Siitä lähtien kun kapitalismi siirtyi monopolivaiheeseen, alkoi ilmetä eräs omituinen piirre: työväenluokasta nousi esiin työntekijäkerros, joka sai tavalla tai toisella etuuskohtelua kapitalistiluokalta. Tämä ”työväenaristokratia”, kuten sitä alettiin kutsua, oli työntekijäkerros joka sai vaihtelevassa määrin osansa kansallisten monopolien ylivoitoista, ja joka miehitti johtavia asemia työväenliikkeessä. Tämä loi hedelmällisen maaperän opportunismin syntymiselle; työväenluokan johtajien yhteistyö oman kapitalistiluokkansa kanssa, esim. nykyinen ammattiliittojen johto, sosialidemokraattiset kansanedustajat, ministerit jne. Nykyään tällainen työväenluokan etujen pettäminen peitetään termillä ”sosiaalinen kumppanuus”.
Tämän, kapitalismin korkeimmassa vaiheessa eli imperialismissa, ilmenevän erityispiirteen havaitsivat ensimmäisinä Marx ja erityisesti Engels Englannin työväenluokassa. Engels kirjoitti vuonna 1858 Marxille osoittamassaan kirjeessä: ”Englannin proletariaatti porvarillistuu tosiasiassa yhä enemmän, joten tuo kaikista kansakunnista porvarillisin kansakunta haluaa nähtävästi johtaa asiat loppujen lopuksi siihen, että sillä on porvariston ohella porvarillinen ylimystö ja porvarillinen proletariaatti. Koko maailmaa riistävän kansakunnan taholta sellainen on tietenkin tietyssä suhteessa lainmukaista” (Lainaus teoksesta Lenin, 1916: Imperialismi ja sosialismin hajaannus: Leninin Teokset osa 23 sivu 107)
Lenin yleisti tämän ajatuksen monopolikapitalismin levitessä muuhun Eurooppaan; kaikkialla, missä monopolit ovat kehittyneet, ne jakavat osan supervoitoistaan ”lahjoakseen” työväenliikkeen johtajia. Näin opportunismi yleistyy siellä missä kapitalismi on saavuttanut korkeimman kehitysvaiheensa.
Tämän ”työväenaristokratian” olemassaolo on pääsyy siihen, miksi työväenluokka tarvitsee etujoukkopuoluetta, joka organisoi vastarintaa tällaista työväenluokan pettämistä vastaan ja taistelee opportunismia vastaan kaikissa työväenluokan järjestöissä. Työväenluokan etuja voi nykyään puolustaa vain tällainen etujoukkopuolue, eivätkä pelkästään ammattiliittojen kaltaiset laajat luokkajärjestöt.
Jesse Kleinau / TKS