Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta r.p.

___________________________________________________________________________

Luonnos Ktp:n 24. edustajakokoukselle (Helsinki 22.-23.5.2021)

Sisältö:

  1. YMPÄRISTÖ JA YHTEISKUNTA
  2. VASTUU ASETETTAVA YMPÄRISTÖN JA LUONNON PILAAJILLE
  3. YMPÄRISTÖPOLITIIKAN YLEISMAAILMALLISET JA NIIDEN LUOKKALUONNE
  4. ASEVARUSTELUN LOPETTAMINEN EDISTÄÄ YMPÄRISTÖN -JA LUONNOSUOJELUA
  5. YMPÄRISTÖN TILA SUOMESSA
  • Energia  
  • Ilmansaasteet
  • Liikenne
  • Vesistöjen saastuminen
  • Maatalous
  • Metsät ja suot
  • Ympäristönhallinto ja maankäyttö
  • Jätteet ja kierrätys
  • Suojelualueet

6. JÄSENYYS EUROOPAN UNIONISSA HEIKENTÄÄ YMPÄRISTÖNSUOJELUA  SUOMESSA

7. SOSIALISMI ON RATKAISU MYÖS YMPÄRISTÖONGELMIIN

  1. YMPÄRISTÖ JA YHTEISKUNTA

Ihmisen ja luonnon välinen vuorovaikutus on monimutkainen prosessi. Ihminen on osa materiaalista maailmaa, jolle on ominaista pysyvä muutos. Ihminen tietoisena osana materiaa muokkaa ympärillään olevaa aineellista maailmaa, jota kutsumme luonnoksi. Ja toisaalta muutos luonnossa vaikuttaa olennaisella tavalla ihmisen kykyyn huolehtia itsensä uusintamisesta lisääntymällä ja työprosessissa. 

Ihmisyhteiskunnan ja luonnon välinen vuorovaikutussuhde on järkkynyt. Ihmiskunnan valtaenemmistö elää tänään kapitalistisessa markkinataloudessa, jossa yksityinen pääoma pyrkii mahdollisimman suureen kasvuun mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Kapitalismille ominainen  yhteiskunnallisesti suunnittelematon tavaroiden ja palveluiden tuotanto perustuu luonnon ja ihmisen riistoon, jossa huomioidaan vain lyhytnäköiset taloudelliset edut. Työväenluokan edun mukaista on riiston lopettaminen ja yhteiskuntakehityksen rakentaminen kokonaissuunnittelun pohjalta. Tämän varaan voidaan perustaa kestävä suhde ihmisyhteiskunnan ja luonnon välille.

Ihmiskunnan hyvinvointi ja tulevaisuus ovat tiukasti sidoksissa luonnon tasapainon säilymiseen maapallolla. Luonnonrikkauksien imperialistinen riistokäyttö on kaikkein suurin uhka tälle tasapainolle. Huolenpito luonnosta ja sen monimuotoisuuden säilyttämisestä on myös huolenpitoa nykyisten ja tulevien ihmissukupolvien hyvinvoinnista, ihmisen itsensä uusintamisesta. Vastuumme ympäristöstä ei perustu pelkästään välttämättömyyteen säilyttää luonto yhteiskunnan hyvinvoinnin vuoksi, vaan sillä on myös kauaskantoisempi merkitys, koko inhimillisen elämän säilyttäminen maapallolla.

  • VASTUU ASETETTAVA YMPÄRISTÖN JA LUONNON PILAAJILLE

Jatkuva teollistuminen, kaupungistuminen, lisääntyvä liikenne, tehomaatalous, metsätalous ja massaturismi ovat muuttaneet ja tuhonneet maailmanlaajuisesti luontoa. Suunnittelematon yhteiskuntapolitiikka on aiheuttanut laajoja ja pitkäkestoisia häiriöitä ihmisen ja muun luonnon väliseen vuorovaikutussuhteeseen. 

Tuhojen syy onlaaja kansainvälinen kauppajakapitalistinenyhteiskuntarakenne. Se on kapitalistista kehitystä, joka tarkoittaa pääoman kannattavuuden varmistamista. Sen takana on työntekijöiden tuottaman varallisuuden hyödyntäminen, ympäristön ja maapallon luonnonvarojen ryöstö. Päävastuun kantajia ovat Yhdysvaltojen, EU: n ja niiden liittolaistenimperialistiset, taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset interventiot sekä kilpailu Venäjän ja Kiinan kapitalististenvaltioiden ja muiden talousalueiden kanssa. Tällä toiminnalla on aiheutettu valtavia ekologisia katastrofeja, satojen tuhansien ihmisten repimistä kodeistaan, kotien) tuhoamista, kulttuuriperintöjen, kasvi- ja eläinlajien moninaisuuden ja infrastruktuurin hävittämistä.

Ympäristönsuojelua koskevat vetoomukset ovat kapitalistisessa järjestelmässä katteettomianiin kauan kuin tavoitteena ei ole ihmisen ja luonnon riistoon perustuvan tuotantotavan muuttaminen. Ne, jotka tuhoavat ympäristöä tekevät samaan aikaan sen suojelusta liiketoimintaa. Luonto on monikansallisten yritysten ja monopolien keskeinen kohde: yhtäältä ympäristö ja luonto on niilleainoastaan raaka-aineiden lähde, jätteiden hävityspaikka ja toisaalta vielä voittoa tuottava sijoitussektori.

Vastuu ympäristön ja luonnon pilaamisesta on niillä, jotka hyödyntävät alueiden,ilman ja vesistöjen käyttöä, luonnonvaroja ja tuottavat jätteitä: teollisuudella, yhdyskunnilla, liikenteellä, maataloudella ja myös yksityisellä ihmisellä. On selvää, että jokapitalismin aikanatarvitaan asennemuutosta ja sellaiset lait, jotka estävät ympäristön turmelemisen, jäte- ja saastekuorman lisääntymisen ja kääntävät sen selkeään laskuun. Käynnissä on kuitenkin kapitalismin suunnittelemattoman tuotantotavan säilyttämisyritys, jossa vastuu ja kustannuksetluonnon saastuttamisesta ja suojelemisesta yritetään asettaa vain työtätekevän luokan harteille. Esitetään) henkilökohtaista)ja sukupolvien vastuuta): miksi et kierrätä? Miksi käytät muovipusseja? Miksi tulostat paperille? Millaisen auton ostat? Miksi syöt lihaa? 

Tämä ontekaistu yritys siirtää vastuu monopolien ja niiden) maiden hallitusten harteilta  työtätekeville ja työväenluokan perheille, kun kansainväliset kapitalistien suuryritykset tuottavat valtaosan esimerkiksi maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Valtiot ovat kansainvälisissä asiakirjoissa sopineet ”saastuttaja maksaa” periaatteesta, jota myös EU ilmoittaa noudattavansa. Käytännössä EU-direktiivien mukaiset muovipussimaksut, uusiutuvien energian tuottamistapojen verot ja muut suositukset ja määräykset kohdistetaan työväestön kotitalouksiin. 

Tavoitteena tulee olla ihmisten terveyteen ja ympäristöön haitallisesti vaikuttavien ja saastuttavien aineiden vähentäminen.  Tulee keskittyä riskien ehkäisyyn niiden alkutuotannon lähteillä hyödyntämällä tieteen ja tekniikan kehityksen tarjoamia mahdollisuuksia, vaikka kapitalistisen tuotantotavan tuotannollisissa ja rakenteellisissa suhteissa on vaikea erottaa tieteellistä totuutta. Haitallinen teollinen toiminta tai rakentaminen on lopetettava. 

Kapitalistisessa yhteiskunnassa saastuttamisen tai ympäristön tuhoamisen estämiseksi tarvitaan poliittisia päätöksiä. Poliitikkojen päätökset ovat kuitenkin sidoksissa taloudellisen hyödyn saajiin.

Ainakin monopoleja tukeville puolueille, hallituksille, EU:lle, jotka määrittävät terveys -ja saastuttamisnormien rajat esim. juomaveden puhtaustason, sähkömagneettisen säteilyn, torjunta-aineiden käytön jäämät ja kromin rajoja teollisuuden ja maatalouden etujen mukaisiksi, on haastavaa toimia ympäristönsuojelijoina.

Pyrittäessä mahdollisimman vähäiseen saastuttamiseen on ratkaisevan tärkeää käytettävän energian tuotantotapa. Tieteellisten tutkimusten mukaan uusiutuvien energialähteiden aurinko, maalämpö, vesivoima ja tuuli voivat olla todella hyödyllisiä ympäristön suojelemisessa. Samoin käytettyjen materiaalien kierrätys ja kompostointi.

Ajallisesti kestävä ympäristönsuojelu voidaan saavuttaa ja kansalaisten, sekä työväenluokan tarpeet tyydyttää teknisen kehityksen mahdollistavissa puitteissa kun siirrytään suunnitelmatalouteen yhteiskunnassa, eli sosialismissa. 

Ympäristön -ja luonnonsuojelun ongelmien ratkaiseminen edellyttää ihmisten laaja-alaista toimintaa yhteiskunnallisen muutoksen puolesta. Ratkaisevaa on työväenluokan järjestäytyminen kamppailuun ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen muodostaman liikkeen yhteisenä kokoavana toimintana pääoman vallan kumoamiseksi, juuri sitä toimintaa ja politiikkaa vastaan, joka on heikentänyt ihmisten elämän luontoa raa`asti riistämällä ja saastuttamalla.

On käytävä jatkuvaa kamppailua luonnonvarojen, metsien, vesialueiden ja ilmaston puhtauden ja suojelun puolesta. Luonnon -ja ympäristönsuojelun pysyvyys toimintatavoissa voidaan saavuttaa vain suunnitelmataloudessa, sosialismissa.

  • YMPÄRISTÖPOLITIIKAN YLEISMAAILMALLISET ONGELMAT JA NIIDEN LUOKKALUONNE

Kapitalismi järjestelmänä

Kapitalistinen  yhteiskuntasaastuttaa, kuormittaa ja kuluttaa ympäristöä ja luontoa kestämättömällä tavalla ja on aikaan saanut jatkuvan eliölajien sukupuuttoaallon. Kapitalistisen yhteiskunnan aiheuttamien ympäristöongelmien syveneminen ja valtava laajuus johtuvatniin kansallisesta kuin maailmanlaajuisesta talouden anarkiasta ja siitä johtuen yhteiskunnan kokonaisvaltaisen talouden ja tuotannon suunnittelemattomuudesta), keinottelusta ja raaka-ainevarojen yleismaailmallisesta riistosta.

Ilmasto

Ilmastomuutosta käsittelevät kansainväliset kokouksetovat nostaneet näkyvilleimperialististen keskusten välisiä erimielisyyksiä, ristiriitoja, kompromisseja tavoitteiden määrittelyssä, valvontamekanismeissa ja rahoituksen jakamisessa.Hyväksytyissäkansainvälisissä sopimuksissa ja kompromisseissa heijastuvat ristiriidat, jotka koskevat kilpailua vahvojen monopoliryhmien voitoista ja markkinaosuuksista. Tyypillisin esimerkki on riita suurten öljyntuottajaryhmien ja ns. Vihreän energian ryhmien välillä. 

Valtioiden keskinäisillä sopimuksilla pyritään tasaamaan kapitalistisen tuotantotavan aiheuttaman suhteellisen ylituotannon haitat luonnolle. Pyrkimyksenä on antaa uusia sysäyksiä tuotantotavan kehitykselle puuttumatta tuotantovälineiden yksityisomistukseen ja tuotantosuhteisiin. Siksivaltiosopimuksilla kyetään ratkaisuihin vainsuuryritysten hyväksi, niiden kannattavuuden maksimoimiseksi, samalla kun siirretään työväenluokalle)ympäristön suojelemisesta aiheutuvat kustannukset. Kilpailu uusiutuvan energian käyttöönotossakin edistää monopoliryhmien tavoitteita  jatkaa luonnon ryöstökäyttöä.

Kalastus

Kapitalistinen ryöstökalastus tuhoaa merien kalakantoja. Huomattava osa pyydetystä kalasta käytetään tuotantoeläinten ja kasvatuskalojen rehuksi, joka myös aiheuttaa ympäristöongelmia. Usein köyhimpien maiden vesialueilla tapahtuva ryöstökalastus aiheuttaa paikallisten kalastajien työttömyyttä ja vaikeuksia heidän ruokahuollolleen erityisesti kehitysmaissa.

Metsät

Kapitalismi tuhoaa maailman metsiä. Sademetsät ja muut metsävarat alistetaan vientiin perustuvan talouden tarpeisiin. Laajenevien hakkuiden syynä on lihakarjan lisääntyvä kasvatus, eläinrehun kasvatus, bioenergian, selluloosan ja paperin tuotannon tarvitsema raaka-ainelisä sekä  ns. jalopuiden kaato maailmanlaajuiseen vientiin. Tämä johtaa luonnon monimuotoisuuden menettämiseen, nopeutuvaan eroosioon, aavikoitumiseen ja paikallisten, metsistä riippuvaisten ihmisyhteisöjen kulttuurin tuhoutumiseen, sekä alueellisesti ja maailmanlaajuisesti ilmastonmuutokseen.

                      Vesi

Maapallon makean veden varannot ovat elintärkeät luonnon ja ihmisen kannalta. Puute puhtaasta juomavedestä on noussut merkittäväksi maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Tämä johtuu maan ja vesistöjen likaamisesta, vesivarojen huomattavan suuresta ohjaamisesta viljelyksille ja muuttuneista, ilmasto-olosuhteista, jotka ovat aiheuttaneet kuivuutta ja myrskytuhoja laajoilla alueilla eri puolilla maailmaa.

Ilma

Teollisuudella ja ilma,- maa,- ja meriliikenteellä on merkittäviä haitallisia vaikutuksia ilmakehään. Kaukokulkeumat aiheuttavat vahinkoa koko maapallolla. Ilmakehän pilaajien kuriin saattaminen vaatii yleismaailmallisia toimia. 

Ensisijaista on kapitalistisen tuotantotavan lopettaminen, jossa tuotetaan paljon turhuuksia. Ihmiskunnan toimesta ja luonnollisen ilmaston taustavaihtelun vaikutuksesta maapallon keskilämpötila on nousussa. Lämpeneminen aiheuttaa mm. ikiroudan ja) jäätiköiden sulamista, meren pinnan nousua ja muutoksia maapallon ilmasto-olosuhteissa.

Väestönkasvu

Ihmiskunnan merkittävä ongelma on hallitsematon väestönkasvu, joka kapitalistisen yhteiskunnallisen suunnittelemattomuuden kanssa aiheuttaa ongelmia ravinnon riittämiseen kaikille. Erityisesti kehitysmaissa se on johtanut aliravitsemukseen ja muuttoliikkeisiin).  Toisaalla korkean elintason maissa ei ole koskaan kulutettu elintarvikkeita ja luonnonvaroja niin paljon kuin nykyään. Väestön runsaassa  kasvussa on kyse ainoastaan alueellisesta ns. suhteellisesta liikaväestöstä, jolle kapitalistinen maailmanjärjestys ei kykene turvaamaan ihmisarvoista elämää. Luonto ei myöskään kestä hallitsematonta väestönkasvua.

  • ASEVARUSTELUN LOPETTAMINEN EDISTÄÄ  YMPÄRISTÖN -JA LUONNONSUOJELUA

Yksi ympäristönsuojelun keskeisistä tehtävistä tulee olla rauhan turvaaminen.  Yksittäisten kapitalististen maiden ja niiden keskinäinen sotilaallinen liittoutuminen, asevarustelu ja suursodan mahdollisuus ovat edelleen suurin uhka ympäristölle. Asevarustelu merkitsee rajallisten raaka-aineiden ja energian tuhlaamista sekä laajamittaista saastuttamista. Suuntaamalla asevarusteluun käytetyt taloudelliset ja henkiset voimavarat nälänhädän ja köyhyyden, koulutuksen ja terveydenhuollon puuttumisen poistamiseen voidaan ratkaista inhimilliselle kehitykselle uusi suunta ja ratkaista muitakin yleismaailmallisia ongelmia ja uhkia.

Kapitalismi ja sota kuuluvat yhteen. Sotien todellinen syy on kapitalistisen tuotantotavan yksityisomistuksellinen rakenne ja sen kehittyminen imperialismiksi. Kapitalististen monopoliliittojen tavoitteena on hallita ja omistaa tuotantovälineet, raaka-ainelähteet ja markkina-alueet koko maailmassa. Nämä sodan todelliset syyt verhotaan kansalliseen, rodulliseen, kielelliseen, ja uskonnolliseen kaapuun. Sota aiheuttaa aina suurta inhimillistä kärsimystä, tuhoaa ympäristöä ja aiheuttaa valtavia aineellisia menetyksiä.

Kehittyvä ympäristöpolitiikka edellyttää kansallisesti ja maailmanlaajuisesti kansojen ja valtioiden tasaveroisuuteen perustuvaa taloudellista, poliittista ja kulttuurillista kanssakäymistä, jossa kunnioitetaan maiden itsemääräämisoikeutta ja valtioiden itsenäisyyttä. Tämä on vahva perusta eri maiden yhteisille päätöksille rajoittaa luonnonvarojen liiallista käyttöä, torjua ympäristön pilaaminen ja turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen.

  • YMPÄRISTÖN TILA SUOMESSA

Suomessa ovat jokapäiväisiä) samat ongelmat, jotka muuallakin maailmassa rasittavat ympäristöä. On tärkeää, että Suomessa hoidetaan oma ympäristömme kuntoon niin, että se kelpaa esimerkiksi muulle maailmalle. Suomen tulee omalta osaltaan täyttää ja ylittää kansainväliset suositukset päästöjen vähentämiseksi sekä olla kansainvälisesti aloitteellinen ympäristöongelmien ratkaisemiseksi.

Energia

Suomen on pysäytettävä energian kulutuksen kasvu ja aloitettava toimenpiteet energian säästämiseksi. Tavoitteena on oltava nykyisen energiankulutuksen vähentäminen. Tähän päästään tehostamalla energian käyttöä, soveltamalla teollisuusprosesseissa uutta tekniikkaa, vähentämällä yksityisautoilua, matkailun lisäämää  lento- ja laivaliikennettä sekä kotitalouksien kulutusta.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa energia on kauppatavaraa, jonka myynnin ja tuotannon rajoittaminen ei edistä tuottajien ja myyjien tavoitteita. Suuret sähköenergian tuottajat ja välittäjät sekä öljyn, kivihiilen, turpeen ja hakkeen kauppiaat keräävät suuria) voittoja. Energialla keinottelusta on päästävä eroon. Energian tuotantotapa on ympäristönsuojelun kannalta merkittävin ja vaikein ongelma. Sen tuottamisessa syntyvät päästöt vaikuttavat merkittävästi) ilmaston   lämpenemiseen  ja saastumiseen, maan ja vesistöjen) happamoitumiseen sekä vesistöjen rehevöitymiseen. Energian tuotanto on kansallistettava. Yhteiskunnan kokonaisetu edellyttää teollisuuden ehdoilla tuotettavan energian tuotannon ja käytön  ympäristövaikutusten suunnitelmallista arviointia ja hallintaa. Tavoitteena on suuntautuminen ympäristöystävälliseen energian tuotantoon. Maakaasun osuutta on lisättävä ja rakennettava kaasuverkosto Etelä-Suomen suurimpiin asutuskeskuksiin ja suurteollisuudelle. Kaasulla toimivissa lämpövoimaloissa tuotettaisiin lämpö- ja sähköenergiaa.

Erityisesti tulee suuntautua tutkimukseen uusien energian tuottamistapojen kehittämiseksi, joissa uusiutuvat energiamuodot ovat etusijalla. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä on luovuttava. Suomessa on edistettävä aurinko-, maalämpö, tuuli- ja biokaasuenergian käyttöönottoa. Puun, energiapajun, hakkeen ja orgaanisen jätteen käyttöä voimataloudessa tulee kehittää. Kantojen käyttöä energian tuotantoon ei voi hyväksyä, siitä maaperälle ja eliöstölle aiheutuvien haitallisten seurausten vuoksi. Bioenergian käyttö on ympäristön kannalta hyväksyttävää, kunhan käytettävä puuaines on vain harvennus ja hakkuujätteestä tehtyä haketta ja samanaikaisesti huolehditaan puunkulutusta vastaava uuden metsän kasvu ja kehitetään poltosta tulevien savukaasujen puhdistuslaitteistoja. Kaikki nämä uusiutuvat energiamuodot kuormittavat vähemmän ympäristöä ja ovat kotimaisia. Turpeen poltto on ympäristölle ongelmallista mm. rikkipitoisuutensa takia sekä soiden säilymisen kannalta ja sen käyttö tulee asteittain lopettaa. Uusia vesivoiman käyttöä  sähköenergian tuotannossa) hyödyttäviä  altaita ei tule rakentaa. Voimalaitosten rakentamisesta vielä kahlitsemattomiin jokiin on luovuttava. Nykyisten voimalaitosten yhteyteen on rakennettava kalojen esteettömän kulun mahdollistavat kulkuväylät.

Ydinvoimaa ei tule rakentaa lisää. On luotava aikataulu, jolla vähitellen luovutaan ydinvoiman käytöstä energian tuotannossa. Myönnetty ydinvoimalan rakennuslupa tulee peruuttaa. Ydinvoiman tulee olla yhteiskunnan omistuksessa ja hallinnassa. Ydinvoimaloista kertyvät matala -ja keskiaktiiviset) jätteet tulee varastoida siellä, missä ne tuotetaan, olosuhteissa, joissa niiden jatkuva valvonta on turvattu. Ydinjäte tulee varastoida keskitetysti.

KTP esittää): –  Asuinrakennukset, jotka varustetaan aurinko- tai maalämpöenergian talteenotolla  ja, jotka käyttämästään energiasta tuottavat vähintään 80 % vapautetaan maksamasta kiinteistöveroa. Sähköenergiaa jakavat energialaitokset velvoitetaan ostamaan uusiutuvaa energiaa käyttäviltä rakennuksilta kaikki niiden tuottama ylimääräinen sähkö.

Ilmansaasteet

Ilmansaasteista merkittävimmät ovat erilaiset typen ja rikin oksidit sekä hiilidioksidi. Rikki ja typpi aiheuttavat ennen kaikkea happamoitumista. Typpi voimistaa myös vesistöjen rehevöitymistä ja kasvihuoneilmiötä sekä välillisesti otsonikatoa. Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, joka voimistaa kasvihuoneilmiötä.

Puolet Suomen typpipäästöistä tuottaa liikenne. Loput syntyvät teollisuudessa, maataloudessa ja erilaisista pienistä päästökohteista. Valtaosa Suomen rikkilaskeumasta tulee ulkomailta: Keski-Euroopasta, Eestistä ja Venäjältä. Siksi on aloitettava aloitteellinen) kansainvälinen yhteistyö myös lähialueiden rikkipäästöjen eliminoimiseksi. 

Ilman saasteista hiilidioksidi on keskeinen, koska se on merkittävin kasvihuoneilmiön aiheuttaja. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi paras keino on energian säästäminen, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ja siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin. Hiilidioksidipäästöjen poistamiseksi) tulee Suomen kasvattaa metsäalaansa. 

Liikenne

Jatkuvasti kasvava liikenne maalla, sisävesillä, merellä ja ilmassa vaikuttaa ympäristöön monin tavoin. Se on yksi suurimmista ilmansaastuttajista, energiankuluttajista, maankäyttäjistä, kuolemien ja tapaturmien aiheuttajista ja jätteen tuottajista. Suomalaisten kuluttamasta energiasta kuluu liikenteessä 16 %. Öljyllä tuotetusta energiasta liikenteen osuus on 40 %. Yksityisauto on Suomen suurin yksittäinen ympäristöpäästöjen syy. Liikenteen osuus monista päästöistä on edelleen merkittävä – yli puolet hiilimonoksidi- eli häkäpäästöistä ja noin puolet hiilivety- ja typenoksidipäästöistä ovat peräisin liikenteestä. Suurimpana haittana ovat kuitenkin hiilidioksidipäästöt, joita ei ole saatu vähenemään, kuten muita pakokaasupäästöjä.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa määrätietoisen ympäristöystävällisen liikennepolitiikan toteuttaminen on vaikeaa. Suurpääoman omistuksessa olevan autoteollisuuden ja öljy-yhtiöiden edut ovat ristiriidassa energiankulutuksen ja tarpeettoman liikenteen vähentämispyrkimysten kanssa. Myös lentoliikenteeseen perustuva liike- ja vapaa-ajanmatkailu tuottaa suurta haittaa ympäristölle. Liikennevälineillä voittoa tavoittelevat tahot eivät yleensä tue edistyksellisen liikennepolitiikan kehitystä ja heidän toimintansa on ristiriidassa yhteiskunnan kokonaisedun kanssa. 

KTP esittää:

o Autoteollisuus ja öljy-yhtiöt on kansallistettava ja otettava työntekijöiden valvontaan. On ryhdyttävä toimiin kansainvälisen lentoliikenteen rajoittamiseksi. Tämä edellyttää yhteistyötä muiden valtioiden kanssa. Suomen on oltava aloitteellinen kansainvälisen matkailun rajoittamiseksi.

o Tiekuljetuksista on siirryttävä entistä enemmän rautatie- ja vesiliikenteeseen. Suurten asutuskeskusten joukkoliikenne tulee rakentaa raide- ja sähköisen liikenteen varaan. Rautatieverkostoa ja sillä liikennöintiä ei saa yksityistää vaan ne on pidettävä kokonaisuudessaan valtion omistuksessa.

o Yhteiskunnan on turvattava joukkoliikenne kaikkiin taajamiin vähintään työmatkaliikennettä varten. Joukkoliikennevälineissä työmatkojen tulee olla ilmaisia. Julkinen liikenne on oltava yhteiskunnan omistuksessa ja ohjauksessa.

o Uusien moottoriteiden rakentamisesta on luovuttava.

o Ympäristöystävällisempien polttoaineiden sekä sähkö- ja kaasukäyttöisten ajoneuvojen tutkimusta ja kehittämistä on tuettava. Erilaisten ajoneuvojen käyttämän polttoaineen tai sähköenergian verotus tulee perustua kulutuksen verottamiseen. Oikean suuruisella verotuksella pystytään ohjaamaan ajoneuvojen hankintaa. Autojen liikkumisen seurantaan perustuva verotus ja valvonta tulee ehdottomasti torjua. 

o Palmuöljyn, viljan ja muiden elintarviketuotannon tuotteiden käyttö polttoaineena ei ole kestävän kehityksen mukaista, niiden käyttö polttoaineena tai sen raaka-aineena on kiellettävä. 

o Moottoriurheilu kilparatoineen ja kaikkine oheistoimintoineen on tarpeetonta ympäristön kuormitusta. Siitä on luovuttava.

Vesistöjen saastuminen

Vesistöjä kuormitetaan ennen kaikkea teollisuuden, liikenteen, yhdyskuntien ja maatalouden päästöillä. Välinpitämätön suhtautuminen ympäristöön on aiheuttanut vesistöjen tuhoutumista laajoilla alueilla. Teollisuudella on erityinen vastuu vesistöjen suojelussa.

KTP esittää:

o Teollisuuden ja yhdyskuntien on käytettävä parhainta käytössä olevaa tekniikkaa jätevesien puhdistuksessa. Tuotanto- prosesseissa on siirryttävä suljettuun vedenkiertoon.

o Puunjalostusteollisuuden typpi- ja fosforipäästöjen lupaehtoja on tiukennettava.

o Fosfori- ja typpilannoitteille on säädettävä ympäristövero niiden käytön alentamiseksi.

o Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen liete on kompostoitava ja suunnattava hyötykäyttöön. Raskasmetallien päästöt viemäriin on estettävä tehokkaalla valvonnalla.

o Pohjavesialueet on suojattava tehokkaasti saastumiselta.

o Maamme pohjavesivarat tulee olla yhteiskunnallisessa omistuksessa. Niitä ei saa luovuttaa, eikä myydä yksityisen voitontavoittelun lähteeksi. Vesihuollon yksityistäminen on torjuttava.

o Kaatopaikkoja ei saa rakentaa paikoille, joissa on vaara vesistöjen tai pohjaveden saastumiseen. 

o Maanteiden suolaaminen pohjavesialueilta on lopetettava kokonaan.

o Mikromuovien kulkeutumisen estäminen vesistöihin on suuri haaste. Se edellyttää uudenlaisia vaatimuksia käytettäville kankaille ja niiden pesulle, muovituotteiden käytölle ja ainakin moottoriteiden reunojen maantievesien ohjaamista puhdistukseen. Yleensäkin käytettävien muovimateriaalien käytön tarkkaa harkintaa. 

o Matkustaja -ja risteilyaluksilta, jotka päästävät jätevetensä vesistöön tulee estää liikennöinti satamiin. 

Maatalous

Tehomaatalouden ympäristövastuu on suuri. Maatalous tuottaa 50 % typpi- ja 60 % fosforihuuhtoumasta vesistöihin. Orgaanisesta lannoituksesta luopuminen ja yhden kasvilajin viljelykulttuuri ovat lisänneet eroosiota ja maaperän köyhtymistä.

KTP esittää:

o Suuret maatalousyritykset on kansallistettava ja otettava työntekijöiden hallintaan. Tämä parantaa mahdollisuuksia järkevämpään yhteiskunnan kokonaistaloudelliseen suunnitteluun.  

o Kaiken maataloudelle maksettavan tuen edellytyksenä on oltava tilan ympäristökuormituksen minimointi, luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ja maatalousmaiseman hoito. On siirryttävä luonnonmukaisempaan viljelyyn ja kevennettävä muokkaustekniikkaa. Vesistöön rajoittuneilla alueilla tulee suosia luomuviljelyä ja tukea sitä taloudellisesti. 

o Pellot on kynnettävä rantaviivan suuntaisesti. Vesistöjen reunaan on jätettävä 5-30 metriä leveä pysyvän kasvillisuuden suojavyöhyke.

o Valtaojien varsille on jätettävä vähintään kahden metrin suojakaista. Valtaojiin tulee rakentaa)  laskeuma-altaat, joihin valuma-alueen vedet ohjataan.

o Tuholaisten torjuntaan on käytettävä vain ympäristöriskejä minimoivia aineita. 

o Karjatalouden lietelanta, virtsa ja säilörehun puristeneste tulee varastoida tiiviiseen säiliöön.

o Lantaa ja virtsaa ei saa levittää lumelle tai roudassa olevalle maalle, 10 metriä lähemmäs vesistöä tai valtaojaa tai tulvavaaran alaiselle pellolle. Maa muokataan heti levityksen jälkeen.

o Suomi on säilytettävä vapaana kaikista geenimuunnelluista eliöistä. Geenimuunnellun viljan tai muiden kasvilajien viljelyä ja eläinrehun tuotantoa ei tule sallia. Suomen on julistauduttava GMO-vapaaksi alueeksi.

o Turkistarhaus tulee kieltää. Siipikarjan kuin myös muun karjan kasvatus tehotuotanto-oloissa on kiellettävä.

Metsät ja suot

Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Niillä on paljon muutakin hyötykäyttöä kuin puuntuotanto. Ihmisten virkistyskäytössä metsät ovat ensiarvoisen tärkeitä. Metsistä saadaan monia luonnontuotteita, kuten marjoja ja sieniä. Nämä ovat kaikkien ulottuvilla jokamiehenoikeuden perusteella. Metsien mahdollisimman laaja luonnonmukaisuus on erityisen tärkeää ihmisen kannalta, sekä eläin- ja kasvikunnan monimuotoisuuden säilymiseksi.

Metsähallituksen hallinnassa on yli 12 miljoonaa hehtaaria valtion omistamia maa- ja vesialueita. Sen on hoidettava ja käytettävä alueita siten, että metsien, soiden ja vesistöjen liiketaloudellinen tuotto ei ole määräävä tekijä. Toiminnassa on huomioitava luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja kansalaisten virkistysmahdollisuudet, sekä taattava saamelaisen alkuperäiskansan käyttämillä mailla heidän perinteisten elinkeinojensa jatkuvuus.

Metsätaloudella on keskeinen osa talouden ja ympäristön kehityksessä. Viime vuosikymmeninä metsien kasvu ja käyttö on lisääntynyt. Puunkorjuuta on jatkuvasti koneistettu ja metsänkäsittelymenetelmät ovat koventuneet. Metsähakkuiden tehostuessa on myös metsien lannoittamista lisätty. Lannoitus on useissa tapauksissa osoittautunut haitalliseksi. Valtaosa soita ojittamalla saadusta metsäalasta on heikkokasvuista eikä sovellu metsän kasvatukseen. Soiden ojittamisella on aiheutettu laajaa sisävesien rehevöitymistä, jokien tulvimista ja ravinteiden kertymistä meriin.

KTP esittää:

o Valtion ja kuntien omistamat maa- ja vesialueet  säilytettävä yhteiskunnan omistuksessa ja niiden määrää on lisättävä.

o Yritysten ja seurakuntien omistamat metsät tulee kansallistaa. Erityisesti pankkien suuret metsä- ja maaomaisuudet tulee ottaa valtion haltuun.

o Metsien terveydentilaa uhkaavan happamoitumisen vähentämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

o Metsähakkuissa on jätettävä koskemattomaksi suojavyöhykkeeksi vesistöjen, ranta-alueet. Metsän ravinnepitoisuuden säilyttämiseksi on kannot jätettävä metsään.

o Metsämaan muokkausta tulee välttää, syväauraus tulee lopettaa. Metsäojiin on rakennettava laskeuma-altaat ennen vesien johtamista vesistöön.

o Metsän typpi- ja fosforilannoitus on kiellettävä.

o Metsänkäsittelyn on pohjauduttava metsien moninaiskäytön periaatteeseen. Ilmastollisista syistä, metsien monikäyttöisyyden ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi avohakkuut on kiellettävä ja metsänkäsittelymuotoja tulee keventää. On siirryttävä erirakenteiseenmetsän kasvatukseen ns. jatkuvaan kasvatukseen, joka on useissa tutkimuksissa todettu sekä taloudellisesti, että luonnonympäristön kannalta parhaaksi metsän kasvatuksen tavaksi. Metsien suojelutaso on nostettava kansainvälisesti asetettuun 17 prosenttiin metsäpinta-alasta Suomen tulee olla aloitteellinen kansainvälisten metsitysohjelmien aikaansaamisessa.  

o Suojeltavien soiden määrää on lisättävä. Soiden ojittaminen on kiellettävä, kunnossapito-ojituksista on luovuttava ja ojitetut suot on palautettava luonnontilaan. 

o Metsäteollisuudessa on metsäraaka-aineen käytön painopiste siirrettävä paperi- ja selluteollisuudesta sahateollisuuteen ja yhä pidemmälle jalostetun puutavaran tuotantoon. Etelä-Suomeen, joka on lehtipuiden kasvualuetta, tulee perustaa lehtikuusi- ja jalopuualueita. Tällöin voidaan suuntautua Suomessa kasvavien jalopuiden lisääntyvään käyttöön rakennusten ulko- ja sisäverhoilussa, sekä kalusteiden valmistuksessa. Jalopuun tuonti ulkomailta on lopetettava. 

Ympäristönhallinto ja maankäyttö

Ympäristöhallinnon kehittämisessä on oltava tavoitteena kansalaistietoisuuden ja kansalaisvalvonnan tehostaminen. Ympäristöviranomaisilla on oltava oikeus estää sellainen toiminta, joka aiheuttaa ympäristöhaittoja. Ympäristöministeriön on omalta osaltaan valvottava, ettei alueiden) taloudellinen hyötykäyttö valtaa ympäristön ja luonnon kannalta ainutkertaisia maa-alueita.

Maaperän mineraalien hyödyntämisessä on kuultava alueen ihmisten näkökantoja ja tehtävä luotettava selvitys hyödyntämisen haitoista ja ympäristövaikutuksista. On kiinnitettävä huomiota kaivostoimintaanliittyvien kuljetusten, vesien käytön ja ohjaamisen ympäristöturvallisuuteen. Kaivostoimintaan ei saa antaa lupaa ulkomaisille yrityksille, eikä Geologisen tutkimuskeskuksen kattavat tietoaineistot Suomen maaperän kiviaineksista saa olla ulkomaalaisomisteisten yhtiöiden tutkittavissa. Maaperän rikkauksien hyödyntämiseen on perustettava erillinen valtionyhtiö. Suomen pinta-alasta on n. 10 % vallattuna. Kaivoslaki on uusittava, josta mm. on poistettava valtausmahdollisuus ja malminetsintäaikoja tulee lyhentää.  

Luontaistalouteen kuuluvien elinkeinojen, kuten porotalouden ja kalastuksen harjoittaminen on turvattava.

On luovuttava yhdyskuntarakentamisen harhasta, jossa jotkin tiheästi rakennetut ja asutut ja työpaikkavaltaiset suuralueet) olisivat kestävä ratkaisu tulevaisuutta varten. Näin ei ole. Koko maa on pidettävä) asuttuna siten, että ihmisillä on kaikkialla myös riittävät toimeentulomahdollisuudet. Pienemmistä hajautetuista yhdyskunta-alueista muodostuva maa on luontoa säästävä ja ympäristön kuormitusta tasoittava.

Maankäytöstä päättää kunnanvaltuusto, jolla on lakiin perustuva kaavoitusmonopoli. Yleiskaavoituksella yhteiskunta voi vaikuttaa merkittävästi yhdyskuntasuunnitteluun ja rakentamiseen. Yleiskaavoituksessa tulee ottaa huomioon asukkaiden mielipiteet ja asukkaita on kuunneltava kaikissa heitä tai ympäristöä koskevissa kaavoituksellisissa ratkaisuissa. Asemakaavoista päätettäessä on pitäydyttävä yleiskaavan sitovuudessa. Kaavoitusta ei saa käyttää keinotteluun eikä maan ansiottoman arvonnousun välineenä. Kuntien tuleekin kaavoittaa pääasiassa vain omistamaansa maata ja leikata uusien alueiden rakentajilta  maan ansioton arvonnousu yhteiskunnalle.

Suurien kauppakeskusten rakentaminen on lopetettava. Ne kuormittavat luontoa aiheuttaen suuresti lisääntyvää liikennettä ja alueellista saastumista ja mm. melu – ja valohaittaa. Yhdyskuntarakennetta on kehitettävä suuntaan, jossa kansalaisilla on mahdollisuus saada tarvitsemansa elin -ja kotitaloustarvikkeet ja palvelut lähialueeltaan.

Kaavoituksella on varmistettava kaupunkeihin riittävästi kokoomakatuja, kevyen liikenteen väyliä, lenkkipolkuja, viheralueita, puistoja ja virkistysalueita. Olemassa olevat kaupunkimetsät ja -metsiköt on säilytettävä estämällä alueiden ottamisen rakentamisen käyttöön. Kulttuurihistorialliset kohteet tulee suojella ja valvoa, ettei voiton tavoitteluun perustuva rakentaminen niitä hävitä. Vanhaa rakennuskantaa tulee suojella; uudisrakentaminen tulee sopeuttaa olemassa olevaan ympäristöön. Työväestön asuinalueiden ja työläisten elämästä kertovan kulttuuririkkauden säilyttämistä tulee painottaa.

Jätteet ja kierrätys

Kapitalismille ominaista on suunnittelematon tavara- ja palvelutuotanto, joka ottaa huomioon ainoastaan pääoman arvonlisäyksen. Viime kädessä on sama mitä ja mihin tarkoitukseen tuotetaan. Kapitalistinen tuotantotapa on johtanut tarpeettomaan luonnonvarojen ja työvoiman käytön tuhlaamiseen ja kasvattanut ympäristön saastumista. Ainoa kestävä tapa ratkaista tulevaisuuden haasteet on siirtyminen suunnitelmatalouteen, sosialismiin.

KTP esittää:

o Kestäviä, pitkäikäisiä ja kierrätyskelpoisia tuotteita on suosittava verotuksellisesti kertakäyttöisten tuotteiden kustannuksella. Kertakäyttötarvikkeiden valmistusta on määrällisesti supistettava.

o Muovin käyttöä pakkausteollisuudessa ja muovikasseina on paljon) vähennettävä. Muovijätekeräys ja kierrätys on järjestettävä kattavaksi. Teollisuuden on osallistuttava kierrätyskuluihin ja varmistettava, että tuotteen kierrätys on mahdollista.

o Orgaaninen jäte on kompostoitava yhteiskunnallisissa tai asuntokohtaisissa kompostoreissa.

o Kaatopaikkojen pohjarakenteen on oltava vedenpitävä ja vuotovedet on kerättävä suljettuun järjestelmään. Kierrätyksen on oltava kotitalouksille maksutonta). Lajittelemattomalta jätteeltä on perittävä maksu.

o Paperin, pahvin, muovin, lasin, metallin ja orgaanisen jätteen keräys on järjestettävä kattavasti kaikissa kunnissa.

o Ongelmajätteiden keräys ja vastaanotto) on maksuttomana järjestettävä kunnissa toimivaksi. 

Suojelualueet

Luonnonsuojelualueet ovat tärkeitä tieteen ja tutkimuksen sekä kulttuurin ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Ne tarjoavat sukupuuttoon kuolemassa oleville harvinaisille kasvi- ja eläinlajeille niille soveltuvan elintilan. Esimerkiksi puolet maamme 1600 uhanalaisesta eliölajista elää metsissä.

Suomen pinta-alasta on suojeltu noin yhdeksän prosenttia luonnonsuojelu- ja erämaalailla. Tiukimmin suojeltu on metsämaa, jolla ei harjoiteta lainkaan metsätaloutta. Nämä alueet kattavat 4,3 % maamme metsäalasta. Näiden metsien osuus vaihtelee kuitenkin alueittain; maamme pohjoisosissa niitä on eniten, lähes 10 prosenttia metsämaasta, maan etelä- ja keskiosissa jäädään alle yhden prosentin.

KTP esittää):

o Suojelualueiden osuutta pinta-alasta on lisättävä, metsämaan osalta 17 prosenttiin metsäpinta-alasta. Suojelualueilla on turvattava saamelaisen alkuperäiskansan kansaoikeudet.

o Soiden, harjujen, maisemassa näkyvien kallioiden ja lintuvesien suojelua on lisättävä.

o Rannat tulee julistaa kansallisomaisuudeksi, jotka ovat kaikkien käytössä. Rakentamattomien ranta-alueiden rakentaminen tulee kieltää rantaviivasta 100-300 metriin ulottuvalla vyöhykkeellä. Siten säilyy rantoja, joissa toteutuvat jokamiehenoikeudet.

o Luonnonsuojelualueiden ohella on perustettava maisemansuojelualueita, joilla maankäyttö on erityisessä valvonnassa.

o Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet tulee suojella hallitsemattomalta rakentamiselta

  • JÄSENYYS EUROOPAN UNIONISSA HEIKENTÄÄ YMPÄRISTÖNSUOJELUA

Euroopan Unioni (EU) on kapitalistien hanke, jonka keskeisin päämäärä on jatkuva taloudellinen kasvu ja kapitalistien voittojen maksimointi. EU ei halua kohdata eikä pysty ratkaisemaan akuutteja ympäristöongelmia, joita kapitalistisen yhteiskunnan kehitys tuottaa. EU:n perustana oleva säätelemätön taloudellinen kasvu johtaa ristiriitaan ympäristönsuojeluun nähden. Taloudellinen kasvu ei siten kohenna työtätekevien elämän laatua, vaan  kasvu vahvistaa pääomapiirejä ja suurpääomaa.Haitat, kuten ympäristön saastuminen tai tuhoutuminen, jäävät tavallisten ihmisten elämänlaatua heikentämään.

Vaikka EU on toteuttanut jäsenmaiden yhteistä ympäristöpolitiikkaa yli 30 vuotta, sen ympäristön tila on jatkuvasti huonontunut. Perussyy on siinä, ettei ympäristödirektiivien noudattamista valvota, talous menee aina ympäristön edelle. EU:n toiminta perustuu tunnettuun ”kustannus-hyöty”-politiikkaan: toimenpiteiden toteuttamisen kustannuksia verrataan toimettomuuden kustannuksiin. Ja on myös tahoja, jotka eivät näe haitallisina ilmaston lämpenemisen aiheuttamia muutoksia, kuten jään sulamista arktisella alueella. Myrskyisten talvien ja kuumien kesien lisäksi muutos mahdollistaa uusia liiketoimintoja, uusia lyhyempiä laivareittejä ja jopa uusien hiilivetyvarantojen saatavuutta).

Keskeinen EU:n mekanismi ilmaston lämpenemisen torjumiseksi on niin sanottu  päästökauppajärjestelmä. Energiaintensiiviset yritysryhmät voivat ostaa vähemmän saastuttavalta liiketoiminnalta ”pilaamisoikeuksia” ja hankkia siten oikeuden saastuttamiseen. Toiminnan seuraukset maksavat tavallisten kansalaisten kotitaloudet, joille yritysryhmät pyrkivät siirtämään saastuttamisen kustannukset. Tämä tuottava saastekaupan mekanismi itsessään ei suojaa saastumiselta, vaan on osoittautunut voimistavan ympäristön pilaantumista.

Kehittyneen tekniikan ja ns. vihreän talouden, jota edistetään ilmastonmuutoksen torjumiseksi, tarkoituksena on avata uusia sijoituskohteita alati voittoa tavoittelevalle liikkuvalle pääomalle. Jotkut imperialistiset keskukset vastustavat muiden imperialististen tahojen) ”vihreän politiikan ” teitä omien etujensa vuoksi. Tämän vuoksi esimerkiksi Yhdysvallat vetäytyi vuoden 2015 ilmastomuutoksen torjumista koskevasta kansainvälisestä Pariisin sopimuksesta.

EU:n pyrkimysten ytimessä on sen taloudellisten) ryhmittymien hallitseva asema Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän välisessä kilpailussa, etenkin niin sanotun ”vihreän kasvun” ja ”uusiutuvan energian” aloilla, joissa EU:lla on suhteellinen etu tällaisen tekniikan kehittämisessä. Tähän liittyvät myös Euroopan) autoteollisuuden ja Kiinan, sekä USA:n voimakkaiden monopolien suunnitelmat sähköajoneuvojen laajalle tuotannolle.

Tärkeä osa EU:n kapitalistiryhmiä palvelevaa imperialistista politiikkaa on rahoittaa köyhempiä, vähemmän kehittyneitä maita Afrikassa ja Aasiassa, jotta ne olisivat valmiita EU:n kapitalistiryhmien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämämon vain yksi keino tunkeutua suurten yritysryhmien toimesta uusille markkinoille ja hallita niitä tiukemmin ja samalla ryöstää kansoja maksamalla pieniä korvauksia maiden luonnonvaroista ja maa-alueiden käytöstä.

Euroopan yhteisön perusperiaatteisiin kuuluu tavaroiden, työvoiman ja pääoman vapaa liikkuminen. Yhteisö on poistanut jäsenmaidensa väliltä kaupan esteitä. Yksittäisellä jäsenmaalla on teoreettinen mahdollisuus säätää tiukempia ympäristönormeja, mutta ne eivät saa muodostua kaupan ja pääomien liikkeen esteiksi. Tähän kariutuvat lähes kaikki maakohtaiset yritykset ympäristönsuojelun edistämiseksi. Väitteet, että Euroopan unioniin liittyminen on kohentanut ympäristönsuojelua, ovat hämäystä. Ylikansallisten monopolien hallitsemassa) EU:ssa toteutetaan voimallisesti markkinataloutta ja se merkitsee luontoon, kehitysmaihin sekä työvoimaan kohdistuvan riiston tehostamista).

Tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta johtuen tavaroita kuljetetaan nopeasti yhä pitempiä matkoja. Tämän seurauksena liikennemäärät kasvavat ja lisäävät paineita uusien moottoriteiden rakentamiseen ja lentoliikenteen lisäämistä). Tämä lisää entisestään liikenteen päästöjä.

Jätteet ovat Euroopan yhteisössä kauppatavaraa siinä missä muutkin tuotteet. Niiden liikkumisen rajoittaminen voidaan katsoa kaupan laittomaksi rajoittamiseksi. Suomessa jätehuolto on halpaa verrattuna muuhun Eurooppaan. Suomessa on myös Euroopan vakain kallioperä. Suomeen kohdistuukin paineita muuttua Euroopan kaatopaikaksi, jonne tuotaisiin käsiteltäväksi tai säilytettäväksi sekä yhdyskuntajätteitä että ydinjätteitä.

Teollisuuden ympäristöverot ja maksut tulkitaan EU:ssa kaupan esteiksi. Suomen on myös hyväksyttävä markkinoille kaikki tuotteet, jotka on hyväksytty jossain EU:n jäsenmaassa. Tämä heikentää mm. sähkölaitteiden turvallisuustasoa. Suomi joutunee myös sallimaan lannoitteiden entistä korkeammat kadmiumpitoisuudet ja EU:n hyväksymät torjunta-aine jäämämäärät vaikka esim. terveydelle haitallinen kadmium kulkeutuu Suomen oloissa helpommin ravintoon kuin eteläisessä Euroopassa.

Vapaa liikkuminen maastossa ja vesistöissä antaa jokamiehenoikeudet jokaiselle suomalaiselle ja maahan saapuneelle ulkomaalaiselle. Vapaa liikkuminen myös lisää Suomen luontoon kohdistuvaa kulutuspainetta, johon on vaikuttamassa ulkomaalaisten mahdollisuus omistaa maata Suomessa. Luonnon kulutuspainetta lisäävä tekijä on myös rakentamisoikeus rannoille.

KTP vaatii Suomen eroa Euroopan Unionista. Eroaminen) antaa mahdollisuuden maakohtaisten tarpeiden huomioimiseen, mutta myös päätösvallan osallistumisesta kansainvälisten sopimusten sitoumuksiin ympäristöongelmien ratkaisemiseksi.

7. SOSIALISMI ON RATKAISU MYÖS YMPÄRISTÖONGELMIIN

Laajat luonnon ja yhteiskunnan keskinäissuhteisiin liittyvät tarpeet voidaan ratkaista ainoastaan koko maailman kansojen yhteistyöllä käyttäen hyväksi tieteen ja tekniikan korkeimpia saavutuksia. Tieteen ja tekniikan edistys ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan uusi sosialistinen, yhteiskunnalliseen omistukseen perustuva tuotantotapa, joka on valmis käyttämään tieteen ja tekniikan saavutuksia keskeisten yleismaailmallisten ongelmien ratkaisemiseen. Muun muassa ilmaston lämpenemisestä johtuvien toimenpiteiden toteuttaminen on hyvin erilaista, jos taloudellisen tuotannon päämääränä on tyydyttää työtätekevien tarpeet ja siten huolehtia ympäristöstä ja työtätekevien kansankerrosten kaikkinaisesta hyvinvoinnista.

Kärjistyvä ympäristökriisi on tunnettu jo varsin pitkään. Kriisin ratkaisemisessa ei ole tapahtunut tähän mennessä mitään merkittävää edistystä. Keskinäisen kilpailun ja suurempien voittojen saavuttamisen vuoksi kapitalistit eivät halua sopia voittojensa käyttämistä ympäristöongelmien ehkäisemiseksi.

Käytäntö osoittaa, että yhä useammin törmätään suuryritysten kanssa syviin ristiriitoihin ympäristön suojelun järjestämisessä. Esimerkkejä ovat energiantuotanto, öljy- ja autoteollisuus, puunjalostus-, rakennus- ja kaivosteollisuus. Suurkapitalistien edut edellyttävät tuotantotapaa, jossa ei voida ratkaista ympäristöongelmia kokonaisvaltaisesti. Samasta syystä ei voida ratkaista muitakaan ihmisten elämään liittyviä ongelmia kuten työttömyyttä, sotia, liikakansoitusta ja köyhyyttä. Ristiriita työn yhteiskunnallisen luonteen ja työvoimaa käyttävän pääoman yksityisen omistuksen välillä on kapitalistisen yhteiskunnan perusristiriita. Tämä ristiriita näkyy myös ympäristöasioissa.

Olemassa olevan vaurauden  ja tuotantotapojen muutoksella työväenluokan hallitessa, voidaan saada aikaan mittavia tuloksia ihmisten hyvinvoinnissa, samalla kun luonnon ja ympäristön tila säilyy elinkelpoisena). Tämä yhteiskuntajärjestelmä ei perustu kapitalistisiin voittoihin, vaan kasvavien kansan tarpeiden tyydyttämiseen). Saavutettavissa on tietoisen, työtätekevän ihmisen toiminta luonnon ehdoilla, jota toteutetaan kaikkien luonnonvarojen sosialistisen omistamisen puitteissa hyödyntäen luontoa suunnitelmallisesti.

Jo kapitalistisessa yhteiskunnassa) työväenluokka ja sen kansalaisjärjestöt ja kotitaloudet ovat kiinnostuneita ympäristön tilaan vaikuttavasta yhteiskunnallisesta toiminnasta. Pääomapiirit haluavat tuottaa kulutettavia tuotteita markkinoille määrättömästi. Ne haluavat vieraannuttaa ihmisen pelkästään kuluttajaksi, joka ei ole kiinnostunut yhteiskunnallisesta toiminnasta. Maapallo on vaarassa kapitalistisen riiston takia ja siksi tehokas ympäristönsuojelu on tarpeen kapitalististen tuotantosuhteiden oloissa. Ratkaisu tähän ristiriitaan saavutetaan, kun työväenluokka ottaa vastuun tuotannon ja kulutuksen järjestämisestä ja suunnittelusta.

Kommunistinen Työväenpuolue katsoo, että ympäristön tilan säilymiseen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön voidaan saada todellinen ratkaisu, kun siirrytään sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään. Tästä esimerkkinä on maailman ensimmäinen sosialistinen vallankumous Venäjällä. Se alkoi pian säätää perusteita kestävälle ympäristöpolitiikalle. Niinpä annettiin V.I. Leninin esityksestä asetus maasta (26. lokakuuta 1917), metsistä (27. toukokuuta 1918) valtion tärkeistä alueista (20. maaliskuuta 1919), maaperän osalta (1. toukokuuta 1919), kalojen ja merieläinten suojelemiseksi; (24. toukokuuta 1921), ja luonnonmonumenttien suojelemiseksi (16. syyskuuta 1921). 

Ktp:n ympäristöohjelma (2021)

Hakutulokset “Ktp:n ympäristöohjelma (2021)

  • 26.10.2018 08:17:sta
    Permalink

    No hei.Olen aivan samaa mieltä laaditun ympäristöohjelman kanssa.Tämä on paras ympäristönohjelmasuunnitelma minkä olen lukenut.Olen luonnonystävä ja toivon että tälläinen ohjelma tulisi tulevaisuudessa käyttöön.Kannatan.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit käsitellään CleanTalk-pilvipalvelussa roskapostikommenttien suodattamiseksi. Näitä tietoja säilytetään palvelun lokitiedoissa 7 päivää jonka jälkeen ne poistetaan.