Afganistan on ollut uutisissa sen jälkeen, kun Yhdysvallat viime syksynä vetäytyi sieltä ja vallan on ottanut Taliban-liike. Mutta miten Afganistan tuli tähän tilanteeseen? Tämä artikkeli on viides osa sarjassa, joka kertoo Afganistanin historiasta 1800-luvun alusta nykyaikaan. 

Afganistanin uusi kuningas Muhammad Nadir Šah aloitti oman valtakautensa rauhoittamalla perinteiset instituutiot, jotka alun perin olivat kapinoineet entistä kuningasta vastaan. Kuningas jatkoi modernisointia, mutta paljon maltillisemmin verrattuna hänen edeltäjänsä radikaaleihin reformeihin. Aina kun Šah halusi tehdä jotain, hän konsultoi mullahien kanssa uusien askelien islamin mukaisuudesta.

Monet sosiaaliset reformit kumottiin ja esimerkiksi naisten koulut suljettiin. Samalla perustettiin uusi valtion uskonnollinen poliisi, jonka tehtävä oli ylläpitää islamin moraalisia sääntöjä, joihin kuului muun muassa alkoholin kielto.

Lokakuussa 1931 hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka oli monin osin kehitystä jarruttava. Esimerkiksi ulkomaalaisten perustamat koulut olivat kiellettyjä ja uskonnollisille tahoille oli annettu erikoisoikeudet. Samaan aikaan lehdistö sai toimia vapaammin, kun vain kirjoitukset ”eivät ole islamia vastaan”. Valtiomuoto oli monarkia, jossa vaikutusvaltaa oli myös heimojen johtajilla.

Huolimatta siitä, että uusi kuningas tuli valtaan osittain brittien avulla, hän jatkoi neutraalia ulkopolitiikkaa. Tästä kertoo se, että kuningas mm. lähetti suurlähettiläät Lontooseen ja Moskovaan. Neuvostoliiton kanssa kauppa jatkui, kun Afganistan vei mattoja ja villaa ja Neuvostoliitosta tuotiin öljytuotteita, sokeria ja teetä.

Samaan aikaan Afganistan alkoi kehittää suhteita muiden Lähi-idän monarkioiden kanssa ja allekirjoitti vuonna 1932 ystävyyssopimukset Saudi-Arabian ja Irakin kanssa. Myös Europan maiden kanssa oli alekirjoitettu samankaltaiset sopimukset. Näiden maiden joukossa oli mm. Suomi.

Sisäpolitiikka

Uuden vallan autoritaarista sisäpolitiikkaa vastustivat vanhan vallan nuorafgaaniliikkeen edustajat, jotka halusivat syöstä Nadir Šahin valasta ja palauttaa Aman Allah Khanin takaisin valtaan. Vanhan kuninkaan kannattajia vastaan järjestettiin terrorikampanja, jossa nuorafgaanijohtajia yksi kerallaan teloitettiin tai heitetiin vankilaan. Nuorafgaanit vastasivat omalla terrorillaan. Esimerkiksi vuonna 1933 nuorafgaaniaktivisti murhasi Saksassa Afganistanin suurlähettiläin.

Lopulta tämä väkivallan kierre johti kuningas Nadir Šahin salamurhaan, kun yhden mitaliseremonian aikana hazarataustainen 16-vuotias opiskelija Abdul Khaliq Hazara ampui kuninkaan revolverilla. Murhaaja pidätettiin, häntä kidutettiin kuukauden ajan ja lopulta teloitettiin. Valtaan nousi murhatun kuninkaan 19-vuotias poika Muhammad Zahir Šah.

Siitä huolimatta, että nuori kuningas nousi valtaan, todelliset vallankäyttäjät olivat kuninkaan kolme setää, Muhammad Hašim Khan (pääministeri 1929–1946), Shah Mahmud Khan (pääministeri 1946–1953) ja Sardar Shah Wali Khan (armeijan marsalkka). Alun perin pelättiin, että uusi sisällissota syttyy heti kuninkaan kuoleman jälkeen näiden kolmen veljien välillä, mutta he päätyivät sopimukseen sodan välttämiseksi.

