Työväenluokan kurjistuminen: historia ja nykypäivä

Meille kerrotaan, että kapitalismi parantaa ihmisten elintasoa ja vähentää köyhyyttä. Mutta onko asia niin? 150 vuotta sitten Karl Marx tutki kapitalismia ja kehitti ns. suhteellisen ja absoluuttisen kurjistumisen teorian. Verrataanpa Marxin teoriaa nykypäivän faktoihin ja katsotaan pitääkö se yhä paikkansa.

Suhteellinen kurjistuminen

Marxin mukaan, kun kapitalistien saamat voitot lisääntyvät samalla kun työläisten palkka pysyy samana, tapahtuu suhteellista kurjistumista. Tämä tarkoittaa taas siis sitä, että työläiset tulevat suhteellisesti köyhemmiksi kapitalisteihin verrattuna, eli taloudellinen epätasa-arvoisuus lisääntyy. On myös mahdollista, että työläisten palkat nousevat, mutta kapitalistien voitot nousevat vielä paljon nopeammin. Silloinkin tapahtuu suhteellista kurjistumista. Todellisuudessa melkein aina kun yhteiskunnan varallisuus lisääntyy, saavat kapitalistit siitä valtaosan ja työläiset vain pieniä murusia.

Oxfamin vuoden 2017 tutkimuksen mukaan 8 maailman rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon varallisuutta kuin köyhimmät 3,6 miljardia ihmistä, eli puoli maapalloa. Saman suuntaisia tutkimustuloksia on paljon. Forbes-lehti kirjoitti 7.9.2017, että 3 Amerikan rikkainta kapitalistia omistaa puolet USA:n varallisuudesta (Forbes, “The 3 Richest Americans Hold More Wealth Than Bottom 50% Of The Country, Study Finds”).

Vaikka porvarit kuinka yrittäisivät maalata mustaa valkoiseksi, niin siitä ei pääse mihinkään, että taloudellinen epätasa-arvoisuus on valtavasti kasvanut. Varallisuuden kasaantuminen harvojen käsiin on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet, niin että yhdellä kapitalistilla voi olla enemmän varallisuutta kuin kymmenillä tai sadoilla miljoonilla ihmisillä.

Ilta Sanomat julkaisi 10.6.2021 jutun otsikolla “Kommentti: Suomen rikkaat ovat yhä rikkaampia – tästä syystä se on ongelma”. Tuo juttu on aika mielenkiintoista luettavaa. Siteeraan siitä joitakin kohtia:

“Varakkaimman prosentin siivu kokonaisvarallisuudesta kasvoi 8,5 prosentista miltei 14 prosenttiin vuosina 1987–2016. Myös seuraavaksi varakkain yhdeksän prosenttia kasvatti osuuttaan 27 prosentista noin 32 prosenttiin. Sen sijaan alin 90 prosenttia menetti osuuttaan reippaasta 64 prosentista 54 prosenttiin… Varallisuus- ja tuloerojen kasvuun ovat vaikuttaneet 1990-luvulla ja 2000-luvulla toteutetut verouudistukset, joissa pääomatulojen ja osinkojen verotusta on kevennetty.”

Siis Suomessakin valtava enemmistö on ainakin suhteellisesti köyhtynyt, kun taas rikkain prosentti ja rikkain kymmenys ovat rikastuneet viimeisten yli 30 vuoden aikana huomattavasti entisestään. Artikkelissa huomataan mainita, että rikkaimmat saavat rahansa pääomatuloista ja osingoista, eli he ovat kapitalisteja. Pääomatulo tarkoittaa sijoituksia, eli toisten työn riistämistä. Rehellistä työtä tekemällä ei Suomessa pystyisi rikkaimpien joukkoon pääsemäänkään.

Marxin teoria suhteellisesta kurjistumisesta voidaan todeta paikkansa pitäväksi. Globaalit tuloerot sekä tuloerot Suomessa ovat molemmat suuresti kasvaneet. Tämän teorian paikkansa pitävyyttä on mahdotonta kumota, koska se on niin hyvin vahvistettu todeksi. Sen takia kapitalistit yrittävät joko olla mainitsematta koko asiaa, tai he puhuvat siitä niin kuin se olisi jokin lyhyt poikkeusilmiö. Todellisuudessa se on kapitalismin peruspiirre.

Absoluuttinen kurjistuminen historiallisesti

Absoluuttinen kurjistuminen tarkoittaa sitä, että työväenluokka ei köyhdy ainoastaan kapitalisteihin verrattuna, vaan muutenkin. Ktp:n nuorison opintokerhossa on opiskeltu Eino Nevalaisen Marxilaisen taloustieteen oppikirjaa. Tuossa kirjassa osoitetaan laajoilla tilastoilla varsin vakuuttavasti myös absoluuttinen kurjistuminen teollisesta vallankumouksesta 1950-luvulle.


Kapitalismin ja markkinoiden kehittyessä syntyi työttömien armeija, myös maaseudun torpparien ja maatyöläisten riisto lisääntyi ja valtava määrä ihmisiä pakkautui slummeihin. Kaupunkien työläisten asuinolosuhteet ja ravinto olivat maaseutuväestöä heikompaa. Työpäivät olivat hyvin pitkiä (jopa 11-, 14- tai 16-tuntisia) ja lapsi- ja naistyö lisääntyivät. Lasten ja naisten tulo työmarkkinoille laski palkkoja.

Rajaton kurjistuminen katkesi Suomessakin käytännössä työväenliikkeen syntyyn, koska työväenluokka alkoi puolustaa omia etujaan. Erittäin rankan ja vuosikymmeniä kestäneen taistelun tuloksena esim. lapsityö saatiin kiellettyä ja työpäivä lyhennettyä ensin noin 10 tuntiin ja sitten noin 8 tuntiin.

Kuitenkin työläisten todellinen elintaso vielä 1900-luvullakin oli huonompi kuin koskaan aikaisemmin. Tämä johtui mm. matalista palkoista, korkeista hinnoista, työttömyydestä, maaseudun “liikaväestöstä” sekä erityisesti työn voimaperäisyyden lisääntymisestä.

Voimaperäisyyden lisääntyminen tarkoittaa käytännössä työtahdin kiristymistä. Jos työ on voimaperäisempää, voidaan esim. 8 tunnissa tehdä sama työ, joka aikaisemmin vaati 10 tuntia. Tuo voidaan saada aikaan koneita nopeuttamalla, työn järjestämisen kautta tai muilla tavoilla. Voimaperäistämistä ja maaseudun piilotyöttömyyttä yms. seikkoja ei yleensä näy missään kapitalistien tilastoissa.

Elintason kohoaminen


Kirjassaan Nevalainen esittää absoluuttisen kurjistumisen kasvua varsin pitävästi ja huomauttaa, että Suomessa elintason todellista nousua on ollut vain lyhyinä ajanjaksoina lamojen ja sotien välissä. Kaikki ymmärtävät, että ensimmäisen ja toisen maailmansodan sekä 30-luvun laman ja sotien jälkeisen 40-luvun aikana elintaso tietysti huononi.

Kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen, erityisesti 60-luvulta eteenpäin, Suomessa elintaso parani. Miten se on mahdollista, jos Marxin teoria pitää yhä paikkansa? Marx sanoi, että työläisten on mahdollista taistelulla saada itselleen parannuksia, mutta kapitalismin olosuhteissa ne eivät koskaan voi olla pysyviä. Kun voimasuhteet muuttuvat taas kapitalistien eduksi, niin työläisten itselleen saamia parannuksia aletaan ottaa pois.

Kapitalismilla on jatkuva kurjistava vaikutus, joten sitä vastaan taistelu on sama kuin taistelisi painovoimaa vastaan hyppimällä. Hetkeksi voidaan saada parannuksia, mutta lopulta vajotaan taas takaisin. Ainoa kestävä ratkaisu on kapitalismin kumoaminen ja korvaaminen sosialismilla, missä kurjistumista ei tapahdu.

On neljä merkittävää tekijää, joiden ansiosta elintaso Suomessa kohosi:


1. Työväenliike kasvoi sotien jälkeen voimakkaaksi. Poliittiset voimasuhteet muuttuivat ja sen onnistui saada taistelullaan työläisille paremmat olot.
2. Sosialististen maiden perustaminen Eurooppaan ja Aasiaan sekä Neuvostoliiton kasvaminen suurvallaksi pakotti kapitalistit Suomessa ja länsimaissa tekemään kompromisseja työläisten kanssa. Kapitalistien oli oman selviytymisensä takia pyrittävä lahjomaan työläisiä ja osoittamaan, että myös kapitalismissa eikä pelkästään sosialismissa hyvät elinolosuhteet ovat mahdolliset.
3. Erittäin moni maa poistui imperialismin piiristä sosialistiseen leiriin tai sen liittolaiseksi. Kommunistien johdolla syntyi suuri rauhanliike ja sosialististen maiden onnistui käytännössä estää uusia sotia syttymästä, mukaan lukien uusi maailmansota.
4. Kansainvälinen työnjako on lisääntynyt, teknologia ja tuotanto ovat kehittyneet.

Absoluuttinen kurjistuminen nykyään

Suomessa elintaso on siis varmasti jonkin verran kohonnut. Pitää kuitenkin kysyä: miten elintasoa mitataan? Kapitalistit mittaavat elintasoa todella epärehellisellä tavalla, usein mittarina voidaan käyttää “köyhien määrää”, tiettyjen tuotteiden kuten puhelimien määrää tai jopa BKT:tä.

BKT eli bruttokansantuote ei kuitenkaan kerro köyhyydestä tai elintasosta mitään. Se kertoo vain, kuinka paljon maassa on ollut tuotantoa. Köyhien määrä taas riippuu siitä, miten köyhyys määritellään, ja yleensä se määritellään rahasummalla.

Elektronisten laitteiden käyttö taas johtuu teknologisesta kehityksestä. Ihmisten yhteiskunnalliset henkiset tarpeet (kuten tarve saada sivistystä tai viihdykettä) myös muuttuvat yhteiskunnan kehittyessä. Niinpä esim. kodittomallakin ihmisellä voi olla puhelin, joka osoittaa yhteiskunnan teknologista kehitystä, muttei välttämättä kumoa kurjistumista. Työläinen voi käyttää kaikki rahansa uuteen tietokoneeseen, mutta jos hän sen takia velkaantuu tai ei pysty maksamaan vuokraansa, ei tietokone todista kurjistumista vastaan.

Teknologian kehityksestä ja yhteiskunnallisen rikkauden lisääntymisestä huolimatta valtava määrä suomalaisia asuu pienissä ahtaissa asunnoissa, syö epäterveellistä kehnoa ruokaa ja tekee henkisesti ja ruumiillisesti epäterveellistä rasittavaa työtä.

Mitä sitten tulee viihdykkeeseen ja henkisiin virikkeisiin, niin nekin ovat yleensä kehnoja. Ihmisellä voi olla televisio, mutta sieltä tulee pelkkää tyhmentävää roskaa.

Kaiken lisäksi köyhyys on Suomessakin kääntynyt jyrkkään nousuun sitten 90-luvun, ja sama kehitys jatkuu yhä. Leipäjonot ovat lisääntyneet ja kasvaneet: ihmiset eivät pysty siis tyydyttämään edes perustarpeitaan. Suurtyöttömyydestä on tullut pysyvää.

Asiaa ei ole tarpeeksi tutkittu, mutta näyttää siltä, että myös absoluuttista kurjistumista voi Suomessa tapahtua. Lisäksi aikaisempaa elintason nousua on varmasti liioiteltu esim. mittaamalla reaalipalkkaa valheellisesti, ottamatta ollenkaan huomioon esim. asuntojen vuokrien järkyttävää nousua suurissa kaupungeissa.

Nevalainen antoi kirjassaan kaksi hyvää neuvoa: ei saa tuijottaa vain jotakin lyhyttä ajanjaksoa (tässä tapauksessa 1960–80-lukuja). Toiseksi: ei saa tuijottaa vain jotakin yhtä tai kahta maata. Suomessa ja länsimaissa erinäisistä syistä elintaso on kohonnut. Osittain tämä johtuu siitä, että länsimaat ryöväävät köyhempiä maita. Kuitenkin länsimaiden asukkaat ovat vain pieni vähemmistö ihmisiä, ja valtaosa maailman väestöstä on köyhtynyt.

Globaali köyhyys

Globaalista köyhyydestä pitäisi kirjoittaa oma artikkelinsa, koska aihe on tärkeä. Kapitalistit turvautuvat siinäkin tilastolliseen huijaukseen. He väittävät, että köyhyys on vähentynyt, koska “vähemmän ihmisiä elää köyhyysrajan alapuolella kuin ennen”. Tuon rajan he ovat asettaneet 1,9 dollariin päivässä.

Marxilainen taloustieteilijä Richard Wolff on todennut aivan oikein, että tuo numero ei kuitenkaan perustu mihinkään todelliseen, ei minkään maan hintoihin, palkkoihin tms., eikä kukaan tule toimeen noin pienellä summalla.

YK:n mukaan tuon summan pitäisi olla 4 kertaa suurempi, 7,4 dollaria päivässä. Tuolla summalla mitattuna köyhien määrä on kasvanut sitten 80-luvun noin miljardilla ihmisellä, ja on nyt noin 4,5 miljardia, eli valtaosa maailman ihmisiä.

Jos siis katsotaan pitempää ajanjaksoa ja kaikkia maita on Marxin teoria myös absoluuttisesta kurjistumisesta selvästi täysin paikkansa pitävä.

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen

Työkansan Sanomat 12/2021

Työväenluokan kurjistuminen: historia ja nykypäivä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit käsitellään CleanTalk-pilvipalvelussa roskapostikommenttien suodattamiseksi. Näitä tietoja säilytetään palvelun lokitiedoissa 7 päivää jonka jälkeen ne poistetaan.