Naiset aloittivat Suomessakin taistelun lasten kasvatuksen, raittiuden, siveyden ja tietotason kohottamisen puolesta. Näiden tehtävien ratkaisemiseksi perustettiin 1890-luvulta lähtien työväenyhdistyksiin naisosastoja.

Palkka- ja työehtojensa parantamiseksi liittyivät naiset myös ammatillisesti yhteen perustaen ammattiosastoja niin neulojille, palvelijattarille, pesijättärille ja ulkotyöläis- ja tehtaalaisnaisille. Näitä kymmeniä järjestöjä yhdisti vuonna 1900 perustettu Työläisnaisten Liitto.

Naistyövoiman säälimätön riisto ja yhteiskunnallinen oikeudettomuus olivat kypsyttäneet naisten mielissä toivoa paremmasta huomisesta. Työväenliike asetti tavoitteekseen naisten työolojen parantamisen sekä naisten ja miesten samapalkkaisuuden. Työläisnaisten Liitto herätti naisia tiedostamaan oman asemansa ja omaksumaan työväenluokan maailmankatsomuksen. ”Ei armoa vaan oikeutta” nousi naisten tunnukseksi yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta.

Äänioikeus taistelun tuloksena

Suomen naiset saavuttivat ensimmäisinä Euroopassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vuona 1906. Perustavassa kokouksessaan oli Työläisnaisten Liitto yhtynyt työväenpuolueen vaatimukseen äänioikeusuudistuksessa.

Työläisnaisille tämä oli ensiarvoinen päämäärä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi ja sen puolesta ryhdyttiin toimintaan. Julkaistiin kirjasia, pidettiin esitelmätilaisuuksia ja levitettiin lentolehtisiä.

Vuodesta 1902 lähtien perustivat naisosastot ihanneliittoja lasten kasvatuksen tueksi ja lasten vetämiseksi työväenliikkeeseen. Ihanneliittoihin lapset kokoontuivat kuuntelemaan puheita, runoja, laulamaan, leikkimään ja retkeilemään. Lapsille selvitettiin työväenaatteen tarkoitusperää ihanteelliselta kannalta ja heistä pyrittiin kasvattamaan itsenäisiä ja tietoisia taistelijoita yhteiskunnallisia vääryyksiä vastaan.

Naisten innostuksella tekemä kasvatustyö katkesi vuonna 1912, kun ihanneliitot tsaristisin sortotoimin lakkautettiin ”yhteiskunnalle vaarallisina”.

Naiset luokkataistelun tielle

Tukahdutetun vallankumouksen jälkeen valitsi työläisnaisliike luokkataistelun tien asettuen yhteistoimintaan Sosialistisen Työväenpuolueen kanssa. Viranomaiset lakkauttivat puolueen ja naisliiton vuonna 1923.

Naisten toiminta jatkui työläis- ja talonpoikaisnaisten edustajaliikkeessä, opintoyhdistyksissä ja vankien huoltoyhdistyksissä aina vuoteen 1930 asti, jolloin kaikkien työväenjärjestöjen toiminta fasistisin toimenpitein estettiin.

Taantumuksen vainon vuosina naisten toiminta keskittyi punaorpojen ja leskien sekä poliittisten vankien huoltotyöhön. Naisten humaaninen työ ulottui myös fasismin hyökkäyksen uhreiksi joutuneiden espanjalaisten avustamiseen. Tunnus ”Ei enää koskaan sotaa” yhdisti naiset taisteluun fasismia ja sodan vaaraa vastaan. (TKS/ Olli Krannila)

Työkansan Sanomat 3/2019

Kansainvälinen Naistenpäivä 8. maaliskuuta

Hakutulokset “Kansainvälinen Naistenpäivä 8. maaliskuuta

  • 8.3.2019 10:53:sta
    Permalink

    Tarkka ja yksityiskohtainen selostus työläisnaisliikkeen hohdokkaasta historiasta Kansainvälisen Naistenpäivän kunniaksi!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *