Onko Kiina sosialistinen valtio? Tämä kysymys on monestakin syystä hyvin tärkeä meille marxilais-leniniläisille kommunisteille. Sosialistisen suurvallan olemassaololla olisi valtava merkitys työtätekevien joukkojen ja alistettujen kansojen vapaustaistelulle. Tämä kysymys on käynyt yhä ajankohtaisemmaksi siitäkin syystä, että kiinalaisen revisionismin vaikutus maailmalla on lisääntynyt 2000-luvulla.
Entä miten on puolueen laita laajemmin?
“Pekingin yliopiston professori Kong Qingdong, joka sanoo olevansa maolainen, valitti, ettei KKP:n puoluejärjestöä käytännössä enää ole ja että KKP:n jäsenet eivät edes maksa jäsenmaksuja… Lisäksi opettajana hän pelkää edes puhua luokkahuoneessa marxismista.” (Mobo Gao, Constructing China, s. 94-95)
Kiinan taloudellinen kriisi
Dengistit usein väittävät, että Kiina ei voi olla kapitalistinen maa, koska siellä ei esiinny kapitalismille tyypillistä taloudellista kriisiä. Tuo on kuitenkin täysin naiivi lausunto.
Tuollaisten väitteiden pitäisi muutenkin saada meidät kommunistit nauramaan, koska on vain ajan kysymys, kun Kiinassa tapahtuu valtava taloudellinen romahdus ja dengistit joutuvat unohtamaan tuon koko argumentin. Samoin kävi silloin, kun dengistit väittivät, että “Kiinassa valtio omistaa suurimman osan pääomaa osakeyhtiöissä”. Joskus omisti – ei omista enää.
Kiinassa esiintyy kapitalismille tyypillistä taloudellista kriisiä. (kts. esim. Pao-yu Ching, Revolution and counterrevolution, s. 275)
Kapitalistisesta tuotannon anarkiasta kertoo mm. seuraava: “Henan on yksi useista Keski-Kiinan provinsseista, joka on viime vuosina kokenut yhden maan pahimmista talouskriiseistä, kun suurin osa sen entisistä valtion omistamista yrityksistä meni konkurssiin.” (Pao-yu Ching, Revolution and counterrevolution, s. 146)
Kiinassa ylituotannon kriisi ilmenee kuitenkin eri tavalla kuin monissa muissa maissa. Tämä johtuu siitä, että Kiinassa on suhteessa todella vähän sisäistä kysyntää. Ylituotannon kriisi perinteisesti johtuu siitä, että kansalaisten ostovoima on jäänyt alhaiseksi, kun tuotanto on kasvanut.
Kapitalistisessa Kiinassa väestön ostovoima on ollut kuitenkin alhainen kaiken aikaa. Kiina myy tuotteet pääasiassa ulkomaisille markkinoille, ei omille kansalaisilleen. Se on siis enimmäkseen riippuvainen ulkomaisten asiakkaiden ostovoimasta.
Ylikapasiteettiongelma Kiinassa
Jos Kiinassa ei olisi ylituotannon kriisiä niin se ei todistaisi sitä, että Kiina on sosialistinen, vaan sitä, että kapitalistinen länsi on muka sosialistinen, tai että länsimaisessa kapitalismissa ei enää toteudu kriisiä.
Kuitenkin: “Tulevina vuosikymmeninä Kiina on matkalla kohti suurempia ja syvempiä kriisejä. Nykyinen heikentynyt globaali kysyntä on jo hidastanut Kiinan viennin kasvua, ja osa vientiteollisuuden alihankkijoista, jotka tuntevat maailmanmarkkinoiden hidastumisen ja kasvavan työvoimatarpeen painetta, ovat jo alkaneet siirtää työvoimavaltaista tuotantoaan maihin, joissa palkat ovat vielä alhaisemmat. Nämä muutokset yhdessä pitkän yli-investointijakson kanssa pahentavat ylikapasiteettiongelmaa, joka on saavuttanut hälyttävän mittakaavan.”
”Lisäksi, kun Kiinan maataloussektori heikkenee edelleen investointien puutteen, maatalousmaan menettämisen ja työvoiman kaupunkialueille muuttamisen takia, Kiinan on tuotava entistä enemmän ruokaa väestönsä ruokkimiseksi. Ja kun Kiinan ympäristön saastuminen muuttuu entistä sietämättömämmäksi, hallituksen on pian kohdattava monia lähestyviä ympäristökriisejä.” (Pao Yu-ching, “Critical Notes. Some Critical comments on the N.B. Turner document” https://www.red-path.net/analysis/is-china-an-imperialist-country/critical-notes/29-some-critical-comments-on-the-n-b-turner-document)
USA pyrki välttämään kriisiä toisen maailmansodan jälkeen dumppaamalla ylituotettuja tavaroita Eurooppaan Marshall-sopimuksella. Samalla tavalla Kiina työntää ylituotettuja tavaroita maailmalle. Kiinassa on kuitenkin aivan valtavasti ylimääräistä pääomaa ja sillä on suuria vaikeuksia saada sitä sijoitettua mihinkään.
Kapitalistinen kriisi Kiinassa
Kiinassa on siis kehittymässä vakava kapitalistinen kriisi: ”Kiinan asuntokanta laajeni nopeasti saavuttaen tason, joka ylitti selvästi ihmisten ostokyvyn, mikä aiheutti pelkoa asuntokuplan puhkeamisesta. Hallituksen pelastuspaketista tuli laaja liikenneverkon rakentaminen, joka sisälsi 30 000 kilometriä (18 600 mailia) nopeaa rautatietä ja 35 000 km (22 000 mailia) valtatietä… Monet pikkukaupunkeihin rakennetut nelikaistaiset moottoritiet ovat edelleen autioina, kun taas kokonaiset kaupungit ja kunnat, joissa on rivi-, asuin- ja liikerakennuksia, teitä, hotelleja ja messukeskuksia, seisovat tyhjinä.”
”Tämä yli-investointi on johtanut äärimmäiseen epätasapainoon Kiinan taloudessa ja aiheuttanut valtavia vahinkoja Kiinan ympäristölle. Huolimatta hallituksen ponnisteluista Kiinan talouden tasapainottamiseksi kotimaisen kulutuksen alhaisen tason korjaamiseksi, taso on pysynyt ennallaan noin 40 prosentissa BKT:stä. Kulutustasoa ei voida nostaa kiinalaisten työntekijöiden alhaisten palkkojen vuoksi.” (Pao-yu Ching, From Victory to Defeat, s. 98)
Ylituotannon kriisi ja pääomien kasautuminen näkyy yli-investointeina: “BKT:n kasvuvauhdin nostamiseksi Kiinan talous on vääristynyt vakavasti. Valtion ja yritysten investoinnit olivat 38,7 % BKT:stä vuonna 2006, mikä on erittäin korkea taso sekä kehittyneisiin että kehitysmaihin verrattuna.” (Pao-yu Ching, “The Current Phase of Imperialism and China” teoksessa Lenin’s imperialism in the 21st century, julkaisija The Institute of political economy, s. 71)
Kansainvälisen kapitalismin kriisi vaikuttaa Kiinassa
Myös kansainvälinen kapitalismin kriisi on vaikuttanut negatiivisesti Kiinan talouteen. Tämä on täysin päinvastoin kuin miten kävi sosialistisessa Neuvostoliitossa, joka ei kokenut mitään kolausta 30-luvun lamasta, vaan eteni voitosta voittoon.
Kiinan talous taas kärsii kaikista kapitalismin globaaleista kriiseistä. Kiinan hallitus joutuikin “vastaamaan vuoden 2008 kriisin jälkiseurauksiin 586 miljardin dollarin talouden elvytyssuunnitelmalla, josta suurin osa käytettiin monenlaisiin investointiprojekteihin. Siten investointeja BKT:stä nostettiin edelleen, ja se on tällä hetkellä yli 50 prosenttia.” (Pao-yu Ching, “The Current Phase of Imperialism and China”, s. 71)
Eli samoin kuin muissakin kapitalistimaissa, elvytys on vain siirtänyt romahdusta tuonnemmaksi ja petaa entistä suurempaa kriisiä. Jälleen “heinäkuun alussa 2015 valtionneuvoston määräyksellä valtionyhtiöt estivät yhdessä Kiinan osakemarkkinoiden romahduksen.” (Fred Engst, “Imperialism, Ultra-imperialism and the Rise of China” teoksesa Lenin’s imperialism in the 21st century, s. 96)
Tomi Mäkisen luenko 2023 Ktp:n kesäleirillä
Työkansan Sanomat 5/2025