30.10. järjestettiin kansainvälinen lakko, joka kattoi viisi maanosaa, 22 maata ja 113 satamaa Australiasta Intiaan ja Yhdysvaltoihin asti, motolla ”Emme työskentele sodan puolesta”.
Lakkoilijat, mielenosoittajat, työnseisaukset ja lakkovahdit vaativat ettei heidän satamiensa kautta kuljetettaisi sotilaskuljetuksia, varsinkaan Israeliin joka on jo yli kolmen vuoden ajan harjoittanut jatkuvaa kansanmurhaa Gazassa. He vaativat myös sotakoneiston rahoituksen lopettamista ja varojen ohjaamista sen sijaan koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin.
Lakko yhdisti työntekijöiden päivittäiset vaatimukset – kuten korkeammat palkat, turvallisemmat työolot ja työehtosopimukset – sodanvastustukseen.
”Niin sanotussa ’rauhassaan’ he käskevät meitä (…) hyväksymään työpaikoillamme ja kodeissamme käytävän sodan sekä hillitsemään vaatimuksiamme. [Ja sodissaan] he pyytävät meitä tekemään vielä suurempia uhrauksia, maksamaan sotilasvarusteista, hyväksymään hintojen nousun ja asettumaan suuryritysten ja hallituksen tavoitteiden taakse”, sanoi Markos Bekris, Pireuksen ENEDEP-satamatyöntekijäliiton puheenjohtaja.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto (AKT) ja SAK eivät ole osallistuneet lakkoihin – saati edes reagoineet niihin – vaikka lakkojen esiin tuomat kysymykset ovat hyvin tuttuja myös suomalaisille työntekijöille.
Kansainvälinen lakko on ensimmäinen laatuaan moniin vuosiin, ja se tuo esiin työntekijöiden yhteisiä ongelmia ja etuja ympäri maailmaa. Kapitalismi on kansainvälistä, ja niin on myös työväenluokka; Kommunistisen manifestin kuuluisa kehotus ”Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen!” kaikuu tänään yhtä totuudenmukaisena kuin yli 150 vuotta sitten.