Ystävyysseuroista

Suomessa ystävyysseuratoiminta sai alkunsa valtion ja kansalaisten yhteistoimintana sodan jälkeen vuonna 1944, jolloin perustettiin Suomi-Neuvostoliitto-seura. Sodan syihin sen tarkemmin puuttumatta, voidaan kuitenkin pitää ilmeisenä, että sekä Suomessa että Neuvostoliitossa ymmärrettiin, että viholliskuvien luominen naapurista ei ole hyvä ajatus. Näin myös valtiollinen intressi ystävyysseuratoimintaan sai alkunsa.

Ruohonjuuritasolla ystävyysseuratoiminta on ollut aina perusteltua. Ihmisillä on ollut sukujuuret toisessa valtiossa tai ihmiset ovat halunneet ymmärtää vierasta kieltä puhuvia, olkoot he sitten valloittajia, alistettuja tai tasavertaisia naapureitaan. Usein ruoho on muutenkin vihreämpää aidan toisella puolella ja naapurin ruoka, musiikki, tanssi tai muut tavat ovat eksoottisuudessaan tuntuneet houkuttelevilta – rakkaudesta puhumattakaan.

Vaikka ystävyysseurojen aamunkoitossa yhteiskunta oli mukana toimintaa yhteen punovana voimana, niin viimeistään 60-luvulta asti ystävyystoiminta on ollut aidosti kansalaisjärjestövetoista: ihmiset ovat olleet kiinnostuneita muiden maiden kulttuurista ja halunneet kehittää ystävyyttä yli rajojen. Tätä valtio on myös yksituumaisesti halunnut tukea näihin päiviin asti.

Muutos aikaisempaan tapahtui 2024, jolloin perinteinen ruohonjuuritason yhteistyö näyttää muuttuneen toisarvoiseksi ja tilalle on tullut hallituksen poliittiseen näkemykseen perustuva valinta ”oikeasta” tuettavan arvoisesta kansojen välisestä yhteistyöstä.

Tuona vuonna opetus- ja kulttuuriministeriön tuen piiristä tipautettiin kokonaan 15 ystävyysseuraa. Näistä mainittakoon vaikkapa Finnish-Irish Society ry, Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry ja Suomi-Kuuba-Seura ry. Sen sijaan tukea saivat mm. Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry 80 000 €, Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto ry 90 000 €, Suomen Viro-yhdistysten liitto ry 60 000 € ja Tuglas-seura ry 220 000 €.

Lyhyesti sanottuna muutos ystävyysseuroihin suhtautumisessa on ollut suuri. Näyttää siltä, että enää ei arvosteta ihmisyydestä ja uteliaisuudesta lähtevää ystävyysseuratoimintaa, vaan valtio näkee seurat puhtaasti poliittisen vaikuttamisen näkökulmasta.

Vaikka ystävyystoiminta ei ole kyennyt estämään surullista nykytilannetta, niin kaikki perusteet kansojen välisten aitojen ystävyysseurojen hyödylle ovat edelleen olemassa.

Suomi-Kuuba-seura

Suomi -Kuuba-seura perustettiin 1963 Helsingissä järjestettyjen maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalin (1962) jälkimainingeissa.

Ennen vuotta 1963 Yhdysvallat oli nähnyt paljon vaivaa heikentääkseen toisessa maailmansodassa saamaansa hyvää karmaa kaatamalla edistyksellisiä hallituksia CIA:n avulla (Iran, Guatemala) ja tukemalla autoritaarisia ja rasistisia hallituksia (Espanja, Portugali, Etelä-Afrikka). Yhdysvalloissa oli tuolloin voimassa rotuerottelulakeja ja arkista rasismia, mitä harvemmin enää muistetaan.

Ennen Sikojenlahden maihinnousua 17.–19.4.1961 Yhdysvallat oli asettanut Kuuban kauppasaartoon. aseistanut vastavallankumouksellisia ja pommittanut Kuuban lentokenttiä, mikä johti Kuuban julistautumisen sosialistiseksi maaksi.

Solidaarisuuden herääminen

Noihin aikoihin monet halusivat osoittaa solidaarisuuttaan pienelle köyhälle maalle, joka kamppaili Yhdysvaltojen sortopolitiikkaa vastaan.

Tämä motivoi monia ihmisiä liittymään Kuuba-seuraan. Nuorison radikalisoituminen Vietnamin sodan myötä 60–70-luvuilla toi seuraan paljon jäseniä, ja jäsenmäärä oli korkeimmilla 70-luvulla, jolloin se nousi noin 4000:een.

Matkailu ja solidaarisuusprikaatit

Vaikka solidaarisuus ja maailman parannus on epäilemättä ollut monien motiivina liittyä Kuuba-seuraan, niin yhtä lailla kiinnostusta on herättänyt Kuuban omintakeinen kulttuuri, kuten urheilu, musiikki ja tanssi. Kuubalaiset sikarit ja rommi ovat maailmankuuluja. Paras tapa kokea kaikkea noita on tietysti matkailu.

Suomi-Kuuba-seura on järjestänyt solidaarisuusprikaateja Kuubaan vuodesta 1970 asti. Prikaati-matkoilla on tehty töitä mm. sokeripelloilla ja sitrusviljelmillä.

Pelkästä ahertamisesta ei ole kuitenkaan ollut kyse, vaan matkalaiset ovat päässeet tutustumaan läheltä kuubalaiseen arkeen koulu-, työpaikka- ja sairaalavierailuilla. Myös puhdasta vapaa-aikaa on voinut viettää Kuuban upeilla uimarannoilla ja kauniissa hotelleissa.

Kaupallinen matkailu on lisääntynyt vuosien saatossa. Yksi alan pioneereista on ollut matkailuohjelmistaan tutuksi tullut Folke West, joka järjestää ainutkertaisia matkoja edelleenkin.

Kuuban solidaarisuudesta

Kuuba on saanut osakseen myötätuntoa Suomen lisäksi monista maista, mutta on vastavuoroisesti ollut itse vuosikymmeniä kehitysavun suurvalta.

Kuuba on lähettänyt vuosien saatossa yli 400 000 terveydenhuollon ammattilaista 164 kehitysmaahan. Suomalaisessa tiedotusvälineissä on lähes täysin unohdettu, että Kuuballa oli merkittävä rooli maailman rasistisimman valtion, Etelä Afrikan, kukistamisessa.

Kuuba tuki pitkään Guinean, Angolaan, ja Mosambikiin vapautumispyrkimyksiä, ja erityisesti Kuuban tukeman Angolan voitto Cuito Cuanavalessa keväällä 1988 johti Namibian itsenäistymiseen ja myöhemmin apartheid -järjestelmän lakkauttamiseen vuonna 1994. Eräiden arvioiden mukaan Kuuban tuki noille vapaustaisteluille vaati jopa kymmenentuhannen kuubalaisen hengen.

Etelä-Afrikan rotusortojärjestelmän lakkauttamisen myötä vapautettiin Nelson Mandela. Mandela kunnioitti kuubalaisten panosta rotusorron kaatamisessa puheessaan1 Havannassa 26.7.1991:

“Monet maat puhuivat apartheidiä vastaan, mutta Kuuba toimi.”

”Afrikassa totumme siihen, että maat hyökkäävät kimppuumme — mutta Afrikan historiassa ei ole toista tapausta, jossa toinen kansa olisi noussut puolustamaan meitä.”

Solidaarisuutta Kuuballe

Kuuban kauppasaarto on jatkunut täysimääräisenä noin 64 vuotta ja on tiukentunut Trumpin kaudella. Saarto vaikeuttaa mm. lääkkeiden, raaka-aineiden ja energian saantia. Lisäksi Kuuban kipeästi tarvitsema tuki talouden piristämiseksi vaatisi ulkomaista lainaa, jonka saanti on Kuuballe tänä päivänä hankalaa ja kallista.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomen koko talouden bruttovelka (ulkomainen laina) on tällä hetkellä lähes 600 miljardia euroa, Kuuballa vastaava lienee 30 miljardin euron luokkaa. Suomella on siis velkalihaksia 20-kertaisesti Kuubaan verrattuna. Luvut riippuvat määritelmistä eivätkä ole suoraan vertailukelpoisia, mutta tuskin kuitenkaan voidaan kiistää, että taloudelliseen piristykseen tarvittavaa velkaa Suomella on ollut moninkertainen määrä Kuubaan verrattuna.

Suomi joutui 1990-luvun alussa pahaan velkakriisiin, jonka hoitoon meni 20–30 % bruttokansantuotteesta (nykyrahassa 60–90 miljardia). Talouden koot huomioon ottaen voidaan arvioida, että Kuuballe saattaisi riittää talouden piristykseen 20–30 miljardia lainaa mikäli kauppasaarto purettaisiin ja muutkin ulkoiset ja sisäiset tekijät tulisivat kuntoon. Kokonaisen valtion auttaminen jaloilleen ei olisi lopulta kovin kallista, jos sellaiseen vaikkapa EU:ssa haluttaisiin ryhtyä (vain noin promillen luokkaa EU:n julkisesta velasta)!

Edellisten arvioiden perusteella voitaneen todeta, että Kuuban nykyiseen hankalaan tilanteeseen vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä, kuin sen nykyisen hallituksen kokoonpano. Voitaisiinko solidaarisuutta ja taloudellista tukea osoittaa myös sotaa käymättömälle valtiolle?

Trump ja ihmisyys

Presidentti Donald Trump allekirjoitti Valkoisessa talossa 29.1.2026 toimeenpanomääräyksen, jossa julistetaan Kuuban tilanteeseen liittyvä kansallinen hätätila. Päätöstään Trump perusteli sillä, että Kuuba muodostaa Yhdysvalloille ”epätavallisen ja poikkeuksellisen uhan”.

Määräys antaa hallinnolle valtuudet asettaa lisätulleja maille, jotka toimittivat öljyä Kuubaan. Toteutuessaan tämä ajaisi Kuuban todella ahtaalle, koska sen energiasektori perustuu n. 80-prosenttisesti öljyyn, josta suurin osa tuodaan ulkomailta.

Trumpin perusteettomiin ja epäinhimillisiin voimatoimiin meillä yksittäisillä kansalaisilla tai järjestöillä on valitettavan vähän vaikutusvaltaa. Kuubalaisten välitöntä hätää voimme kuitenkin helpottaa melko pienelläkin panostuksella, vaikkapa lahjoittamalla2 rahaa lääkkeisiin tai niiden raaka-aineisiin, joista Kuubassa on huutava pula.

Kuuba-seuran alkuajoista tähän päivään on ollut pitkä matka. On jotain erityisen arvokasta, että seurassamme on jäseniä, jotka ovat eläneet Suomen historian taitekohdan tähän päivään asti ja näkevät, että ystävyysseurojen alkuperäinen tarkoitus on yhä entistä tärkeämpänä olemassa.

Seuramme jäsen Esko Rintala Uudestakaupungista lahjoitti viime vuonna merkittävän summan Kuuballe3 ja aikoo jatkaa lahjoituksiaan myös tänä vuonna. Toivotamme kaikki muutkin lehden lukijat mukaan ihmisyyden tukemiseen tässä kevätpäiväntasauksen odotuksen ajassa.

Suomi- Kuuba-seuran Turun osasto

1käännöksissä käytetty apuna tekoälyä

2https://www.kuubaseura.fi/lahjoita/

3Lahjoitus oli 4500 €

Lähdesivustoja

Suomi-Kuuba-seura

https://www.kuubaseura.fi/l/elakoon-ystavyys-suomi-kuuba-seura-60-vuotta

https://www.kuubaseura.fi/kuuban-vallankumous

Kuuban riippuvuus ulkomaisesta öljystä

https://www.iea.org/countries/cuba/energy-mix?utm_source=chatgpt.com

Mandelan puhe

https://www.walterlippmann.com/docs3733.html?utm_source=chatgpt.com

Suomen velka ulkomaille

https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/en/StatFin/StatFin__mata/statfin_mata_pxt_12gl.px/table/tableViewLayout1

Kuuban velka ulkomaille

https://www.coface.ch/news-publications-insights/business-risk-dashboard/country-risk-files/cuba?utm_source=chatgpt.com

Aidot ystävyysseurat lujilla: Suomi-Kuuba-seura ajankohtaisempi kuin koskaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit käsitellään CleanTalk-pilvipalvelussa roskapostikommenttien suodattamiseksi. Näitä tietoja säilytetään palvelun lokitiedoissa 7 päivää jonka jälkeen ne poistetaan.