Norjan kommunistinen puolue – EU:sta ja kansallisuuskysymyksestä

Valtaosa Norjan väestöstä arvostaa kansallista vapautta, suvereenisuutta, sosiaaliturvaa, maailmanlaajuista yhteistyötä ja hyviä vapaan kehityksen olosuhteita. Euroopan unioni (EU) edustaa tämän vastakohtaa. Tämän takia kansa on äänestänyt EU:n jäsenyyttä vastaan kahdessa kansanäänestyksessä (1972 ja 1994) ja 15 peräkkäistä vuotta mielipidekyselyissä.

EU:n tavoite on ylikansallinen hallinto. EU tekee tilaa voiton maksimoinnille suurille monikansallisille eurooppalaisille monopoliyhtiöille ja finanssipääomalle. Tämä tekee EU:sta suurimman sortajan, ja sen 27 jäsenvaltiosta heikkoja imperialistisia sortajia. Entinen koloniaalinen suurvalta, Yhdistynyt kuningaskunta, ei enää hyväksynyt EU:n hallitsemaksi tuloansa ja teki Brexitinsä. Norjan kommunistinen puolue (NKP) toivoo muidenkin valtioiden seuraavan perässä.

Imperialismi tarkoittaa, että kapitalismi on ylittänyt kansallisen valtion rajat. Lenin osoitti, että imperialismissa olennaista on kansakuntien jako sorrettuihin ja sortaviin kansoihin. Imperialismi on maailmanlaajuinen järjestelmä, joka on kohdattava kaikkien kansojen yhteisellä vallankumouksellisella rintamalla, sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Kommunistit ovat sosialistisia isänmaallisia ja työväenluokan internationalisteja. Taistelemme työväenluokan etujen puolesta kansallisessa ympäristössä ja samalla taistelemme yhteistyössä kansainvälisen työväenluokan kanssa. Kommunismissa ei ole ristiriitaa kansakuntien taistelun ja luokkataistelun välillä. Molemmat ovat mahdollisia. NKP on osa poliittista kansanliikettä Ei EU:lle, jolla on yli 20 000 jäsentä.

Porvaristo ei voi luvata kansakuntien vapautta eikä sosiaalista vapautta. Työväenluokan ja kansan on taisteltava tuotantovälineiden omistuksen puolesta hallitakseen tuotantoa, tyydyttääkseen kansan tärkeimmät tarpeet. Taantumuksellinen porvaristo ei kykene ratkaisemaan kansallista kysymystä.

EY-sopimus rajoittaa myös Norjan itsemääräämisoikeutta

Euroopan yhteisön (EY) sopimuksen kautta Norjan on noudatettava EU:n neljää vapautta: Vapaa tavaran, palveluiden, pääoman ja ihmisten liikkuvuus, eli EU:n markkinaliberalistisen hankkeen perusta. Siten yli 12 000 EU:n direktiiviä ja asetusta määräävät Norjaa ja sen lakeja.

Brysselissä tehdään yhä enemmän päätöksiä Norjan puolesta. Poliittinen valta on siirtynyt Norjan parlamentilta EU:n ylikansallisille, epädemokraattisille instituutioille. Teoreettisesta EU:n päätösten hylkäämisoikeudesta huolimatta Norja on tehnyt enemmän muutoksia kansalliseen lakiinsa kuin mikään muu EU-maa.

“Vapaaehtoisia” ja pakotettuja kunnallisia ja alueellisia liitoksia on Norjassa tehty viime vuosina EU:n määräämän alueuudistuksen johdosta. Nämä liitokset johtivat käytännössä siihen, että poliitikkoja valitaan vähemmän vaaleissa, ja siten vähempään demokratiaan. Kommunistien halutessa enemmän yleisön vaikutusta demokratiaan, EU peittää aikeensa EY:n ja jäsenvaltioiden ainoastaan näennäisellä itsehallinnolla.

