8.3. juhlitaan kansainvälistä naistenpäivää. Naistenpäivä tai kansainvälinen työläisnaisten päivä on Neuvostoliitossa muotonsa saanut perinne, jonka tarkoituksena on muistaa naisia, heidän saavutuksiaan ja ongelmiaan. Juhla levisi sosialistisista maista myös kapitalistisiin maihin, joissa sille vakiintui nimitys naistenpäivä.
Sosialistisissa maissa naistenpäivänä naisille kukkien oston lisäksi järjestettiin suuria joukkotilaisuuksia, joissa puhuttiin naisten kohtaamista yhteiskunnallisista ongelmista, niiden korjaamisesta sekä naisten saavutuksista taisteluissa epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Puheet eivät suinkaan olleet tyhjää sanahelinää. Naisten ongelmiin myös puututtiin aktiivisesti valtion tasolla. Naistenpäivän iskulauseet olivat innoittajia oikeille muutoksille yhteiskunnassa.
Nykyään naistenpäivä on monin tavoin muuttunut merkitykseltään ja tavoiltaan. Naistenpäivä on tilaisuus ostaa kukkia, muu on pitkälti jäänyt pois. Juhlasta on tehty epäpoliittinen läheisten naisten muistamisen päivä, josta puuttuu arvostus koko yhteiskunnan naisia ja heidän elinolojaan kohtaan.
Naisia voi kaikkina muina aikoina kohdella äärimmäisen huonosti, mutta yhtenä päivänä saatujen näyttävien huomionosoitusten oletetaan olevan kuitenkin tarpeeksi pitämään naiset tyytyväisinä.
Ero kapitalististen ja sosialististen maiden tavoissa juhlia naistenpäivää ei ole yllättävä. Kapitalismi yleisesti on naisille vihamielinen järjestelmä, joka pyrkii epäpolitisoimaan näiden asemaa ja kohtaamaa riistoa. Sosialismi taas on naisille myönteistä, ottaa huomioon naisten erityisen aseman ja pyrkii konkreettisin tavoin eroon epätasa-arvoisuudesta.
Tämä kertoo meille, miksi kansainvälinen naistenpäivä on juuri sosialistinen juhla. Sosialismi on ottanut naisten yleiset ongelmat, köyhyyden, huonot palkat, vaikeudet riittävän terveydenhuollon saannissa, maksamattoman työn kotona yms., ja pyrkinyt korjaamaan ne järjestelmällisesti.
Lisäksi sosialismi on antanut naisille mahdollisuuksia merkittäviin saavutuksiin kaikilla yhteiskunnan aloilla mm. tarjoamalla helposti saatavaa koulutusta ja ottamalla paljon naisia vastuutehtäviin. Kun Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa naistenpäivänä juhlittiin naisten saavutuksia, ei näitä saavutuksia oltu jouduttu tekemään vastassa yhteiskunnan kanssa, vaan sen tuella. Kapitalistisista maista ei voi sanoa samaa.
Mitä naistenpäivänä pitäisi tehdä?
Kapitalismissa eläessämme meidän tärkein tehtävämme naistenpäivään liittyen on säilyttää ja kasvattaa sen poliittista luonnetta. Riistojärjestelmässä naiseus on väistämättä luonteeltaan poliittista, joten niin on myös naisiin liittyvä toiminta. Meidän tulee muistaa ja osoittaa mieltä liittyen naisten nykyisiin ja jatkuviin ongelmiin. Naisten kokeman epätasa-arvon tulee suututtaa niin naistenpäivänä kuin myös muinakin päivinä.
Meidän tulee käyttää naistenpäivää tilaisuutena agitaatiolle ja propagandalle. Naisia ja muita työläisiä tulee opettaa proletaarisen feminismin teoriasta ja taktiikasta. Ihmisille täytyy opettaa, etteivät naisten oikeudet tule porvarillisten poliitikkojen hyväntahtoisuudesta vaan työväenluokan taistelusta.
On opetettava tämän taistelun historiasta ja saavutuksista niin Suomessa kuin maailmalla. On kerrottava äänioikeustaistelusta, taistelusta naisten palkkojen puolesta, taistelusta sosiaaliturvan puolesta – taisteluista, jotka työväenluokka voitti, ja joita porvaristo vastusti.
Naisten oikeuksien vaatimisen tulee kapitalismissa aina pohjimmiltaan olla myös vallankumouksen vaatimista, sillä naisten oikeudet eivät voi koskaan täysin toteutua kapitalismissa. Jos porvaristo voisi antaa naisten olla tasa-arvoisia, se olisi jo tapahtunut.
Sanni Riihiaho
Työkansan Sanomat 2/2024
