Tammikuun 27. päivä oli Suomen työväenvallankumouksen ja luokkasodan alkamisen muistopäivä. Tasan 101 vuotta sitten työväenluokka nousi sortajiaan vastaan tavoitteenaan todellinen kansanvalta, tasa-arvo ja sosialismi.

Valkoinen porvarivalta löi Saksan keisarillisen armeijan avulla punaisen työväenvallan ja aloitti kymmeniä tuhansia uhreja vaatineet teloitukset ja vangitsemiset. Yksin keskitysleireillä ja vankiloissa oli nykytietojen mukaan 83 000 punaista ja punaisiksi luokiteltua työläismiestä, naista ja lasta.

Kommunistinen työväenpuolue (Ktp) ja puolueen jäsenet ovat muistaneet aina kunniakäynneillä punaisia luokkasodan taistelijoita ja surmattuja. Muistomerkeille ja hautapaikoille laskettiin myös tänä vuonna punaisia kukkia ja pidettiin puheita.

Kunniakäyntejä ja puheita 27. tammikuuta punaisten hautapaikoilla ja muistomerkeillä.

Porvoo

Porvoon Punaisten haudalla puhui Ktp:n puheenjohtaja Mikko Vartiainen.

– On kulunut yli sata vuotta siitä, kun Suomessa taisteltiin vallasta valtiossa. Työväestölle oli selvää, että entiseen tapaan ei voinut jatkaa. Vaasaan paenneet porvariston ja suurtilallisten edustajat halusivat luoda isäntävallan, omistajien etuja valvovan valtion. Tulevaisuudesta oli kysymys. Lähteekö vasta poliittisen itsenäisyytensä Venäjän bolsevikkihallitukselta saanut Suomen valtio sosialismin vai kapitalismin tielle.

– Tämän valtataistelun ratkaisi kehittyneemmän kapitalismin valtion Saksan sotilaallinen voima, jota se käytti, ei niinkään auttaakseen suomalaisia porvareita voittoon, kuin liittääkseen Suomen omaan poliittiseen etupiiriinsä ja taloudellisen hyödyntämisen kohteeksi.

– Kaikki kunnia vakaumuksensa puolesta taistelleelle Suomen kaupunkien ja maaseudun työväestölle. Se oli rohkea yritys toteuttaa omat tulevaisuuden haaveet.

Vantaa

Vantaalla Hiekkaharjun Punaisten muistomerkillä puhui Ktp:n keskusneuvoston ja Kommunististen nuorten osaston jäsen Niko Kallionalusta.

– Seisomme syntisten jäänteiden äärellä. Syntisten, koska niiden silmissä, jotka synneistä pitävät kirjaa, ei suurempaa syntiä olekaan kuin silmiensä avaaminen ja paikkansa ottaminen historian liikkeessä. Tähän syntiin, työläisten soihdun kantamiseen, ovat joukkohautoihin häpeällisesti kaivetut toverimme ehdottomasti syyllisiä. Se, että he taistelivat taantumusta vastaan oli perimmäinen syy sille valkohehkuiselle vihalle jonka he kohtasivat.

 

– Seisomme sankareiden jäänteiden äärellä. Sankareiden, jotka ymmärsivät velvollisuutensa olevan itsensä ja muun ihmiskunnan vapauttaminen pääoman ikeestä, ja jotka haparoimatta tarttuivat tilaisuuteen. Tämä siitäkin huolimatta, että työväenliike oli teoreettisesti verrattain kehittymätön, ja osittain reformistien hallussa.

 

Mutta Suomen työväki oli sorron karaisema; rautainen tahto paikkasi kirjatietoa, lihas ja luovuus vähäistä kalustoa. Tämän alistettujen armeijan lannistamiseen tarvittiin kaupat kaiserin kanssa. Pystyi se kuula saksalaiseenkin, mutta imperialistien lyödessä rautanyrkkinsä kynnet Suomenmaan helmoihin oli pieni kansa helppo repiä riekaleiksi. Näin sinetöitiin Suomen tulevaisuus pääoman pelinappulana vuosisadaksi eteenpäin.

 

– Vaikka Königreich Finnland jäi toteutusta vaille valmiiksi, seuraavat pari vuosikymmentä Suomi oli fasismin uranuurtaja. Tuhannet työläiset kuolivat keskitysleireillä ja vankiloissa, työväenliike mankeloitiin muodottomaksi raaoksi, ja suojeluskuntain terrori jatkoi sitä sortoa jota jo suuriruhtinaskunnan aikana saatiin tuntea.

 

Kaikki tämä kulminoitui jälleen porvariston liittoon Saksan kanssa, ja Suomen työläisten lähettämiseen kuolemaan ihmisuhrina pyhälle pääomalle. Toinen suuri imperialistinen sota ei päättynyt porvaristolle mieluisella tavalla, kuten tiedämme, mutta veri oli heidän käsissään. Tämän jälkeen Suomen herrat saivat odottaa vuoteen 1995 ennen kuin he viimeisimmän kerran saivat liitettyä maamme Saksan varjoon. Siitä lähtien on työväenliike hiljentynyt hiljenemistään.

 

– Ja nyt, toverit, tämän muistomerkin edessä seisomme tulevan äärellä. Vieläkin ovat vallassa samat voimat, samat puolueet, sama luokka, joka ei-niin-kauan-sitten seisoi rinta rinnan natsien kanssa, jonka lehdistö suitsutti Hitleriläisiä ylitsevuotavin sanoin. Tämä sama lehdistö, joka meitä nyt yllyttää lyöttäytymään yhteen NATO-fasistien kanssa, ja joka haluaa toistaa entiset tragediat.

 

Työväenliike on alamaissa, hampaattomat liitot ovat työläisaristokraattien ja opportunistien hallussa, eikä sodanvastaista massaliikettä ole näkyvissä. Mutta me tiedämme, että optimismi on vallankumouksellinen luonteenpiirre. Me tiedämme, että on vuosikymmeniä jolloin mitään ei tapahdu ja on viikkoja, jolloin vuosikymmeniä tapahtuu.

 

Vanhemmat toverit tietävät, että kommunismi on julistettu kuolleeksi tuhansia kertoja. Ja me tiedämme että ne urhot joita tänään muistamme eivät kuolleet turhaan, ja että se rakennustyö jonka he aloittivat tulee ennemmin tai myöhemmin onnistuneesti loppumaan. Länsimaiden ulkopuolella sadat miljoonat työläiset taistelevat tälläkin hetkellä oikeuksiensa puolesta lakoin ja asein, ja heidän imperialisminvastainen taistelunsa tulee ennen pitkään meidät saavuttamaan.

 

– Elämme tyyntä ennen myrskyä. Kauan eläköön Suomen kaatuneet työläiset! Kauan eläköön kommunismi! Kauan eläköön Amerikan imperialisteja vastaan taistelevat sorretut massat Etelä-Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa, ja koko maailmassa!

 

Kiukainen

 

Kiukaisissa Punaisten muistopaadella  puhui Ktp:n keskusneuvoston jäsen, Kiukaisten puolueosaston puheenjohtaja Olli Krannila.

 

– Olemme taas kerran laskeneet kukkia kunnioituksesta niitä tovereita kohtaan, jotka antoivat kaikkensa työväenaatteen puolesta. Nämä taistelussa kaatuneet toverit tunsivat, miten vähän riistoyhteiskunta heille antoi. Kurjuuden, nälän ja köyhyyden pahimpana kumppanina seurasi hätä: hätä omaisista, hätä lapsista, hätä omasta ihmisarvosta.

 

Vuonna 1918 alkaneen luokkasodan – porvaristo vastaan työläiset – eräs keskeinen alkuunpaneva voima oli työväenluokan pyrkimys turvata elinehtonsa, pelastautua nälkäkuolemalta. Kartanonomistajat, pankkiirit, tehtaanomistajat ja muu herraskansa alkoi suojeluskuntiensa avulla panna Suomen työläiset polvilleen.

 

Tämä muistopaasi puhuu karua kieltä. Kiukainen oli mustimpia pitäjiä Turun ja Porin läänin alueella. Tiedämme, että porvariston aloittama aseellinen hyökkäys päättyi työväestön ja torpparien tappioon. Lopputulokseen vaikutti ratkaisevasti imperialistisen Saksan joukkojen isku työväenvallan selustaan.

 

– Jos inhimillisyys, solidaarisuus, rauha ja ihmisten välinen oikeudenmukaisuus nyt talvehtiikin, herää se aavistamattomalla hetkellä. On oikein sekä viisasta tarkastella ja arvioida nykykapitalismiakin marxilaisen yhteiskuntateorian perustalta. Mutta pelkkä teoria ei riitä. Tarvitaan myös käytännön tekoja. Marxilainen teoria ja käytäntö kohtaavat toisensa parhaiten juuri marxismi – leninismissä. Me KTP:n osaston edustajat osoitamme syvän hiljaisen kunnioituksemme näille parhaimmistoa edustaneille tovereille.

 

Työkansan Sanomat 2/2019

Työväenvallankumousta ja luokkasodan uhreja muistettiin tänäkin vuonna

Hakutulokset “Työväenvallankumousta ja luokkasodan uhreja muistettiin tänäkin vuonna

  • 17.2.2019 10:30:sta
    Permalink

    Voisiko osuvammin sanoa kuin

    – On kulunut yli sata vuotta siitä, kun Suomessa taisteltiin vallasta valtiossa.

    – Mutta me tiedämme, että optimismi on vallankumouksellinen luonteenpiirre.
    Me tiedämme, että on vuosikymmeniä, jolloin mitään ei tapahdu ja on viikkoja,
    jolloin vuosikymmeniä tapahtuu.

    – On oikein sekä viisasta tarkastella ja arvioida nykykapitalismiakin marxilaisen
    yhteiskuntateorian perustalta. Mutta pelkkä teoria ei riitä. Tarvitaan myös
    käytännön tekoja.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *