Pakina:  Työttömyys, perustulo ja kapitalismin vastainen taistelu

 

Työ- ja elinkeinoministeriö sekä Tilastokeskus julkaisivat 20.3. tämän vuoden helmikuun työttömyys- ja työllisyyslukunsa. Ne erosivat toisistaan kuin yö ja päivä, kuten aikaisemminkin.

Ministeriön työllisyyskatsauksen mukaan laajan työttömyyden armeijassa on 437 500 työtöntä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus kertoo työttömien määräksi 233 000. Alenemaksi vuoden takaisiin lukuihin verrattuna saatiin 9 000 työtöntä.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa, joka perustuu ”haastateltavan” mielipiteeseen, tunninkin tutkimusviikolla työtä tehnyt on aina työllinen.

Ministeriön tilastoista käy ilmi, että työ- ja elinkeinotoimistoissa oli helmikuun lopussa vain 14 200 avointa työpaikkaa enemmän kuin vuosi sitten. Missä ne väitetyt 100 000 uutta työpaikkaa piilottelevat?

Danske Bankin maaliskuun ennusteen mukaan työttömyys laskee tänä vuonna 8,0 prosenttiin ja ensi vuonna 7,7 prosenttiin. Pankin mukaan työllisyysaste ylittää hallituksen tavoitteleman 72 %  rajan 2019.

Miten tämä on mahdollista, kun talouskasvuksi ennustetaan vain 2 % ja työllisyysaste on nyt 69,8 %? Vastaus on, ei mitenkään.

Oikeistopolitiikkaa ajavan pääministeri Juha Sipilän vuonna 2016 asettama eriarvoistumistyöryhmä sai pari viikkoa sitten työnsä valmiiksi. Työryhmää johti professori Juho Saari Tampereen yliopistosta.

Ryhmä ”paljastaa”, että Suomessa 1970-luvun puolivälin jälkeen tapahtunut myönteinen kehitys ei koske kaikkia kansalaisia. Johtopäätös on oikeaan osunut. Rikkaat ovat rikastuneet, köyhät köyhtyneet

Saaren työryhmä toteaa raportissaan: ” Tästä ovat osoituksena muun muassa pidentynyt toimeentulotukiasiakkuus ja köyhyys, pysyvät väestöryhmien väliset terveyserot, äänestämisessä ja poliittisessa osallistumisessa havaittavat erot, korkea työttömyys, suuri koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten osuus, ylivelkaantuminen, kotoutumisen haasteet sekä asuinalueiden ja alueellinen eriytyminen”

Lääkkeeksi tylyyn menoon työryhmä ehdottaa perustuloa, joka yhdistäisi perusturvan minimitason etuudet eli esimerkiksi työttömän peruspäivärahan, työmarkkinatuen ja asumistuen yhdeksi perusturvalaiksi.

Perustulon olisi 697 euroa kuukaudessa ja edellyttäisi hakijalta ”aktiivisuutta”. Jos sitä ei olisi, perustulo laskisi 616 euroon. ”Uudistus” olisi kustannusneutraali, eli valtion menot eivät lisääntyisi.

Käytäntöön ajettuna perustulo ja valtion menojen jäädyttäminen merkitsisi työttömien, eläkeläisten ja kaikkien vähävaraisten tulojen laskua ja ostovoiman hiipumista.

Kapitalismin pelastamisella on hintansa. Kikyt, sotet, aktiivimallit ja muut leikkaukset ovat sitä hintaa. Kapitalismissa maksajan osa on aina työväenluokalla. Niin se menee, vaikka kaiken maailman reformistit ja opportunistit yrittävät muuta väittää ja sovitella ristiriitoja omistavaan luokan eduksi.

Ktp ja puolueen jäsenet ovat olleet aina kapitalismin vastaisen taistelun etujoukkoa. Niin on tänäänkin. Ktp:n kapitalismi-seminaari ja Suomalainen kapitalismiasiakirjan  valmistelu vain vahvistavat puolueen luokka ja etujoukkoluonnetta.

Rauno Lintunen

Työkansan Sanomat 5/2018

Pakina: Työttömyys, perustulo ja kapitalismin vastainen taistelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *