Naiset marssivat 1900-luvun alkupuolella tasa-arvoisten työmahdollisuuksien, korkeampien palkkojen ja yleisen äänioikeuden puolesta. He loivat pohjan Clara Zetkinin ehdotukselle, jonka hän esitti vuonna 1910 Kööpenhaminassa järjestetyssä kansainvälisessä työläisnaisten konferenssissa. Suurta kiinnostusta herättäneen ehdotuksen mukaan olisi järjestettävä vuosipäivä, jossa tunnustettaisiin työväenluokkaan kuuluvien naisten taistelu.
Idean ansiosta ensimmäistä kansainvälistä työläisnaistenpäivää vietettiin 19. maaliskuuta 1911. Historiantutkijat kiistelevät siitä, miksi kansainvälinen naistenpäivä lopulta siirrettiin maaliskuun 8. päivälle. Joidenkin historiantutkijoiden mukaan se valittiin 8. maaliskuuta 1917 puhjenneen helmikuun vallankumouksen muistoksi, sillä työläisnaiset olivat avainasemassa tämän vallankumouksen tapahtumissa. Toiset sanovat, että muutos tehtiin naistekstiilityöläisten 8. maaliskuuta 1857 järjestämän mielenosoituksen kunniaksi. Vuosipäivä on joka tapauksessa inspiroinut mielenosoituksia, puheita sekä vaatimuksia taata työläisnaisten oikeuksien toteutuminen.
Ensimmäisen kansainvälisen työläisnaistenpäivän aikoihin vuonna 1913 Aleksandra Kollontai antoi varoituksen. Tämä venäläinen marxilainen feministi kiinnitti huomiota feministisen taistelun taipumukseen jakautua luokkaperusteisesti. Kollontain mukaan porvarilliset suffragetit eivät juurikaan piitanneet työläisnaisten huolista.
Zetkinin ja Kollontain aikoina kotiäidit järjestäytyivät. Tulokset eivät olisi merkittäviä, jos he vain tuhoaisivat elintarvikekauppoja protestoidessaan kohtuuttomia hintoja vastaan. Osa heistä ymmärsi, että ongelma ei johtunut ainoastaan kauppiaiden ahneudesta. He käsittivät kurjuutensa todellisen lähteen. Nämä kotiäidit eivät löytäneet juurikaan yhteistä pohjaa leivästänsä käymän kamppailun ja varakkaiden suffragettien muodostaman diskurssin välillä.
Kollontain varoitukset porvariston taipumuksesta harhaanjohtaa työläisnaista pitävät paikkansa myös nykypäivänä. Laajemmassa kollektiivisessa tietoisuudessa feminismi nähdään usein puhtaasti yksilöllisenä pyrkimyksenä. Huomiota kiinnitetään minimaalisesti siihen, kuinka naiset kärsivät myös työläisroolinsa vuoksi.
Palkaton työ, jota naiset joutuvat suhteettoman paljon tekemään, saa vain vähän näkyvyyttä tai kunnioitusta porvarillisessa yhteiskunnassa. Modernin naisen odotetaan paitsi tuottavan lisäarvoa kapitalisteille, myös kantavan taakkaa häneen kohdistuvista patriarkaalisista odotuksista. Kapitalismissa naisia ei sorreta ainoastaan työläisinä, vaan myös näiden patriarkaalisten normien seurauksena.
Feminismin illuusio osana porvaristoa
Feminismissä on suosittu haara, joka myy naisille illuusiota, jonka mukaan he voivat paeta patriarkaalista sortoa liittymällä osaksi porvaristoa. Onnistuessaan nämä naiset sortavat laajempaa työväenluokkaa sekä siihen kuuluvia työläisnaisia. He pyrkivät keventämään omaa taakkaansa siirtämällä sen työläisnaisten harteille. Tämä ajattelutapa on osaltaan vaikuttanut siihen, että kansainväliseen naistenpäivään liittyvät kamppailut ovat vaimenneet.
Tärkeysjärjestys on siirtynyt patriarkaattia ylläpitävän kapitalismin purkamisesta siihen, että naiset otetaan mukaan kapitalismia ylläpitäviin tuotantosuhteisiin. Kansainvälinen naistenpäivä on jo kauan sitten erotettu yhteyksistään työväenliikkeeseen. Tämä on samalla vuosipäivän vieraantuneen tilan oire ja sen syy. Kapitalistit hyödyntävät kansainvälistä naistenpäivää myymällä kuluttajille stereotyyppisesti feminiinisiä lahjoja. Jopa sosialistisen historian omaava kansainvälinen naistenpäivä on vääristetty kulutuksen juhlaksi sekä keinoksi ylläpitää kaksinapaista sukupuolinäkemystä.
Patriarkaatin ja kapitalismin välistä synergiaa ei tule jättää huomiotta. Patriarkaaliset rakenteet mahdollistivat kapitalismin kehittymisen, ja jälkimmäinen toimii edellisen ylläpitäjänä. Kapitalistisen talouden edistyminen vaatii jatkuvasti laajenevaa työväenluokkaa. Naisen kehoa ei ole alistettu kantamaan pelkästään työläisen taakkaa, vaan sen arvo on sidottu sen kykyyn toimia lisääntymiskoneena.
Kapitalistisessa työdynamiikassa työläisnaiset pakotetaan vähemmän kunnioitettuihin töihin, joista saatu palkka on huonompaa. Kun naiset alkavat kyllästää historiallisesti miesvaltaisia aloja, palkkakehitys alkaa heiketä. Talouskehityksen myötä vähemmän kannattaviksi muuttuvat alat alennetaan naisten kutsumusammateiksi.
Naisten asema ei parane ilman luokkatietoisuutta
Naisten sorto on osa kapitalistisen järjestelmän tarkoituksenmukaista toimintaa. Tämä järjestelmä voi tarjota vain osittaisia etuja joillekin naisille toisten naisten kustannuksella. Luokkien välisen kollaboraation historia kapitalistisessa yhteiskunnassa on aina ollut sellaista, että taakkoja on siirretty työntekijöiden välillä eikä koskaan pois heiltä.
Työläisnaisten vapautuminen edellyttää kollektiivista toimintaa ja yhteiskunnan perusteellista uudelleenjärjestelyä. Sekä feminismin että sosialismin tavoitteena on haastaa vallitsevat taloudelliset ja yhteiskunnalliset rakenteet. Kapitalismin kukistaminen ja tie kohti kommunismia mahdollistaa näiden tavoitteiden saavuttamisen.
Kaikki poliittisten vähemmistöjen ja hegemonien väliset kamppailut rakentuvat työnjaon ympärille, mikä tarkoittaa, että kaikki suuntautuu kohti luokkataistelua. Tuotantovälineet työväen omistukseen siirtävä järjestelmä antaa naisille mahdollisuuden hallita omaa työtään ja kehoaan. Cis-naisen rooli ikääntyvän työväestön jatkuvana korvaajana haihtuu, kun kapitalistinen perherakenne puretaan. Tämä poistaa viimeisetkin kahleet, joiden kautta naisen autonomia on vangittu.
Moderniin feministiseen keskusteluun liittyvät kysymykset heijastavat niitä, joita näemme nykyaikaisen kansainvälisen naistenpäivän juhlallisuuksissa. Kansainvälisen naistenpäivän sosialistisia juuria ei tule unohtaa eikä työläisnaisten agitointia laiminlyödä. Naisten asemaa ei voida parantaa ilman luokkatietoisuutta.
Maaliskuun 8. päivästä ei saa tulla sisällötöntä, patriarkaattia lepyttelevää juhlaa. Tulevana kansainvälisenä naistenpäivänä kehotamme lukijaa pohtimaan tämän päivän työväenluokkaista puolta. Niin kauan kuin porvaristo hyötyy kansainvälisestä naistenpäivästä, se osoittaa, ettei tämä päivä ole enää uhka naisia sortaville valtarakenteille.
Rosa Silva
Työkansan Sanomat 3/2023