Etelä-Korea ja antikommunismi

Antikommunismi sai alkunsa Korean niemimaalla jo Japanin miehitysaikana 1910-1945. Se oli erityisen raivoisaa Japanin ja Kiinan sodan aikaan 1937-1945. Antikommunismi virallistettiin Korean tasavallassa (Etelä-Korea) poliittiseen ja valtion käyttöön 1948. Siitä lähtien Etelä-Korean poliittinen ja valtiollinen kulttuuri on ollut samanlainen kuin Yhdysvalloissa, missä ”kommunistiksi voidaan nimittää kuka vaan, joka haastoi, kyseenalaisti tai taisteli vallitsevaa valtaa ja asioiden järjestystä vastaan”.

Yhdysvalloissa  virallinen antikommunismin keino oli ”McCarthynismi”. Eteläkorealaista  politiikkaa ja antikommunismia  tehostettiin kansallismielisyydellä  ja Korean sodan ”haamuilla”, jotta voitaisiin pitää yllä  sekä kylmän sodan että Korean poliittisten konfliktien jatkamista ”vapautumisen” jälkeen.

Kylmän sodan päättyessä 1989 menetti antikommunismi länsimaissa peruskenttäänsä. Etelä-Korean antikommunistinen liike kuitenkin elpyi:  siitä tehtiin  Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korea)  vastainen ideologinen ase.

Etelä-Koreassa on voimassa kansallinen turvallisuuslaki (National Security Law), joka on pantu täytäntöön vuodesta 1948 lähtien ja jonka tarkoituksena on ”turvata valtion turvallisuus ja kansalaisten toimeentulo ja vapaus säätämällä kaikkia valtion turvallisuutta vaarantavia odotettuja toimia”.

Etelä-Korean perustuslaki takaa kansalaisilleen sanan-, lehdistö-, vetoomus- ja kokoontumisvapauden. Pohjois-Korean hallintoa tai kommunismia koskevat käyttäytymiset tai puheet voidaan kuitenkin rangaista kansallisen turvallisuuslain nojalla.

Kansallinen turvallisuuslaki  määrittelee  rikokseksi ilmaista sympatiaa Pohjois-Koreaa kohtaan.

Etelä-Korean työläisten ja kansalaisten painostus

Kansallinen turvallisuuslaki on käyttökelpoinen edelleen ja sitä myös käytetään. Sen varjolla suljetaan kansalaisia  tarvittaessa vankiloihin, pääasiassa kommunistiksi epäiltyjä ja niitä, joilla epäillään olevan hallitusta ja Etelä-Korean valtaapitäviä vastustavaa poliittista toimintaa.

Kommunistinen puolue on kielletty, kommunistit toimivat joko maan alla tai muissa järjestöissä. Kansallisen turvallisuuslain nojalla kaikki Yhdysvaltojen vastainen kritiikki on kielletty, samoin ”sympatianeleet” Pohjois-Koreaa kohtaan. Pohjois-Koreaan ei ole mitään lupaa matkustaa. Sananvapaus ja joukkokokouksien järjestäminen on rajoitettua. Lakkoihin  ja ammattiliittotoimintaan voidaan puuttua turvallisuuslain nojalla.

Eteläkorealaisten työläisten työolot ovat vaikeat ja jatkuvan painostuksen kohteena.  Ammattiliitojen toimintaa vahditaan, työtätekevillä esim. tehtaissa on ylipitkät työpäivät ja palkat ovat alhaisia. Oikeuksien vaatimisesta ja lakkojen valmistelusta  voidaan langettaa niihin osallistuville kommunistin leima ja siten turvallisuuslaki on taas käytössä. Poliittinen painostus yltää jopa sosialidemokraattisten puolueiden toimintaan.

Näistä ja monista muista asioista kertoi Etelä-Korean ainoan työläisten puolueen  PDP:n (People’s Democracy Party) edustaja Ktp:n vieraana 12.3.2018.

PDP on perustettu 2016. Se on järjestänyt suuren määrän mielenilmaisuja ja protesteja koko maassa. Puolue  ohjaa työläisten toimintaa ja toimii kaikkialla työläisten, opiskelijoiden ja kansalaistoiminnan piirissä.

Palaamme Työkansan Sanomien seuraavassa numerossa tarkemmin Ktp:n ja PDP:n edustajien tapaamiseen ja käytyyn keskusteluun. ((TKS/Kaisa Laine)

Kuva: Yhdysvaltojen vastainen mielenosoitus Etelä-Korean Soulissa.

Työkansan Sanomat 4/2018

 

Etelä-Korea ja antikommunismi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *