Keneltäkään on tuskin jäänyt huomaamatta eduskunnan Ylen asettuminen Suomen porvarimedian yhdeksi äänitorveksi. Kesän ja kuluvan syksyn aikana sen uutistoimitus on siirtynyt yli kansallisten rajojen, Atlantin taakse. Jopa niin pitävästi, että Ylestä on tullut osa Yhdysvaltain mediaa.
Ja mikä vielä kummallisempaa, Yle on asettunut Yhdysvaltain jakautuneen median sen toisen puolen kannattajaksi.
Se näkyy television kuvavalinnoissa ja toimittajien happamissa ilmeissä, kun presidentti Trumpista kerrotaan. Kuvat ja ilmeet muuttuvat paljon iloisemmiksi, kun toinen presidentinvaalien ehdokas Biden astuu näyttämölle. Mistähän moinen puolenvalinta mahtaa johtua?
Minun mielestäni niin Trump kuin Biden ovat vanhoja horiskoja. Yhdysvaltain imperialistinen politiikka ja sotakiihko ei muutu oli presidenttinä kuka tahansa. Se on nähty historian saatossa monta kertaa, myös presidentti Obaman aikana.
Ylen länsihuuma näkyy ja kuuluu kaikissa uutislähetyksissä. Tarjolla on erityisesti aamuisin pelkkää Trumpia, Yhdysvaltain koripallotuloksia ja Kanadan jääkiekon pyörähdyksiä. Kenelle tuo kaikki on tarkoitettu. Pihtiputaan mummolle vaiko sille kuuluisalle sokealle Reetalle.
Maskisota on teatteria
Hallituksen ministerit ja osa eduskuntakuntapuoleista on käynyt näyttävää maskisotaa. Toiset väittävät sitä, toiset tätä, ja kolmannet sitä sen tätä. Pisteitä jaetaan kuin taitoluistelussa. Sitten kansalaisilta kysytään, ketä kannatetaan.
Maskisota peittää alleen sen, että Marinin hallitus ja eduskuntapuolueet ovat yksimielisiä nykypolitiikan suurista linjoista. Porvaripolitiikka saa jatkua ja kapitalismia pelastetaan yksissä tuumin. Se näkyy ensi vuoden budjettivalmisteluissa, sote-hankkeissa ja historiallisen suuressa asevarustelussa.
Maskien takana harrastetaan muutakin kuin teatteria.
Rauno Lintunen
Työkansan Sanomat 12/2020