Eduskunnan hyväksymä Suomen Nato-jäsenyyshakemus oli vuosikymmeniä jatkuneen poliittisen suunnanmuutospainostuksen lopputulema. Suomen ulkopolitiikan perustana olleesta puolueettomuudesta ja liittoutumattomuudesta haluttiin eroon porvariston ja sitä myötäilevän vasemmiston toimesta. Venäjän sotilaallinen toiminta Ukrainassa loi verukkeen hakea liittoutumista sotilasliitto Natoon.
Askeleiden ottaminen kohti sotilasliittoa otettiin jo kauan sitten. Suomen liittäminen vuoden 1995 alusta Euroopan Unioniin oli tässä merkittävä, kun luovuttiin maan itsemääräämisoikeudesta ja monista itsenäiselle maalle kuuluvista oikeuksista. Suomen alistuminen jäsenyyden kautta EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on estänyt Suomen ja Venäjän kahdenvälisten suhteiden kehittämisen.
Eduskunnan yksi merkittävä päätös tiellä sotilasliittoon oli eduskunnan hyväksymä laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta, joka tuli voimaan 1.4.2006. Laki korvasi rauhanturvalain. Kriisinhallintalaki mahdollisti suomalaisten joukkojen lähettämisen ulkomaille ilman YK:n mandaattia. Samalla se mahdollisti suomalaisten osallistumisen EU:n taistelujoukkoihin.
Kriisinhallintalaki mahdollisti Suomen osallistumisen imperialistisen kapitalismin kansoja alistavaan sotilaalliseen toimintaan. Suomalaisia sotilasyksiköitä onkin nähty eri puolilla maailmaa mukana erilaisissa sotilaallisissa liittoutumissa, kuten Irakissa ja Afganistanissa.
Edistääkseen sotilaallista liittoutumista Natoon Suomi on solminut useiden suurten maiden kanssa kahdenvälisiä sotilaallista yhteistoimintaa koskevia sopimuksia. Sopimuksia on USA:n, Britannian, Saksan ja Ranskan kanssa. Lisäksi on sopimus Pohjoismaiden kanssa sotilaallisesta yhteistoiminnasta.
Tietä sotilasliitto Natoon on tasattu hyväksymällä vuonna 2014 isäntämaasopimus Naton kanssa. Tämä sopimus mahdollistaa Naton joukkojen tulon Suomen alueelle, joille Suomi antaa kaiken niiden tarvitseman tuen ja avun.
Isäntämaasopimus on merkittävä valtiosopimus, jolla annetaan vieraille sotilasyksiköille oikeus tunkeutua Suomen alueelle. Tästä huolimatta sopimusta ei viety eduskunnan päätettäväksi, eikä sitä eduskunnan päätettäväksi vaatinut yksikään kansanedustaja. Sopimuksen allekirjoittamiseen velvoitettiin puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg, vaikka paikalla oli puolustusvoimien ylipäällikkö presidentti Sauli Niinistö. Tällaista on porvarillinen demokratia.
Eduskunnan monilla päätöksillä tai päättämättömyydellä eduskunnassa olevat kaikki puolueet ja presidentti ovat syrjäyttäneet rauhan ja kansojen välisen ystävyyden asettumalla imperialistisissa sodissa toisen osapuolen tueksi.
Murheellinen kohtalo odottaa suomalaisia siinä tulevaisuudessa, mihin pääministeri Sanna Marinin johtama hallitus ja presidentti Sauli Niinistö ovat suomalaisia ohjaamassa. Heidän tavoitteensa on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sitominen pääasiassa asevaraiseen voimaan ja Nato-jäsenyyteen luottaminen. Samalla on luotu uhkakuva Venäjästä suomalaisille, jonka kanssa ei pitäisi olla minkäänlaisia kanssakäymisen suhteita. Tällaisella suhtautumisella on suomalaisille vahingolliset ja kohtalokkaat seuraukset.
Hyvät kansalaiset! Tehtävämme on torjua vihollisuudet ja sodan syttyminen.
Suomi on palautettava rauhan ja maiden välisen ystävyyden rakentajaksi molemminpuolisen hyödyn periaatteella. Tällaisen tulevaisuuden saavuttamiseksi Suomi on irrotettava kapitalismin imperialistisista liittoutumista, kuten Euroopan Unionista, Natosta ja muista sotilaallista liittoutumista.
Ei aseiden vientiä Suomesta sota-alueille.
Ei suomalaisia sotilaita ulkomaille, eikä ulkomaisia sotilaita Suomen alueelle.
Rahat asevarustelusta suomalaisten terveydenhoidon ja sosiaaliturvan parantamiseen, koulutukseen ja työttömyyden poistamiseen.
25.2.2023
Kommunistinen työväenpuolue – Rauhan ja sosialismin puolesta
Keskusneuvosto