Osa kansallisesta porvaristosta on tottunut kompromisseihin vieraspääoman kanssa. Porvarillinen propaganda yrittää siksi vakuuttaa kansaa EU:n tarpeellisuudesta Norjalle ja väittää alituisesti, ettei Norja pysty myymään tuotteitaan ilman EU:n jäsenyyttä.

Todellisuudessa Norja on tuottoisa markkina ja EU haluaa norjalaisia tuotteita. Valtaosa Norjan viennistä EU:hun on raakamateriaaleja ja puolivalmisteita. Norjalaisen öljyn, kaasun, metallin ja kalan poissulkeminen olisi haitallista EU:n taloudelle, samoin niiden verottaminen. Maailma on sitä paitsi EU:ta suurempi. Norjan on pystyttävä – ja pystyykin – käymään kauppaa kaikkien normaalit, vapaaehtoiset kauppayhteydet omaavien valtioiden kanssa, kumpaakin osapuolta hyödyttäen. Tästä ei tule koskaan olemaan haittaa minkään maan yleiselle hyödylle, ainoastaan monopolistiselle pääomalle ja sen voitoille.

EU:sta tulee enemmän rajoitteita kuin hyötyä. Tiedämme, etteivät EU:n tavoitteet eli pääoman vapaa kulku, rankka kilpailu, liikatuotanto ja ikuinen talouskasvu toimi yhdessä tehokkaiden ilmastotoimenpiteiden kanssa. Tämän pystyy paremmin ratkaisemaan kansakunnat itse, jotka tuntevat oman luontonsa. EY:n sopimuksen kautta Norja on yhdistetty EU:n energialiittoon ja EU-laitokseen ACER. NKP:n mielestä Norjan energiapolitiikkaa on hallittava Norjasta käsin. Tämä varmistaa työllisyyden, teollisuuden ja luonnon suojauksen.

Koronapandemia paljasti kapitalismin heikkoudet

Ajatus, että EU:n vapaat markkinat tarjoavat aina tarpeelliset tavarat on tullut vakavasti haastetuksi pandemian aikana. Senhetkinen kapitalismin kriisi yhdessä koronaviruksen kanssa näyttivät, että kriisitilanteessa porvarillinen maa auttaa vain itseään. Vielä vajaat kaksi kuukautta ennen kuin Euroopasta muodostui koronapandemian keskipiste väitti Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus (ECDC) Euroopan maiden olevan riittävän varautuneita leviämisen ehkäisemiseen ja hallintaan. Kuolonuhrien määrä näyttää asian todellisen laidan.

Terveydenhuollon purkamisella ja yksityistämisellä, sosiaaliturvan leikkauksilla sekä korkealla työttömyydellä on haitalliset seurauksensa terveysalan henkilöstön puutteesta riippumatta. Italian avunpyyntöön ei EU kyennyt vastaamaan. Sen sijaan apua tuli Kuubasta ja Kiinasta.

Norjan lääkintähätäinfrastruktuuri oli EU:n takia vain purkua vailla. Ennen EY:hyn liittymistä Norjalla oli valtiollinen lääkinnällinen varasto, jonka tehtävänä oli lääkkeiden ja lääkintävarusteiden saatavuuden takaaminen kriisin sattuessa. Tämä nähtiin EY:n sopimuksen vastaisena, joten varasto yksityistettiin ja hätäinfrastruktuuria purettiin.

EU ei ole olemassa työväenluokan eduksi

EU-komission tyrmistykseksi EU:n jäsenmaat kampanjoivat omien maataloustuotteidensa suosimisen puolesta yli tuontituotteiden. Komissio uhkaa rangaista rajoja ylittävää vapaakauppaa estäviä jäsenvaltioita. EU ei ole olemassa työväenluokan eduksi. Imperialismissa on merkittäviä perustavanlaatuisia ristiriitoja.

Haaveet, että EU:n sisäiset markkinat voisivat veljellisesti liittyä yhteen vapaalla tavarain liikkuvuudella, jossa maat mielellään jakaisivat liikansa muille, eivät sovi todellisuuteen. Tämä siksi, että jäsenvaltioiden hallitukset palvelevat yhtaikaa kahta herraa: Omaa väestöänsä sekä EU:n ylikansallisia instituutioita. Kriisin aikana tämä tehtävä on yhä tavallista mahdottomampi. Välttyäkseen suosionmenetykseltä väestönsä joukossa, valtiopäämiesten on asetettava oman kansansa välittömät tarpeet etusijalle.

Kansakunnat tarvitsevat hätävarastoja. V. 2011 lähtien Norjan viljavarastoja ei enää ylläpidetty. Vain 3 % Norjan pinta-alasta on viljeltävää maata ja vain 1,3 % sopii viljanviljelyyn. Ruotsissa on tuplasti tämä, kun taas Tanskassa 56 % maasta soveltuu ruuantuotantoon. Suomi on esimerkki maasta, jolla on merkittävät varastot EU:n jäsenyydestä huolimatta. Tämä siksi, että Suomen laki tuli voimaan ennen EU-jäsenyyttä. Toisin kuin Suomi ovat Ruotsi ja Norja hyväksyneet EU:n perustelut. Ruotsi lakkasi pitämästä varastoa EU-jäsenyyden myötä. Varastojen pitämisen väitetään estävän markkinoiden oikeaoppista toimivuutta, sillä se voisi johtaa hintojen vaihteluun ja vaikuttaa tuotteiden toimitukseen.

Vaikka EU:n oli pakko höllentää taloudelliseen tukeen ja kansalliseen velkaan liittyviä sääntöjään, pitää se vahvasti kiinni työvoiman vapaasta liikkuvuudesta.

Porvarit eivät hyväksy tappiota ja tekevät kaikkensa estääkseen kommunistien edistyksen, aiheuttaen antikommunismia ja EU:n historian uudelleenkirjoittamista. Yksi EU:n päätöslauselma vuodelta 2019 väittää hyökkäämättömyyssopimuksen johtaneen toisen maailmansodan puhkeamiseen. Tiedämme totuuden siitä, kuinka Neuvostoliitto Stalinin johdolla koitti useita kertoja muodostaa yhteistä rintamaa Iso-Britannian ja Ranskan kanssa Saksaa vastaan.

EY oli aikanaan hevoskauppa sosiaalidemokraattien ja EU:n herrojen välillä ja kansan kustannuksella. Monet oikeudet joista on taisteltu on menetetty tuotteiksi ja palveluiksi liberaalisille markkinoille vapaine pääoman ja työväen liikkuvuuksineen.

Imperialismi on kansakuntien suurin sortaja

Norjalaiset yhtiöt joutuvat ostetuksi tai yhteistyöhön kansainvälisten monopolien ja finanssikapitalistien kanssa. Kommunistit taistelevat imperialismia sekä kansallista ja kansainvälistä monopoli- ja finanssipääomaa vastaan. Kyvyttömyys vastata kansalliseen kysymykseen esittää selkeästi kapitalismin taantumuksellisuuden ja rappeutumisen.

Imperialismin aikakausi on kansakuntien suurin sortaja. Nyt kun on jo kulunut yli 25 vuotta Norjan imeytymisestä EU:hun EY-sopimuksen kautta, yhä useampi norjalainen käsittää kuinka se heikensi Norjan kansallista vastustuskykyä. Todellisen kansandemokratian perustaminen imperialismin alla, kuten jotkut pikkuporvarilliset idealistit toivovat tapahtuvan, on mahdottomuus.

Kommunistit haluavat vallankumouksen uuteen yhteiskuntajärjestelmään, sosialismi-kommunismiin. Täten kommunistit taistelevat sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja jokaista sorron muotoa vastaan ja parempien työ- ja elinolosuhteiden puolesta kaikille ihmisille. Ja myös kansakuntain yhdenvertaisten oikeuksien, kansakuntien täydellisen vapauden, suvereniteetin, molemminpuoleisen kunnioitettavuuden, yhteistyön ja yhteisen rauhantaistelun ja sosialismin lopullisen voiton puolesta.

Työkansan Sanomat 12/2020

Norjan kommunistinen puolue – EU:sta ja kansallisuuskysymyksestä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *