Iso osa surkean kiky-sopimuksen jälkeen tehdyistä liittokohtaisista työehtosopimuksista on ollut vähintään kaksivuotisia. Sopimukset noudattavat palkankorotusten ja muun sopimusten sisällön osalta ns. ”yleistä linjaa”. Sitä kapitalistien EK ajoi jo kiky-sopimuksen alkuvaiheissa ”Suomen linjana”.
Uusien liittokohtaisten sopimusten palkkataso johtaa vääjäämättä reaalipalkkojen laskuun ja pienipalkkaisten ostovoiman heikkenemiseen. Tämä johtuu vuosien 2020-21 inflaatiosta, joka on arvioitu yli 2 prosentiksi, ja verotuksen kiristymisestä jo tämän vuoden alusta.
Tehtyjen sopimusten palkankorotukset ovat tänä vuonna 1,3% ja ensi vuonna 1,4%. Yleiskorotusten suuruus on kahdessa vuodessa 2,7%. Ei suinkaan 3,3%, mitä on mainostettu yleiseksi palkkojen nousuksi. Ensi vuonna paikallisesti sovittava 0,6% erä ei ole yleiskorotus, sen jakamisesta päättää yksin työantaja.
Kun palkankorotukset ovat vielä prosentteja merkitsee se sitä, että palkkaerot kasvavat ja epätasa-arvo työpaikoilla lisääntyy.
EK:n jäsenjärjestöt ovat yksi toisensa jälkeen iloinneet myös kiky-sopimuksen 24 ilmaistyötunnin korvaamisesta vieläkin paremmilla määräyksillä. Ja totta se onkin. Kiky-tunnit on korvattu 24-36 tunnin joustavalla lisätyöllä, ilman ylityökorvauksia ja muita lisiä.
Suuria sopimusaloja on kuitenkin vielä avoinna. Esimerkiksi kunta-alan, terveydenhoidon ja usean pienen alan ammattiliittojen sopimukset on irtisanottu. Liitot valmistautuvat parhaillaan puolustamaan työtaisteluilla jäsenistönsä oikeuksia ja työehtoja. Niitä on tuettava kaikin tavoin.
Työkansan Sanomat 3/2020