Kunnioitamme Euroopan ja maailman työntekijöitä, nuoria, naisia ja eläkeläisiä. Kunnioitamme Chicagon veristä kansannousua ja luokkamme sankarillisia kamppailuja ja ammennamme niistä inspiraatiota tämän päivän taisteluun.
Kulunut vuosi on selvästi osoittanut imperialistisen järjestelmän täyden raakuuden. Sodat, nälänhätä ja köyhyys vainoavat maailman työtätekeviä ihmisiä ja tekevät heidän tilanteestaan entistä epävarmemman. Työntekijät voivat omin silmin tarkkailla vaarallista kehitystä ja kärjistyviä ristiriitoja, jotka muodostavat todellisia uhkia heidän elämälleen ja toimeentulolleen. Kapitalismin barbaarisuus paljastuu kaikkien nähtäväksi.
Imperialistisessa järjestelmässä ristiriidat kärjistyvät, kun kaikki kapitalistiset vallat kilpailevat lisävoitoista kilpailijoidensa kustannuksella omille monopoleilleen. Niiden vanhat liittolaiset, joita pidettiin pysyvinä, osoittautuvat hauraiksi, kun voimakkaat maat asemoivat itsensä uudelleen. Kapitalismissa mikään sidos ei ole vahvempi kuin mahdollinen voitto, joka on tarkoitus saada.
Looginen johtopäätös, johon lisääntynyt kilpailu johtaa, on sota. Kun kaikki muut keinot epäonnistuvat, kapitalistisessa kilpailussa käytetään voimaa etujen saamiseksi ja kilpailijoita vastaan iskemiseksi. Uuden kapitalistisen kriisin puhkeaminen ja yleistyneen kapitalistisen sodan riski häämöttävät horisontissa, mikä uhkaa miljoonien ja miljoonien työläisten henkeä kaikkialla maailmassa.
Vastauksena tähän kehitykseen maailman kapitalistiset maat aseistautuvat hampaisiin asti, valmistautuvat taisteluun. Tämän oikeuttamiseksi käytetään muun muassa nationalismin ideologiaa, mikä antaa työläisille illuusion siitä, että heillä on yhteiset intressit oman kansallisuutensa kapitalistien kanssa.
Tämän kehityksen rinnalla poliittinen sorto lisääntyy. Maassa toisensa jälkeen poliittiset oikeudet kumotaan tarkoituksena estää työväenluokan poliittinen ja ammattiyhdistystoiminta. Maassa toisensa jälkeen varoja suunnataan kansan tarpeista kapitalistisen valtion sortokoneistolle, joka sitten päästetään valloilleen niitä vastaan, jotka kieltäytyvät hyväksymästä tätä kehitystä.
Tässä tilanteessa sosialidemokratian rooli on edelleen erityisen petollinen vihollinen. Sosialidemokratia on koko työväenliikkeen historian ajan toiminut taatakseen kapitalismille sen tarvitseman yhteiskunnallisen tuen. Kommunisteina yksi tärkeimmistä tehtävistämme on edelleen paljastaa sosialidemokratian rooli historiallisesti ja nykyään.
Kaikki esteet näyttävät suurilta, kunnes ne on voitettu. Tämä pätee myös kapitalismiin. Yli sata vuotta sitten Venäjän työväki mursi jään ja näytti tietä eteenpäin sosialistisen yhteiskunnan. Tasan 80 vuotta sitten Neuvostoliiton ja Euroopan kansat pysäyttivät sen, mikä hetken aikaa näytti pysäyttämättömältä, ja saavuttivat taistelullaan voiton fasismista.
Yhä uudelleen työtätekevät ihmiset ovat uhmanneet kapitalismin kehitystä ja se on osoittanut, että se kantaa harteillaan uutta maailmaa.
Tie eteenpäin on meille selvä, emmekä pysähdy korjaamaan joitakin kapitalismin luomia epäkohtia, vaan pyrimme poistamaan kapitalismin aiheuttaman pahan. Maailman työtätekevien ihmisten voiman ja toimeliaisuuden viemänä olemme varmoja siitä, että saamme uuden maailman, sosialistisen maailman, hedelmälliseksi.
Yleistyneen imperialistisen sodan ja kansojen köyhtymisen muodossa pimeys häämöttää uhkaavasti horisontissa, mutta muistaen, että pimeys ei ole muuta kuin varastettua valoa.
Jatkamme eteenpäin, kunnioittaen niitä, jotka tulivat ennen meitä, ja luoden perustan niille, jotka tulevat meidän jälkeemme.
Eläköön 1. toukokuuta!
Eläköön kansan taistelu!
Eläköön sosialismi!