Uusi hallitus ryhtyi toimiin jatkamalla vähän rohkeammin reformia verrattuna vanhaan kuninkaan aikaan. Afganistanin kansakunnan yhdistymistä varten oli vihdoin vuonna 1938 päätetty, että valtion virrallisen darin kielen rinnalle tuli paštun kieli. Se sai virallisen kielen statuksen ja sen käyttö levisi koko yhteiskuntaan.

Talous ja ulkopolitiikka

Taloudellinen kehitys jatkui uuden hallituksen aikana. Vuonna 1934 pohjois-Afganistanissa alkoi villateollisuuden kehityskampanja valtionpankin perustaman Villa-yrityksen avulla. Vuonna 1935 villan tuotanto oli pohjoisessa 400 tonnia (koko maassa 4 500 tonnia), vuoteen 1946 mennessä pohjois-Afganistanin villatuotanto nousi 36 000 tonnin. Teollisuuden, uusien alojen ja viennin kasvusta huolimatta Afganistan oli silti pääosin maatalous maa.

Afganistanin hallitus jatkoi ulkopolitiikassaan puolueettomuutta. Vuonna 1934 Afganistan liittyi Kansainliittoon ja vuonna 1937 Iranin, Turkin ja Irakin kanssa allekirjoitettiin Kansainliiton sponsoroima Saadabad-sopimus, jonka tarkoitus oli ylläpitää rauha Lähi-idässä.

Toisen maailman sodan aikana Saksa yritti saada Afganistanin liitoutumaan akselivaltoihin. Aluksi Saksalla oli suunnitelma tehdä vallankaappaus Kabulissa ja palauttaa valtaistuimelle Amman Allah Khan, mutta natsipuolueen ulkoasian päällikkö Alfred Rosenberg suositteli vain vallassa olleen hallituksen lahjomaista. Hitler otti huomioon Rosenbergin ehdotuksen ja vallankaappaussuunnitelmat peruttiin.

Sodan aikana Saksan ja Italian tiedustelupalvelut suunnittelivat Paštu-kansan nostamista kapinaan Britannian valtaa vastaan ja saada näin Afganistan mukaan operaatioon tarjoamalla brittien alueet Afganistanille. Tämän yhteydessä Afganistanin hallituksen sisällä muodostui saksalaismyönteinen ryhmittymä, joka halusi vallata Britannialle kuuluneet Intian luoteisalueet.

Pääministeri Hašim Khan pystyi turvaamaan vanhan politiikan linjan ja lopulta Britannian ja Neuvostoliiton liittoutuminen johti siihen, että saksalaismyönteinen ryhmä heikentyi. Liittoutuneiden maiden Iranin miehitys johti lopullisesti Afganistanin neutraliteettiin, kun saksalaiset agentit karkotettiin maasta.

Toisesta maailmansodasta johtuen Afganistanin talous sai kärsiä ulkomaankaupan heikentymisestä. Se johti kansan elintason laskuun ja useaan heimokapinaan vuosina 1944–1947. Sodan jälkeen Afganistan pyrki liittymään YK:hon ja tämän prosessin onnistumiseksi kuningas halusi aloittaa maan liberalisoinnin YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen perustuen. Tästä johtuen pääministeri Hašim Khan syrjäytettiin ja uutena pääministerinä aloitti kuninkaan toinen setä Shah Mahmud Khan.

Lari Miniailo

Afganistan 1800-luvun alusta nykyaikaan (Osa 5)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit käsitellään CleanTalk-pilvipalvelussa roskapostikommenttien suodattamiseksi. Näitä tietoja säilytetään palvelun lokitiedoissa 7 päivää jonka jälkeen ne poistetaan.