Itsenäisyyspäivä on taas vietetty kansallista yhtenäisyyttä korostaen. Aina kun menee huonosti, on tapana vedota kansan yksimielisyyteen. Ja nythän ongelmia riittää: työttömyys on huippulukemissa, köyhyys vaivaa suurta osaa kansasta, nuoriso oireilee näköalattomuuttaan, eikä terveydenhuoltoa ole saatu toimimaan korona-aaltojen välissäkään. Porvarit ja heidän liittolaisensa maamme hallituksessa eivät kykene ratkaisemaan kapitalismin suunnittelemattomasta luonteesta aiheutuvia ristiriitoja. He eivät oikeasti tiedä mitä tehdä.
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö meni asian ytimeen. Niinistön kyselytunnilla häneltä kysyttiin Suomen asemasta, jos Yhdysvallat ja Venäjä joutuisivat sotaan keskenään. Tausta-ajatuksena oli, että Suomen pitäisi valita tällöin puolensa. Niinistön vastaus oli itsenäisyyspäivän yksimielisyyshehkutuksen kannalta mielenkiintoinen. Hän totesi (HS 6.12.), että tällainen sotaan ajautuminen ei ole todennäköinen. Mutta, jos sota kuitenkin syttyisi, vastasi Niinistö, että ”[Sodassa] ne toimivat samaan suuntaan, joilla on samat intressit. Näin on maailman sivu ainakin tähän asti käynyt”.
Mielenkiintoinen vastaus maamme presidentiltä. Onko siis niin, että Venäjän ja Yhdysvaltain (NATOn) mahdollisessa sodassa Suomen on oltava jommankumman puolella toista vastaan? Tämä ensinnäkin. Siis aktiivinen rauhan- ja puolueettomuuspolitiikka esimerkiksi ydinaseettoman Pohjolan ja YK:n ydinaseiden kieltosopimuksen ratifioimisen puolesta puuttuu maamme ulkopolitiikkaa johtavan presidenttimme keinovalikoimasta?
Niinistön vastaus voidaan kuitenkin ymmärtää myös niin, että Suomi valitsee puolensa omien intressiensä mukaan, jos sota kuitenkin syttyy. Kuten hyvin tiedetään, on jo vuosien ajan Suomen asevoimia ja puolustuspolitiikkaa sidottu yhteistyöhön NATOn ja sen ytimen Yhdysvaltain kanssa. Tämä kytkös on vain vahvistunut Sauli Niinistön ollessa maamme presidenttinä.
Sauli Niinistön lausunnon loogisin tulkinta on, että mahdollisessa sodassa Suomea sitovat Yhdysvaltoihin yhteiset intressit – mitä ne sitten Niinistön mielestä ovatkaan. Tämänkö sotakoalition juurruttamiseen kansan mieliin tarvitaan yksimielisyyden hokemista? Varsinkin, kun NATO-kannatus väestön keskuudessa vain laskee.
Näyttää siltä, että kansallisen yksimielisyyden hehkuttamisen aika on ohi. Harvassa talossa liehuivat juhlaliput. Television kautta itsenäisyyspäivän ohjelmien katsojamääräkin puolittui: Kohti Linnan juhlia -ohjelmaa seurasi illan aikana keskimäärin 1,13 miljoonaa ihmistä. Aikaisempia vuosina katsojia on ollut reippaasti yli 2 miljoonaa. Ei ole mikään ihme, että puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) vetosi jopa Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt-vainajaan vedotessaan kansan yhtenäisyyteen ja joutavan riitelyn lopettamiseen.
Minä puolestani kiitän kaikkia Kommunistisen työväenpuolueen jäseniä arvokkaasta työstä rauhan ja edistyksen puolesta kuluneena vuonna 2020. Porvarivallan lähtölaskenta on alkanut. Seuraavaksi on estettävä eduskuntaa tekemästä päätöstä uusien hävittäjien ostamisesta. Nyt tarvitaan rauhan ja hyvinvoinnin rakentamista, ei sodan. Siinä on aihetta työväen yhtenäisyyteen ja yksimielisyyteen.
Työkansan Sanomat 14/2020