Työkansan Sanomat haastatteli jokin aika sitten kazakstanilaista kommunistista Punainen Jurtta -ryhmää. Julkaisemme tässä lehden numerossa haastattelun toisen osan.
Haastattelija Lari Miniailo on jäljempänä LMja Punainen Jurtta PJ.
LM: Entä poliittinen elämä?
PJ: Vuonna 2019 politiikassa tapahtui jotakin uskomatonta – presidentti Nazarbajev erosi. No, kuinka erosi? Hän vain erosi presidentin virasta. Hän on vieläkin Kazakstanin turvallisuusneuvoston puheenjohtaja. Se näyttää siltä, että Nazarbajev on poissa ja paikalla samaan aikaan. Nyt häntä kutsutaan yksinkertaisesti ja vaatimattomasti kansan johtajaksi – Elbasyksi. Jopa television kasvot eivät ole muuttuneet hänen lähtiessään.
Nazarbajevin kunniaksi maan pääkaupungin nimi muutetiin Nur-Sultaniksi (entinen Astana). Tämä oli uuden presidentin lahja edeltäjälleen. Voitte kuvitella, kuinka suuri Nazarbajev -klaanin todellinen voima on, että on annettava tällaisia lahjoja.
Nazarbajev hallitsi lähes 30 vuotta. Ja itse asiassa suurin osa väestöstä oli melko tyytyväinen siihen. Monia jopa pelotti ajatus presidentin vaihtamisesta. Me kaikki ymmärsimme, että saalistushaukat hallitsevat yllä.
Nazarbajevin lähtö voi johtaa jopa vallan uudelleenjakoon. Kansa on kuitenkin nähnyt jo tarpeeksi Ukrainan ja Kirgisian häiriöitä ja sanoo: ”Meillä ei kaikki ole hyvin, mutta naapureilla on vielä huonommin”. Neuvostoliiton sukupolvien paternalismi yhdistettynä tiheään porvarilliseen propagandaan vaikuttaa kyllä. Mutta oli poikkeuksiakin.
Nazarbajevin ystävät ja sukulaiset päättivät pelata politiikkaa yksin. Esimerkiksi hänen vävynsä Rakhat Aliev pakeni maasta. Itävallassa hän piiloutui Kazakstanin poliisilta. He etsivät häntä sieppauksesta ja kiristämisestä syytettynä, mutta Itävallan viranomaiset eivät halunneet luovuttaa häntä. Ja sitten hänet löydettiin hirttäytyneenä sellistään.
Mutta Navalny -kopiomme on edelleen elossa. Hän on ”Kazakstanin demokraattisen valinnan” johtaja, autoritaarisen hallinnon ”syytön uhri”, ”vapauden taistelija”, herra Ablyazov. Kazakstanin asukkaille hän on se ”kusipää”, jonka takia YouTube ei toimi iltaisin, koska hänen lähetystensä aikana valtion sensorit häiritsevät toimintaa. ”Istuu Pariisissaan, eikä työn jälkeen anna meidän rentoutua, kirottu rikollinen!” Ablyazov tuomittiin poissa olleena elinkautiseen vankeuteen murhan järjestämisestä.
Meillä oli myös hajotettu kommunistinen puolue, joka lakkautettiin vuonna 2009. Vain osa siitä jäi värikkään Kosarevin johdolla Kazakstanin Kansan Kommunistiseen puolueeseen, joka on Venäjän Federaation Kommunistisen puolueen kaksoisveli. Vuonna 2020 tämä naurettava puolue on jo muuttanut nimensä Kazakstanin Kansan puolueeksi, joka hylkää kommunismin jopa nimessään.
Yksi vakavista tapahtumista poliittisessa elämässämme on mielenosoittajien ampuminen vuonna 2011 Zhanaozenissa. Kaikki alkoi kiinalaisen öljy-yhtiön työntekijöiden lakolla, joka laajeni mellakaksi ja päättyi poliisien ampuessa väkijoukkoon. Tästä tuli monien kannalta pysäyttävä hetki, sillä kaikille kävi selväksi, että presidenttimme oli epäröimättä valmis käyttämään tällaisia väkivaltaisia keinoja.
Tästä surullisesta kokemuksesta huolimatta työntekijämme eivät pelänneet lakkoa. Joulukuussa 2017 yksi suurimmista kaivostyöläisten lakoista tapahtui ArcelorMittal Temirtaun laitoksissa. Sen jälkeen ei ollut suuria työtaisteluja. Mutta koronakriisi paljasti kaikki taloutemme haavoittuvuudet. Väestön tulot alkoivat laskea nopeasti, ja tänä vuonna vain kahdessa kuukaudessa oli 12 lakkoa.
Meillä koronaviruksen kanssa on parempi tilanne kuin useimmissa maailman maissa. Karanteenitoimenpiteitä sovellettiin yleensä ajoissa ja meidän lääketieteen romahdus on hitaampi verrattuna Venäjään. Olemme kehittäneet jopa oman rokotteen, jota nykyään hyvin harvat maat voivat tehdä. Se, että voimme tehdä tämän, yllätti meidätkin. Mutta koko asia liittyy Neuvostoliitosta säilytettyyn tieteelliseen perintöön. ”Kirottu Stalin on syyllinen” kun rakennutti vuonna 1950 Biologisen turvallisuuden instituutin kansan tarpeisiin.
LM: Olisiko mitään muuta mitä haluaisitte kertoa?
PJ: On meillä jotakin naurettavaakin. Meidän nationalistimme eivät ole huonompia kuin ukrainalaistenkaan. Jeesus osoittautuu kazakstanilaiseksi. Mitä Aatami oli, siitä kiistelemme edelleen kirgiisien kanssa. Eikä ole enää epäilystäkään siitä, että Aleksanteri Suuri oli kazakstanilainen.
Meidän porvarit myös valehtelevat 1930-luvun nälästä. Ja tämä ei ole enää kovin hauskaa. He väittävät, että 1930-luvun alussa maassamme kuoli enemmän ihmisiä nälkään kuin koko väestön määrä oli. Ja luvut kasvavat vuodesta toiseen. Ja mitä huonompi taloudellinen tilanne tänään on, sitä mustempana kommunismi kuvataan. Kansa kuitenkin muistaa, keneltä kaikki kapitalistien nykyiset omaisuudet varastettiin.
Tämä on luultavasti kaikki, mitä viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan Kazakstanista voidaan lyhyesti kertoa. Jos teillä on lisää kysymyksiä, löydätte meidät osoitteesta vk.com/redyurt
Lari Miniailo
Työkansan Sanomat 9/2021