Samassa veneessä?

Olemme keskellä päivä päivältä pahenevaa kriisiä, jonka on laukaissut koronaviruksen aiheuttama, ihmisestä toiseen tarttuva kulkutauti. Kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n maailmanlaajuiseksi pandemiaksi julistama tauti uhkaa johtaa kymmenien ja jopa 200 miljoonan ihmisen kuolemaan. 

Kyse on nyt ihmisten terveydestä, niin potilaiden kuin terveydenhuoltoalan työntekijöidenkin. Mutta kyse on myös toimeentulosta. Elämme syvenevän lamaksi muuttuvan kapitalistisen talouden kriisin aikaa. Tämä on perusasia.

Tiedotusvälineistä saamme sen käsityksen, että syy talouden ongelmiin on yhteiskuntamme ulkopuolelta tullut ”kiinalainen virus”. Useiden taloustieteilijöiden mielestä tämä ei pidä paikkaansa. Talous niin meillä kuin muuallakin oli vaikeuksissa jo ennen koronavirusta.

Ihmiskunnan historia tuntee lukuisia kulkutauteja, jotka ovat levinneet väestön keskuudessa ja aiheuttaneet suurta kuolleisuutta. Tautien leviäminen on kuitenkin ollut hidasta. Viime vuosikymmeninä ilmaantuneet uudet taudit ovat levinneet mantereelta toiselle ja koko maapallolle hyvin lyhyessä ajassa. Syynä tautien nopeaan leviämiseen on valtioiden ylläpitämä ja edistämä liike- ja vapaa-ajan lentomatkailu ja muu turismi.

Syy on tuotantotavassa. Se on suunnittelematonta, pelkkää taloudellista voittoa hakevaa yksityisten pääoman omistajien keskinäistä kilpailua. Se aiheuttaa luonnonvarojen ylikulutusta, perustuu mahdollisimman tehokkaaseen työvoiman riistoon ja aiheuttaa tavaroiden ja palveluiden ylituotantoa. 

Kapitalistiset kansalliset ja EU:n kaltaiset alueelliset taloudet on viritetty äärimmäisen kilpailun tilaan. Tuotantotarvikkeiden varastot on pidetty mahdollisimman pieninä. Varaosiahan saa nopeasti tilattua muualta. Yritykset ovat riippuvaisia tuotantoketjuista, joiden osat sijaitsevat jopa tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Koronaviruksen lähtiessä leviämään tehtiin Kiinassa tehokkaita taloudellista toimintaa rajoittavia toimenpiteitä. Tämä aiheutti ongelmia tuotantoketjussa muilla alueilla, kuten täällä Euroopassa. Kapitalismin talouden keskinäinen riippuvuus on tehnyt siitä hyvin haavoittuvaista.

Tämä tuotantotapa edellyttää porvariston ja työväenluokan osan kestämätöntä elämäntapaa, joka ilmenee ylikulutuksena, kuten laajamittaisena tarpeettomana matkailuna. Joka vuosi pitää vaikkapa päästä laskettelemaan Italian, Sveitsin tai Itävallan Alpeille. Turismista on tullut voimakkaasti kasvava kapitalistisen teollisuuden ja kilpailun toimiala. Koskaan ihmiskunnan historiassa eivät eri mantereiden väestöt ole olleet niin laajassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa kuin nyt.

Tähän tilanteeseen tuli virusepidemia. Ei suinkaan salamana kirkkaalta taivaalta vaan todennäköisenä ja odotettuna. Koronavirus-episodi ei ole sattuma, vaan osa prosessia, jossa nykyisenkaltaisen talouskasvun rajat alkavat nopeasti tulla vastaan, kuten professori Heikki Patomäki totesi[1]. Sen aiheuttamat tuotannon katkokset pakottavat yritykset vähentämään tuotantoaan. Ylituotanto poistuu nyt väkivaltaisella tavalla. 

Yksityiset yritykset, niiden omistajat ja  porvaristo omistavana luokkana käyttää valtiota hyväkseen ja pyrkii siirtämään ylituotannon purkamisen kustannukset valtion ja koko muun väestön maksettavaksi. Nyt tuntuu rahaa taas löytyvän tilanteen ”normalisointiin”, yritysten voittojen turvaamiseen. Meilläkin puhutaan 15, jopa 50 miljardin euron kokonaistuesta (Sixten Korkman, HS 24.3.)

Valtion tukitoimien tarkoituksena on turvata tuhlaustalouden jatkuminen. Vain osaa yrityksistä tuetaan. Kysymys on siitä, kuka päättää mikä toiminta pelastetaan. Joka tapauksessa suuret yritykset kestävät kriisin. Tulossa on omaisuuden uusjako. Tämä on osa kapitalismiin kuuluvaa tuotannon ja pääomien keskittymistä. Nyt koronaviruksen torjuminen luo siihen uuden välttämättömyyden.

Kriisin torjunnassa puhutaan solidaarisuudesta ja erityisesti riskiryhmien, vanhojen ja sairaiden suojaamisesta. Asiasta on totuttu puhumaan yleensä aina vaalien alla. Tosipaikan tullen rahaa ei ole koskaan löytynyt. Niin on käymässä nytkin. Vanhainkotien hoitajamitoituksen nostamisesta ollaan  luopumassa.  Valmistelussa oleva laki nostaisi kuntien menoja. Suomessa kunnat ovat jo pitkään olleet talousvaikeuksissa. Jo ennen nykyistä kriisiä kunnat suunnittelivat yhteensä yli 8000 työntekijän lomauttamista ja 700 irtisanomista. Ilman valtion tukea kunnat tulevat lomauttamaan ja irtisanomaan huomattavasti enemmän, nyt koronakriisin takia. 

Mikko Vartiainen


[1] Heikki Patomäki: kansainvälisen politiikan professori Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksella. https://patomaki.fi/2020/03/maailmantalouden-kaikkien-kriisien-aiti-kohti-uusliberalistisen-aikakauden-loppua-osa-2/.

Samassa veneessä?

Hakutulokset “Samassa veneessä?

  • 2.4.2020 00:52:sta
    Permalink

    Nerokas artikkeli, joka antaa nopealla vilkaisulla näkymän ns. korona-kriisin todellisuudesta!
    Huolellisempi lukija saa artikkelin sisällöstä käsityksen niistä yhteiskunnallisista mekanismeista,
    jotka säätelevät nykypäivän taloudellista toimintaa.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *