Sosialismista on paljon puhetta ja usein kuulee joitain kutsuttavan sosialisteiksi. Mutta mitä on sosialismi? Miten se eroaa sosiaalidemokratiasta? Tarvitaanko sosialismia vai onko se vain viime vuosisadan jäänteitä? Tässä artikkelissa käymme läpi nämä kysymykset.
Sosialismi on taloudellinen järjestelmä, missä tuotantovälineet ovat yhteisomistuksessa, toisin kuin kapitalismissa, missä tuotantovälineet ovat porvareiden yksityisomistuksessa. Sosialismin poliittinen muoto on proletariaatin diktatuuri eli työväenvalta, ja kapitalismin poliittinen muoto taas porvariston diktatuuri.
Miksi sosialismi? Eikö kapitalismi laajalla “turvaverkostolla” ole aivan tarpeeksi? Syitä sosialismin välttämättömyydelle on monia.
Yhteiskuntamme jakautuu kahteen luokkaan: porvareihin ja proletaareihin eli työväkeen. Näiden luokkien välillä vallitsee sovittamaton ristiriita. Se mikä on porvarille eduksi, on työläiseltä pois ja päinvastoin. Porvareiden rikkaus perustuu muiden riistoon, olkoot se sitten kehitysmaiden resurssien ryöväämistä ja orjatyön sekä halpatyövoiman käyttöä, tai kotimaisten työläisten työn hedelmien riistoa ”voittona”.
Työväen etu on luonnollisesti itsensä riiston lopettaminen ja tuotantovälineiden siirto yksityisestä omistuksesta yhteiseen omistukseen.
Ilmiselvästi näille vastakohdille ei ole kultaista keskitietä, ei ole hyväksyttävää riiston määrää. Vaikka kuinka kehittynyttä sosiaalidemokratiaa harjoitettaisiin Suomessa, niin tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin viime kädessä kuitenkin kehitysmaiden halpaa työvoimaa ja resursseja.
Kuvittele, jos joka ikinen tuote jonka ostat, olisi tehty suomalaisilla työlaeilla ja kustannuksilla!
Jos tämä työväen itsensä etua ajava syy ei ole tarpeeksi, niin onhan muitakin syitä sosialismin välttämättömyydelle, nimittäin ihmiskunnan selviytyminen ylipäätänsä.
Kapitalismissa tavoitellaan vain voittoja
Vihreinkään kapitalismi ei voi selvittää ilmastokriisiä. Ilmastoystävällinen julkinen liikenne ja maltillinen tuotanto ei ikinä tule olemaan autoja ja massatuotantoa tuottavampaa. Ja porvarivaltiot eivät hyvää hyvyyttään sijoituksiaan tee. Tuottavuus ja voittojen tavoitteluhan on kapitalismin ajava voima, ei suinkaan ihmiskunnan kehitys tai selviäminen. Ketä kiinnostaa seuraukset kahden sukupolven päässä, kunhan itse voidaan tehdä voittoa?
Sosialismissa taas tavoitellaan yhteiskunnan yleistä hyötyä ja edistystä (ilmastotuho ei kovinkaan monen hyödyksi ole!).
Ilmastokriisi ei suinkaan ole ainoa kriisi, jonka selvittämiseen kapitalismi ei sovi. Kapitalismilla ovat ihka omat sisäiset kriisinsä, joita se ei kykene selvittämään. Alituinen voitonhaku, joka vaatii palkkojen laskemista, samalla laskee kansan ostovoimaa, ja on täten kapitalismin sisäinen ristiriita.
Ja onhan meillä käsissämme kriisi jota kapitalismi ei kykene hoitamaan juuri nyt. Kunnon toimia koronan hillitsemiseksi ei voida tehdä, jotta porvarit eivät kärsisi. Ja porvarin kärsimys siirtyy aina työläisen kärsimykseksi irtisanomisien muodossa.
Koronan hallinta on ollut esimerkillistä sosialistisissa maissa kuten Kuubassa ja Pohjois-Koreassa, yksinomaan koska sosialismi laittaa kansan edun voittojen edelle.
Sosialismi on siis ei vain edistyksellistä, mutta välttämätöntä yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta.
Valtteri Pehkonen
KN-KTP (Kommunistiset nuoret)
> Yhteiskuntamme jakautuu kahteen luokkaan:
> porvareihin ja proletaareihin eli
> työväkeen. Näiden luokkien välillä
> vallitsee sovittamaton ristiriita.
Venäläinen politiikan professori Aleksander Dugin toi esille erinomaisen huomion tästä perustavaa laatua olevasta ristiriidasta. Hän sanoi, että kyse on kokonaisten sivilisaatioiden välisestä konfliktista.
Jatkuva vastakkainasettelu on yksi ihmissuvun ja ihmisenä olemisen perusominaisuus. Sen ylikäyminen on ihmislajille mahdoton tehtävä, koska
a) älyllinen kapasiteetti ei riitä ymmärtämään „paremman tulevaisuuden“ päälle ja
b) opittu viisaus nollautuu aina uuden ihmisyksilön syntymässä.
P.S.
Hieno idea tuo logossa oleva lintu. Lintu-teema voisi toistua eri muodoissa kaikessa viestinnässä.
Dugin on jonkinlainen krypto-fasisti, joka yrittää sotkea käsityksen luokista, puhumalla eri ”sivilisaatioista”.
On täysin väärin sanoa, että vastakkainasettelu on ihmiselle luontaista tai välttämätöntä. Nykyinen luokka-antagonismi on syntynyt historian aikana. Ihmiskunnan muinaishistoriassa, ei luokka-antagonismia vielä ollut olemassa, ainoastaan eri heimot taistelivat keskenään ruoasta, jos törmäsivät toisiinsa. Tuokin heimojen välinen ristiriita poistui historian aikana, ja väistyi luokkataistelun tieltä.
Nykyään ei ole heimoja ja valtioiden väliset konfliktit ovat ainoastaan osa luokkataistelua (useimmiten eri maiden imperialististen kapitalistien välillä). Luokkataistelu ja muut vastakkaisuuden väistyvät kommunismiin siirryttäessä.
Historiassa ei mikään muu ole pysyvää kuin muutos, on epätieteellistä uskoa johonkin ”ikuisiin” vastakkaisuuksiin tai nähdä ihminen irrallaan muusta luonnosta. Ihmisen käyttäytyminen ja ihmisyhteiskunnat ovat erilaista eri olosuhteissa. Ihmisen perusolemus kehittyy historiassa niinkuin luonto ja yhteiskuntakin.
Dugin on selvästi aliarvioinut ihmisen älykkyyden jos hän väittää ettei parempaa tulevaisuutta voi ymmärtää. Kenties hän ei osaa selittää miksi ihmiset eivät aina ymmärrä oikein omaa paikkaansa maailmassa ja päätyy väittämään ihmisiä tyhmiksi. Ihmiset eivät ole tyhmiä, mutta he ovat tottuneet elämään luokkayhteiskunnassa ja siirtyminen uuteen ja kehittyneempään yhteiskuntaan on aina ensin vaikea prosessi, jossa on paljon takapakkeja ja virheitä.
Opittu viisaus ei suinkaan nollaannu mihinkään. Ihmiskunnan viisaus on kollektiivista viisautta, joka kasvaa ajan kuluessa. Jokainen ihminen ei suinkaan joudu keksimään tulta, pyörää tai pytagoraan teoreemaa itse uudelleen, vaan hän oppii ne muilta ihmisiltä.
> Opittu viisaus ei suinkaan nollaannu
> mihinkään. Ihmiskunnan viisaus on
> kollektiivista viisautta, joka kasvaa ajan
> kuluessa.
Älykkyys kyllä on lapsella jo syntyessään mutta ei viisaus. Syntyessään ihminen ei tiedä edellisten sukupolvien opeista mitään. Ei niin mitään. Kaikki pitää opettaa „kädestä pitäen“ ja nollasta alkaen.
Tärkein ja lähes ainoa oppimisen muoto on matkiminen ja aiempien sukupolvien tiedot ja taidot pitää opettaa jokaiselle yksilölle alusta alkaen. Tästä seuraa yksi „kollektiivisen viisauden“ raja, jota ei voida ylittää. Se on oppivan ihmismäärän suhde opettavien ihmisten määrään.
– Oppivien ihmisten määrän kuuluvat ne ihmiset, jotka eivät vielä ole oppineet jotakin tietoa tai taitoa ja
– opettavien ihmisten lukuun kuuluvat ne, joilla jo on jokin tieto tai taito ja he kuluttavat aikansa siirtääkseen tiedon oppilailleen.
Jotta mahdollisimman paljon oppia siirretään uudelle sukupolvelle, on opettajien määrä maksimoitava
– ja tästä seuraa, että opettava ihminen ei itse enää opi uutta, koska hän käyttää resurssinsa toisten opettamiseen sillä tiedolla, jota hänellä jo on.
– Toinen opettamisen raja tulee vastaan siinä, että opettajan ikä on rajallinen. Hänen kuollessaan kaikki hänen oppimansa tieto katoa.
– Vain opetettu tieto jatkuu.
Tästä päätelmästä taas on seurauksena, että ihmiskunnan kollektiivista viisautta voidaan lisätä vain opettamisen „tehostamisella“. Ja kuten aiemmin sanoin ihmisikä ei riitä ihmiseltä ihmiselle tapahtuvaan opettamiseen kuin vain tiettyyn rajaan asti.
– Niinpä tulevaisuudessa on otettava käyttöön ihmisten koneellinen opettaminen.
Millainen kone opettaa ihmiskunnalle Marxismi-Leninismiä?
– Potentiaalisten oppilaiden määrä lasketaan miljardeissa ja uusia syntyy nopeammin kuin kukaan pystyy sormilla laskemaan.