Ammattiliitoilla on näytön paikka. Inflaatio kiihtyy, ja on nyt noin 6 %:n vauhdissa. Syitä hintojen nousuun on monia, mutta yksi merkittävimmistä ovat EU:n ja USA:n määräämät pakotteet ja kiellot Venäjän-kaupalle. Kuljetus- ja energiakustannusten takia kuluttajahinnat ovat laajasti nousemassa. Korotukset antavat aiheen kaikille tavaran ja palvelujen myyjille uusiin korotuksiin.

Teollisuudessa ehdittiin jo tehdä maltilliset työehtoratkaisut n. 2 %:n tasolla, joten elintason lasku teollisuustyöläisille on selvä. Tilannetta auttaa, jos paikallisin liukumin saadaan lisää palkkaa. Myös työttömyys lisääntyy todennäköisesti sekä teollisuus- että palvelualoilla, vaikka hallituksen virallinen poliittinen tilasto näyttää muuta. Toisaalla on työvoimapulaa, toisaalla työttömyyttä. Työvoima on markkinatavara.

Työtaisteluja on teollisuudessa vain UPM:ssä, mutta Paperiliiton johto hyväksyi 22.4. sovittelijan tekemän esityksen ja lähes neljä kuukautta jatkunut lakko loppuu. Työriitojen sovittelu on myötäillyt työnantajapuolta ja ollut siten tehotonta. Liiton johto luopuu nyt ennen voimakkaasta neuvottelu- ja työtaisteluasemastaan, sillä valtakunnallinen työehtosopimus pirstottiin ensin yhtiökohtaiseksi ja sitten vielä UPM:n sisällä sektorikohtaiseksi.

Lakkoavustukset

Nykyään arvioidaan, että lakon onnistuminen vaatii kunnon lakkoavustukset. Tavallinen avustus on jopa 100–150 euroa päivässä. Se on hyvä kannustin velkaisellekin työläiselle. Se on myös osoitus rikkurien pelosta, kun järjestäytymisaste on vajonnut. Veroton työtaisteluavustus on kauan ollut vain 16 euroa päivässä. Se olisi pitänyt nostaa moninkertaiseksi vuosia sitten, mutta hallitusta ei ole kiinnostanut järjestäytyneen työväen asema. Veron maksaminen avustuksista on oma byrokratiansa, ja merkitsee rahavirtaa työläisiltä ja järjestöiltä valtiolle mm. kasvaviin sotamenoihin.

Uusi ilmiö on liittojen kesken ilmennyt konkreettinen solidaarisuus. Teollisuusliitto on avustanut Paperiliittoa pitkittyneen lakon tukemiseksi 2,2 miljoonalla. Tämä voi olla hyvä alku. Rikkaat liitot voisivat tukea laajemminkin köyhempiä matalapalkka-alojen liittoja. Pitemmälle vietynä tämä idea voisi johtaa liittojen yhdistämiseen jatkossakin. Samoja palkkatyöläisiä ne ovat tehdas- ja palvelualojen tekijät – ja virkamiehetkin.

Julkiset alat

Terveydenhoitoalan lakoista on julkisuudessa ollut eniten keskustelua. Politiikka on vuosikausia ollut, että rahaa ei anneta hoitoalan henkilöiden palkankorotuksiin. Silti kaikki myöntävät, että työ on rasittavaa ja huonosti palkattua. Monet kalliisti koulutetut hoitajat lähtevät Norjaan tai Britanniaan parempien etujen ja arvostuksen vuoksi. Samalla tänne haalitaan hoitajia Filippiineiltä. Heidätkin pitää kouluttaa uudelleen, vaikka olisivat jo saaneet peruskoulutuksen. Suomen kielikin pitää hallita jo potilasturvallisuuden takia. Perustellumpaa olisi kouluttaa ja työllistää täällä nyt asuvia suomalaisia ja maahan muuttaneita, joista suuri osa on työttömiä.

Tuttuun tapaan terveydenhoitoalan työtaistelua yritetään murtaa myös lailla. Hoitajat syyllistetään jopa potilaiden hengen vaarantamisesta. Nyt asialla on ollut sosiaalidemokraattinen ministeri Linden, mutta pakkotyölaki on toistaiseksi jäänyt pöydälle. Kysymyksessä on samantapainen laki kuin vuonna 2007 TEHY:n työtaistelun aikana. Työtaistelu rinnastettiin luonnonkatastrofiin tai sotaan, mikä oikeuttaa poikkeamaan kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista ja Suomen perustuslaista. Vuoden 2007 lailla säädettiin työvelvollisuus sakon uhalla terveydenhoidon alan ammattilaisille.

Tilanne on mutkistunut, kun ammattiliitot joutuivat perumaan lakon ministerin uhkauksen takia. Nyt ne siirtyvät käyttämään työtaisteluna joukkoirtisanomisia. Vastaavasti ministeri sai lisäaikaa pakkolain valmisteluun. Irtisanomisajat vaihtelevat, eikä irtisanoutumisia ole vielä aloitettu. Näkymät työläisten kannalta ovat huonot. Valtion pakkokoneisto voi onnistua liittojen lannistamisessa.

Joukkoirtisanoutuminen ja potilasturvallisuus

Joukkoirtisanoutuminen on vanha virkamiesten käyttämä työtaistelu ajalta, jolloin virkamieslakot olivat kokonaan kiellettyjä virkarikoksina. Irtisanoutumisten tarkoitus on toimia väliaikaisena painostuksena. Oletus on, että työ- ja virkasuhteet jatkuvat riidan jälkeen. Tässä on kuitenkin jäsenille oma riskinsä. Jos työtaistelu epäonnistuu, irtisanoutuneita ei ole pakko ottaa takaisin. Terveydenhoitoalalla on kuitenkin työvoimapula, joten riski työttömäksi jäämisestä ei toteudu.

Potilaiden terveyttä ja henkeä vaarantaa eniten hallituksen väärä politiikka. Terveydenhuollossa on työvoimapula, mutta hallitus keskittyy sotavarusteluun ja aseiden hankkimiseen verovaroilla ja velaksi myös Ukrainassa meneillään olevan sodan jatkamiseksi.

Myös kuntien työntekijät ovat joutuneet turvautumaan työtaisteluihin, joita käydään suunnitellusti eri paikkakunnilla. Myös kunnallisella puolella palkat ovat jääneet pahasti jälkeen. Työläisiltä ja viranhaltijoilta vaaditaan korkeatasoista koulutusta ja ammattitaitoa, mutta politiikan päättäjät eivät anna heille arvoa muuten kuin puheissaan. Kunta-ala on keskeisessä asemassa hyvinvointivaltion olemassaolon kannalta.

Tilanne vaatisi poliittista painostusta. Poliittiset työtaistelut voisivat vaikuttaa hallitukseen, jotta rahoitus järjestettäisiin ja pakkotyöhankkeet lopetettaisiin. Poliittinen työtaistelu on laillista myös aloilla, joilla on jo työehtosopimukset. Keskusjärjestöjen olisi aika ryhtyä toimiin.

Kalevi Hölttä

Kamppailujen kevät työmarkkinoilla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit käsitellään CleanTalk-pilvipalvelussa roskapostikommenttien suodattamiseksi. Näitä tietoja säilytetään palvelun lokitiedoissa 7 päivää jonka jälkeen ne poistetaan.