Tämän kuukauden 19. päivä tuli kuluneeksi 70 vuotta välirauhasopimuksen allekirjoittamisesta Moskovassa vuonna 1944 ja samalla sodan päättymisestä Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tämän sopimuksen allekirjoittamalla Suomi irrottautui sodasta, johon se oli ryhtynyt Neuvostoliittoa vastaan Saksan rinnalla kesäkuussa 1941.

 

Nyt sotavuosiin liittyvät mielettömän järkyttävät tapahtumat ovat vuosikymmenten takana, mutta ne ovat jättäneet ihmisten kokemukseen ja ihmiskunnan historiaan pysyvän jäljen. Ne askarruttavat myös tämän aikakauden sukupolvea. Suomen osallistuminen toisen maailmansodan syntyyn, alkamiseen ja lopputulos nostaa yhä esiin kysymyksiä, joilla on merkitystä Suomen kansalaisille, kuin myös maailman kansoille. Yksi merkitykseltään aina ajankohtainen kysymys on; minkälainen maailma olisi nyt, jos Saksa ja Suomi sen rinnalla olisi voittanut sodan?

 

Arvio historian kulusta on aina paikallaan, koska tänään kuljemme samaa vaarallista tietä mikä johti ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan. Monia kysymyksiä herää tänäänkin jos seuraamme sotien, valtioterrorismin, terrorismin, aseistautumiseen käytettyjen tuhansien miljardien dollareiden tai vaikkapa eurojen tuhlausta, erilaisia sotilaallisia liittoutumia, taloudellisia yhteenliittymiä, pääomien yhteen kokoontumista ja keskittymistä, sekä Euroopan Unionin muodostumista liitovaltioksi ja sotaliitoksi.

 

Ei ole syytä unohtaa miten tuhoisaa tulevaisuutta maailmanherruuteen pyrkivät hyökkääjät valmistelivat 1920 – 1930 luvulla. Nämä pimeät voimat yrittivät polkea sadat miljoonat työläiset ja maanviljelijät orjan asemaan, hankkimalla valtavia rikkauksia siirtomaiden orjuutuksella. Myös Suomessa oikeistolaiset voimat, kuten Lapuan- liike pyrki valtaan 1920 – 1930 luvulla. Nämä terroristit pakottivat vasemmistolaisia kunnanvaltuutettuja eroamaan tehtävistään, aktiivi työläisiä muilutettiin ja kyyditettiin itärajalle jne. Myös presidenttiä kyyditettiin.

 

Tämä toiminta oli uhoavaa, porvariston ollessa voiton tunnossaan, kun se oli vuonna 1918 kukistanut työväenvallankumouksen maahan kutsuttujen Saksan sotavoimien avulla. Suomen porvariston läheinen suhde Saksaan oli myöhemmin vaikuttamassa siihen, että Suomessa uskottiin Saksan tukeen ja voimaan kun hyökkäys-sotaan Neuvostoliittoa vastaan lähdettiin. Keskeinen hyökkäysvalmistelu kohdistui Neuvostoliiton tuhoamiseen ja työläisten alistamiseen fasistisen porvarillisen järjestelmän orjiksi.

 

2) Tässä on se syy miksi USA:n, Englannin ja Ranskan hallituksilla ei ollut tavoitteena perustaa 1930- luvun puolivälissä liittoutumaa vastapainoksi sotaliiton solmineille fasistisille hyökkääjävaltioille. Suomi sidottiin tähän sotaliittoon salaisin sopimuksin jo 1930 luvulla.

 

Ratkaisevaa tukea fasistiselle hyökkäykselle ja Hitlerin armeijan aseistamiselle oli se taloudellinen tuki, jota USA ja Englanti antoivat Saksalle vuodesta 1924 alkaen aina toisen maailmansodan alkamiseen saakka. USA:n finanssioligarkia rahoitti puolestaan Hitlerin armeijan toiseen maailmansotaan; jopa niiden omistamissa tehtaissa Saksassa valmistettiin sotatarvikkeita. Kaikki tämä tapahtui keinottelun ja suurten voittojen hankkimisen vuoksi, sekä suunnatakseen Saksan hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Kaikki tämä oli samansuuntaista mitä nyt toteutuu imperialistisen kapitalismin riehuessa eri puolilla maailmaa.

 

Tänään onkin erittäin välttämätöntä nähdä toisen maailmansodan perussyyt voidaksemme arvioida oikein alkaneen vuosituhannen nykyinen ja tuleva kehityksen suunta.

 

Työväenluokan maailmankatsomuksen mukaan sodan perus syyt piilevät kapitalistisessa yhteiskunnassa. Tähän johto päätökseen ovat tulleet monet porvarillisetkin tiedemiehet.

 

Käynnissä olevat USA:n sodat ja USA:n nykyisenkin presidentin puheet ja teot jatkavat imperialistisen kapitalismin sotilaallisia toimia kaikkialla maailmassa ja samalla vahvistuvat tiedemiesten oivallukset kapitalismista, sotia synnyttävänä yhteiskuntajärjestelmänä.

 

Väitteet, että ihminen on biologiselta olemukseltaan perimmäinen vihan perusta, eivätkä yhteiskunnalliset ja poliittiset instituutiot, eivät avaa oikeata näkemystä sodan syistä. Samaan virheeseen päädytään myös, jos väitetään, että sodat syttyvät sosialistisen ja kapitalistisen yhteiskunnan välisestä taistelusta.

 

Toiseen maailmansotaan valmistauduttaessa markkinoitiin tiedotustoiminnassa tuhat-vuotista rauhan yhteiskuntaa. Tänä päivänä jälleen markkinoidaan samalla tavalla Euroopan Unionia ja USA:n sotatoimia eri puolilla maailmaa.

 

Näyttää siltä, että vallassa olevat poliittiset voimat Suomessakin haluavat unohtaa sen turvatun kehityksen, jonka kansalaiset kokivat saavuttaneensa suurin uhrauksin, kun sodan hävinneet fasistiset voimat oli voitettu.

 

Toisen maailmansodan päättyminen porvarillisen yhteiskuntajärjestelmän synnyttämän fasismin tuhoon, mahdollisti monille kansoille saavuttaa itsenäisyys tai vapautua kapitalistisesta järjestelmästä, toiset siirtomaaorjuudesta.

 

3) Meille suomalaisille sotatoimien päättyminen merkitsi ja turvasi lähes kuudenkymmenen vuoden ajan jatkuneen, maamme historian parhaimman aikakauden, myös työtätekeville kansalaisille. Sodan jälkeen työtätekevien joukkojen herpaantumaton, poliittinen toiminta rakensi työväenliikkeen merkittävät saavutukset. Näitä saavutuksia on jo useita vuosia purettu eduskunnan ja useiden hallitusten toimesta. Ilman nousevaa vastarintaa kuljemme uudelleen 1920 – 1930 lukujen alamäen loppuun saakka. Tästä meidän on pidettävä huoli, ettei näin tule tapahtumaan.

 

Sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä päättyi solmittuun välirauhansopimukseen ja myöhemmin rauhansopimuksen solmimiseen. Sopimukset velvoittivat poistamaan saksalaiset joukot Suomen maaperältä ja kieltämään fasististen ja militarististen järjestöjen toiminnan, kuten Suojeluskuntajärjestöt ja Lotta Svärd- järjestön. Neuvostoliiton aikakauden päätyttyä Suomen eduskunta, hallitus ja presidentti ovat yksipuolisesti mitätöineet rauhansopimukseen liittyvät velvoitteet ja kansamme etujen puolustamisen.

 

Rauhansopimukset loivat mahdollisuuden työväenluokalle ajaa julkisesti niitä poliittisia tavoitteita, joilla työläisten elämää, rauhaa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta voitiin edistää. Vanha Suomen Kommunistinen puolue nousi maanalaisesta toiminnasta julkiseen toimintaan ja jo syksyllä 1944 perustettiin Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto, Suomen Naisten Demokraattinen Liitto, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto ja Suomi-Neuvostoliito-Seura.

 

Kaikilla näillä järjestöillä ja myöhemmin perustetuilla Sodan ja Fasismin vastainen Työ- järjestöllä ja Suomen Rauhanpuolustajilla oli sodan jälkeisinä alkuvuosina ja myöhempinä vuosikymmeninä suuri merkitys rakennettaessa Suomelle rauhantahtoista ulkopolitiikkaa ja hyviä suhteita Suomen ja Neuvostoliiton välille. Edellä mainittujen järjestöjen jäsenistö toimi uhrautuvasti myös kansan demokraattisten oikeuksien laajentamiseksi, sekä työläisten työ -ja elinolosuhteiden, sekä sosiaalisen perusturvan parantamiseksi.

 

Kommunistinen puolue ja sodan jälkeen perustetut demokraattiset kansalaisjärjestöt ovat antaneet tukensa Suomen valtiojohdolle silloin, kun toiminta on perustunut Suomen puolueettomuuden ja hyvien naapurisuhteiden luomiseen, varsinkin luottamuksellisten suhteiden rakentamiseen Suomen ja Neuvostoliiton välille. Voitaneen sanoa, että nämä kansalaisjärjestöt ovat olleet hallituspolitiikan jatke ulkoparlamentaarisella toiminnallaan.

 

Neuvostoliiton aikakauden päätyttyä, jotkut näistä Suomessa toimivista demokraattisista kansalaisjärjestöistä ovat jatkaneet toimintaansa Suomen hallituspolitiikan jatkeena, ulkoparlamentaarisena tukijana, vaikka hallituksen ulko -ja turvallisuuspolitiikka on muuttunut EU-jäsenyyden ja Nato-kumppanuuden vaikutuksesta.

 

4) Suomi ei ole enää itsenäinen eikä puolueeton sotilasliittoihin kuulumaton rauhantahtoinen maa, Venäjän naapurissa. Suomi on poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti lännen imperialistisiin keskuksiin sitoutunut maa, jolla ei ole enää itsenäistä ulko -ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä on hyvin käynyt selväksi, kun EU on tänä vuonna asettanut pakotteita Venäjää vastaan, jotka Suomi EU:n jäsenenä on hyväksynyt vastoin omia kansallisia etuja.

 

Kaukana takanapäin on se aika, jolloin vastuulliset poliitikot Suomessa, porvaritaustastaan huolimatta olivat reaalipoliitikkoja, jotka eivät johtaneet maatamme itä-naapuriamme vastaan. Tämä leimattiin usein suomettumiseksi, mutta se oli puolueettomuuspolitiikkaa, joka otti huomioon niin itä-naapurimme kuin oman turvallisuuspoliittisen aseman säilymisen, joka samalla vahvisti koko pohjois-Euroopan vakautta. Nyt Pohjois-Euroopan vakaus on suuresti järkkynyt ja sen on aikaan saanut sotilasliitto Naton laajentuminen Eestiin, Latviaan ja Liettuaan. Osana tähän muutokseen ovat olleet vaikuttamassa Suomen ja Ruotsin Naton kanssa solmimat kumppanuus sopimukset ja tässä kuussa näiden maiden solmima isäntämaasopimus Naton kanssa, joka antaa Naton sotilaille oikeuden liikkua Ruotsin ja Suomen alueella. Näin Suomi on taas asettunut vieraiden sotavoimien astinlaudaksi antaen niille mahdollisuuden alueensa kautta hyökätä itärajan yli Venäjälle.

 

Tässä ajassa me tarvitsemme uusia avauksia Suomen turvallisuuspolitiikkaan, joilla vahvistettaisiin rauhan tilan säilymistä pohjois-Euroopassa. Tällainen oli aikanaan presidentti Kekkosen ehdotus muodostaa pohjois-Eurooppaan ydinaseeton pohjola. Nyt hyvinkin ajankohtaista olisi muodostaa pohjolaan sotilasliitoista vapaa alue, joka käsittäisi pohjoismaat ja Balttian- maat.

 

Rauhan tilan vakiinnuttamiseksi tulevaisuudessa voimme katsoa myös taaksepäin ja ottaa oppia Suomen ja Neuvostoliiton hyviksi muodostuneista suhteista. Hyvät maiden valise suhteet vaikuttivat myönteisesti koko pohjois-Eurooppaan ja sen turvallisuuspoliittiseen asemaan.

 

Ensimmäisellä sijalla suhteiden rakentamisessa oli kauppasuhteet. Vuonna 1948 solmittua YYA-sopimusta voidaan pitää Suomen ja Neuvostoliiton taloussuhteiden poliittisena perus-sopimuksena.

 

Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa tullisopimuksen vuonna 1960, jolla Suomi poisti Neuvostoliiton tavaroilta tullin samalla lailla kuin Suomen ja EFTA:n välisellä vapaakauppasopimuksella.

 

Suurimmalta osin Suomen vienti Neuvostoliittoon käsitti elintarvike,- tekstiili,-vaate,- ja kenkäteollisuuden tuotteita, sekä kemian teollisuuden tuotteita. Myös meri – ja metsäteollisuuden tuotteilla oli merkittävä osuus. Suurimmillaan Suomen ulkomaankaupassa vienti Neuvostoliittoon ylitti 25% kaikesta viennistä.

 

5) Voidaan myös esittää kysymys, minkälainen taloudellinen kehitys, tuotantorakenne ja työllisyys olisi ollut ilman idänkauppaa verrattuna toteutuneeseen kehitykseen. Neuvostoliiton markkinat olivat olemassa, koska oli myös kaupan poliittinen pohja, joka oli valtioiden välillä sovittu ja joka puuttui 1920 -ja 1930 luvulla. Neuvostoliiton kaupalla oli myös laaja työllisyysvaikutus. Vuonna 1985 Neuvostoliiton tavaranvientiin liittyi 140000 henkilön työllisyys.

 

Suomen ja Neuvostoliiton välisen kauppavaihdon lisäksi maiden suhteet kehittyivät vuosikymmenien aikana yhä laajemmiksi niin kulttuurin, tieteen kuin monien muiden yhteiskuntaelämän alueilla.

 

Vaikka tämän päivän itä-naapurimme on kapitalistinen Venäjä, säilyy Suomen geopoliitinen asema samana. Ensiarvoisen tärkeää juuri meidän suomalaisten on tuntea vastuumme kansainvälisesti rauhan tilan säilyttämiseksi alueellamme ja pohjois-Euroopassa. Se edellyttää hyviä suhteita naapurimaihin ja varsinkin Venäjään. Silloin kun Suomen ja itä-naapurimme suhteet ovat olleet hyvät, eikä Suomi ole sitoutunut muissa ulkosuhteissaan Venäjän vastaisiin liittoutumiin olemme pystyneet rauhan oloissa rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa paremmaksi myös työväen ihmisen kannalta. Välirauhansopimuksen solmiminen syyskuussa 1944 avasi tien rauhaan ja kansojen väliseen ystävyyteen, jota meidän on aiheellista vaalia irrottamalla Suomi sotilasliitto Naton kumppanuudesta ja palauttamalla Suomen itsemääräämisoikeus irrottamalla Suomi EU:sta.

Hannu Harju / KTP

Puhe ja selostustilaisuus 21.9.2014 Vantaalla. Järjestäjät SFT ja KTP

70 vuotta välirauhasopimuksen solmimisesta, 70 vuotta sodan päättymisestä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *