Euroopan kommunistinen liike vahvistuu – työläisten  voitto on tosiasia

Euroopan Kommunistien Aloite-järjestön 16.-17. marraskuuta Istanbulissa Turkissa järjestämässä tapaamisessa keskusteltiin, kritisoitiin ja arvioitiin kommunististen puolueiden historiaa ja taktiikoita viimeisen sadan vuoden ajalta.

Hans Eisslerin säveltämän Kominternin hymnin soittamisen jälkeen Turkin Kommunistisen Puolueen (TKP) kansainvälisten asioiden osasto tervehti 20 maasta kokoukseen saapuneita delegaatteja. Tervehdyksessä ja TKP:n pääsihteeri Kemal Okuyanin pitämässä avauspuheessa tuotiin esille paraikaa halki Euroopan tapahtuva työläisten aktivoituminen. Aktivoitumisen tapahtuessa on puolueiden velvollisuutena oltava liikkeille poliittisen luonteen antaminen, ja johdon luominen.

Ensimmäisen istunnon aiheesta, vallankumouksellisista kansannousuista, antoivat puheenvuoronsa delegaatit Unkarista ja Venäjältä. Unkarin puheenvuoro käsitteli vuoden 1919 tapahtumia. Tuolloin lyhytikäinen Unkarin Neuvostotasavalta kaatui ulkovaltojen hyökkäykseen ja sosiaalidemokraattien sabotaasiin. Venäjän Kommunistinen Työväenpuolue taas puhui vuoden 1993 kansannoususta ja siitä, oliko kyseessä menetetty mahdollisuus vai provokaatio.

Toisessa istunnossa puheenvuoronsa antoivat Ruotsi ja Norja, aiheenaan sosiaalidemokratia ja kommunistiset puolueet. Sekä Ruotsin että edeltävän istunnon Venäjän puheenvuoroissa tultiin samaan johtopäätökseen opportunismista ja sen luonteesta: se kylvää työväenliikkeen hajottavat siemenet pitkän ajan kuluessa.

Neuvostoliitossa opportunismi alkoi luoda perustaa liiton alasajolle jo kauan ennen 90-lukua, Hruštšovin valehdellessa “salaisessa puheessaan”; Ruotsin kommunistinen puolue poisti ensin proletariaatin diktatuurin ohjelmastaan, mahdollistaen sen avoimemman tulkinnan. Lopulta vuosikymmenien jälkeen tämä kehitys johti puolueen hajoamiseen. Ruotsin SKP muistutti myös tärkeästä asiasta nykyistä porvaripolitiikkaa katsellessa: keskittyessä äärioikeistoon unohdetaan se, että puolueet vasemmalta oikealle ovat yhtä kapitalistisia.

KTP:n selvitys Suomen talvisodasta sisältyi kahteen istuntoon jaettuun aiheeseen. Kommunististen puolueiden strategioista fasismin kaudella kertoivat lisäksi Espanja, Kreikka, Italia, ja Ranska.

Tapaamisen toisen päivän aloitti isäntämaa Turkin puheenvuoro TKP:n osuudesta Turkin 20-luvun itsenäisyysliikkeessä. Kansalliskysymyksestä puhuivat vuoroillaan myös Malta ja Puola. Jälkimmäisessä puheenvuorossa Puolan kommunistisen puolueen delegaatti antoi yleiskuvan Puolan-Venäjän sodasta ja kuinka Varsovan työläiset olivat vahvasti sotaa vastaan.

Baltian maiden edustajat puhuivat vuoroillaan maiden kokemuksista sosialistisina neuvostotasavaltoina, tutkien kriittisesti kollektivisoinnin prosessia sekä tuhoisan vastavallankumouksen jälkeistä nykyaikaa. Vuoden 1919 tapahtumat Latviassa taas opettivat pienenkin vallankumouksellisen puolueen olevan merkittävä suuressa vallankumouksellisessa tilanteessa.

Kahdessa viimeisessä istunnossa kuultiin kokemuksia sosialistisesta ja sosialismin jälkeisestä hallinnosta. Venäjän kommunistinen työväenpuolue käsitteli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen rappeutumista, jota seurasi tiuha keskustelu opportunismin ja revisionismin luonteesta ja kehittymisestä. Valko-Venäjän puolue puhui presidentti Aljaksandr Lukašenkan hallitusten luokkakannasta ja Valko-Venäjän maailmanpoliittisesta asemasta. Porvarillisen hallituksen suojellessa maan taloutta lännen imperialisteilta ja suurimman vasemmistolaispuolueen vaatiessa “lännettymistä” on kommunistinen puolue hankalassa asemassa. Viimeisessä sessiossa entisen Jugoslavian maiden puolueet kertoivat työläisten itsejohtoisista työpaikoista.

Kapitalismin kaatuminen on väistämätön fakta

Tapaamisen eri aiheita käsitteleviä puheenvuoroja yhdisti ennen kaikkea yksi asia: vallankumouksellinen optimismi. Työläisten tarve johtavalle, tieteellistä sosialismia seuraavalle puolueelle on takaiskuista huolimatta yhtä suuri kuin se on aina ollut.

Vallankumouksellisen puolueen on oltava vallankumouksellinen vaikkei tilanne sitä olisikaan. On puolueen velvollisuus olla perillä oman maan olosuhteista ja valmiina ne huomioiden toimimaan työläisille parhaalla tavalla. Maailmanlaajuisesti tapahtuva liikehdintä ja työväen aktivoituminen ovat meille selvä merkki: dialektiikka on liikkeessä ja luokkataistelun kärjistymisen hetki lähenee lähenemistään. (TKS/Niko Kallionalusta)

Työkansan Sanomat 3/2019

Euroopan kommunistinen liike vahvistuu – työläisten voitto on tosiasia

Hakutulokset “Euroopan kommunistinen liike vahvistuu – työläisten voitto on tosiasia

  • 13.3.2019 22:39:sta
    Permalink

    Todella loistavaa, että Turkin Kommunistinen Puolue on tarjonnut puitteet Euroopan Kommunististen
    Puolueiden lähettiläiden tapaamiseen, ja mikä parasta – niin vaikuttaa, että osallistujat ovat käsitelleet
    oikeita asioita. On toivottavaa, että Aloite-järjestö pystyisi säilyttämään kriittisen asenteensa siihen,
    mitä kommunistisen liikkeen piirissä todella on tapahtunut! Pelkkä miellyttävä yhdessäolo ei vie liikettä eteenpäin!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *