistavan kapitalistiluokan ja omistamattoman työväenluokan välinen ristiriita nyt koko ajan kärjistyy, otetaan porvarillisen valtion väkivaltakoneisto yhä näkyvämmin käyttöön. Mellakkapoliisi, Supon miehet, sotilaspoliisit sekä kaikkialle ulottuva seuranta ja urkinta ovat nykypäivää. Tästä saatiin viimeksi näyttöä valtaeliitin vastaisessa Finlandia-talon mielenosoituksessa.

Mielenosoitusten ja vastalauseiden estäminen ja kontrolli ei ole vain patukan ja kaasun käyttämistä. Parhaillaan on esimerkiksi suunnitteilla lakimuutos, jonka mukaan mielenosoituksista ja vastaavista kokoontumisista on jatkossa ilmoitettava kolme päivää aikaisemmin. Nykyinen ilmoitusaika on kuusi tuntia.

Tavallisen kansalaisen olisi nyt kysyttävä itseltään, pitäisikö nykykehityksestä olla huolissaan? Vastaus on, kyllä pitäisi!

Työkansan Sanomat 2/2017

Pääkirjoitus: Puheet ovat puheita, teot ratkaisevat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *