Viime vuonna alkanut työtätekevien reaalipalkkojen jyrkkä lasku jatkuu myös tänä vuonna. Syynä palkkojen laskuun ja jo toista perättäistä vuotta heikentyneeseen ostovoimaan on palkankorotusten ja muiden työehtojen ”yleinen linja”.
Talven ja kevään aikana solmitut uudet kaksivuotiset työehtosopimukset ja niiden palkankorotukset merkitsevät sitä, että reaalipalkat alenevat myös vuonna 2024. Se olisi jo kolmas vuosi, kun työtätekevät joutuvat maksamaan inflaation laskua.
Reaalipalkkojen historiallisen suuri ale oli vuonna 2022 peräti 4,4 prosenttia. Vuoden 2023 ale on varovaisesti arvioiden 2 prosenttia. Jos inflaatio hellittää, ale voi vuonna 2024 pysähtyä 1 prosenttiin.
Mitään inflaation selvää laskua ja erityisesti ruoan hinnan alenemista ei ole kuitenkaan näkyvissä. Inflaation 10 prosentin lukemista on tultu nykyiseen 8 prosenttiin. Sekin osin selittyy eräiden mittauskohteiden poistolla. Pohjainflaation on entisestään jopa noussut.
Suomen kilpailijamaksi nimettyjen Ruotsin ja Saksan ammattiliitot ja työtätekevät ovat pystyneet suomalaisia tovereitaan parempaan.
Erityisesti Saksassa ammattiliitot ja järjestynyt joukkovoima on taistellut kohtuullisia sopimuksia ja palkankorotuksia. Palkat nousevat 8 prosenttia ja tämän verottomat kertakorvaukset nousevat jopa 3 000 euroon.
Edes Saksan palkankorotuksien taso ei kuitenkaan riitä korvaamaan työtätekeville EU-maissa jylläävän inflaation tuhoja. Siksi tarvitaan lisää taistelevia ammattiliittoja ja joukkovoimaa työn tulosten uudelleenjakamiseksi.
Suomessa toteutettu ”yleinen linja” on kapitalistien ja ammattiyhdistysliikkeen pienen johtoryhmän keksintö. Olisi jo korkea aika selvittää, missä ja milloin siitä on päätetty.
Työkansan Sanomat 5/2023