Myanmar/Burman historia ja kommunistinen puolue

Myanmarin/Burman sotilasvallankaappaus nosti jälleen kerran maan uutispalstoille. Tästä johtuen Työkansan Sanomissa julkaistaan vähintään kaksi kirjoitusta Burman Kommunistisen Puolueen historiasta, sen noususta ja alamäestä, ja yleensä maan historiasta. Koska kirjoitusten lähteissä käytetään maasta nimeä Burma, käytetään sitä myös jäljempänä.

Burma sijaitsee Indokiinassa ja sen naapurimaat lännessä ovat Intia ja Bangladesh, pohjoisessa Kiina ja lännessä Thaimaa. Burmassa on yli 70 eri kansallisuutta, joista suurin osa kuluu ns. tiibetiläis-burmalaiseen kieliryhmään. Väestöstä kaksi kolmasosaa kuluu Bamar-kansaan. Muita kansoja ovat mm. Karen, Shan ja Wa. Suuri osa väestöstä on buddhalaisia, mutta maassa asuu myös muslimeja, kristittyjä, hinduja ja paikallisia uskontoja tunnustavia.

Burman asukasluku on nykyisin 54 miljoona, kun se oli vuonna 1960 vain 21 miljoona. Maan suurin vientituote, lähes kolmannes koko viennistä, oli vuonna 2018 nestekaasu.

Burman nykyrajojen sisällä oli aikaisemmin monta eri kuningaskuntaa. Niistä tunnetuimpia ovat  Pagan (1000-1200 luvut) ja sen jälkeen monet pienemmät valtiot kuten Shan-valtio ja Myinsaing. Lopulta maan yhdisti Konbaung-dynastia 1750-1800 luvuilla.

Jo 1500-luvulla maahan ilmestyivät eurooppalaiset kauppiaat. Myöhemmin 1800-luvulla brittiläiset alkoivat valloittaa Burmaa ja 1886 maa oli täysin liitetty provinssina brittiläiseen Intiaan. Siirtomaa- Burmasta vietiin tuolloin ulos riisiä, tiikkipuuta, öljyä ja malmia.

Burmassa alkoi 1900-luvun alussa muodostua nykyinen kansallismielinen liike, joka halusi vapauttaa maan Britannian vallasta. Tässä vapaustaistelussa olivat johtavina yhteiskuntaryhminä maanviljelijät ja opiskelijat. Osa älymystöstä muodosti vuonna 1930 Dobama Asiayonen (Me Burma yhdistys), jossa oli tapana käyttää titteliä ”Thakin”, mikä tarkoitti ”Herra”. Tällä tavalla he pilkkasivat brittiläisiä, koska oli tapana kutsua heitä Herroiksi (Thakin).

Kommunistien toiminta sodan oloissa

Sosialistinen kirjallisuus rantautui 1920-30-luvuilla ulkomailta Burmaan ja tämä kirjallisuus alkoi levitä älymystön piireissä. Vuonna 1938 syttyi suuria mielenosoituksia, joihin mm. öljykenttien työläiset osallistuivat. Brittiläiset tukahduttivat nämä mielenosoitukset väkivallalla, mikä johti kuolemiin. Sen jälkeen 15. elokuuta 1939 joukko älymystöä perusti Burman Kommunistisen Puolueen. Puolueen ensimmäinen pääsihteeri oli hyvin tunnettu, karismaattinen Thakin Aung San.

Burmalaiset kommunistit ja nationalistit halusivat saada sotilaskoulutusta Kiinan Kommunistiselta Puolueelta, joka oli silloin taistelemassa japanilaisia valloittajia vastaan. Aung San oli lähetetty ottamaan yhteyttä kiinalaisiin, mutta hän epäonnistui ja meni sen sijaan Japaniin, jonne hän otti mukaan muita omia ”Thakin” tovereita. Tämä ryhmä sai nimityksen ”30 toveria” ja japanilaiset antoivat heille sotilaskoulutuksen.

Nämä burmalaiset nationalistit muodostivat Thaimaassa ”Burman Itsenäisen Armeijan”, joka avusti japanilaisia vuonna 1942 Burman valtauksessa. Tämän vaiheen aikana Aung San katkaisi suhteet kommunistiseen puolueeseen, sillä kommunistit ottivat sodan aikana fasismin ja Japanin vastaisen linjan.

Kommunistinen puolue seurasi sodassa Kominternin fasismin vastaista kansanrintamantaktiikkaa ja  kesäkuussa 1941 julkaistiin taktiikan mukainen Insein-manifesti. Siinä kommunistit julistivat, että he ovat väliaikaisessa liitossa brittiläisten kanssa siihen saakka kunnes japanilaiset on kukistettu.

Tämän jälkeen kommunistit ottivat yhteyttä Intiassa toimivaan ”Special Operations Executive” (SOE) yksikköön ja alkoivat toimia sen ”Force 136” siiven alla. Toiminnan yhteydessä he alkoivat muodostaa japanilaisvastaisen kapinan nationalistien sisällä, jotka olivat pettyneitä japanilaisten ”Itsenäisyys” lupauksiin. Yksi näistä pettyneistä nationalistijohtajista oli Aung San.

Lopputuloksena oli ”Antifasistinen kansanvapausliigan” (AFPFL) perustaminen. Vuoden 1945 maaliskuun 27. päivänä syttyi Burman armeijan sisällä kapina, joka lopulta vapautti maan japanilaisista. Kommunistit olivat aktiivisia tässä kapinassa ja he muodostivat joidenkin lähteiden mukaan 30 000 ihmisen sissiarmeijan, joka hyökkäsi kuolettavasti japanilaisia vastaan

Kommunistisen puolueen nousu

Puolueen pääsihteerinä toimi vuonna 1944 Thakin Soe, joka oli varmaan yksi Burman Kommunistisen Puolueen värikkäin hahmo. Sodan ja vapautuksen jälkeen Burman pääkaupunki Rangoonissa pidettiin kesäkuussa 1945 kommunistisen puolueen varsinainen edustajakokous, jossa puolue sai uudet johtohenkilöt. Thakin Than Tun valittiin politbyroon puheenjohtajaksi ja Thakin Thein Pe pääsihteeriksi.

Edustajakokouksessa oli 120 valtuutettua, jotka edustivat puolueen 6000 jäsentä. Kokouksen jälkeen puolue sai vahvan aseman työnväenliikkeessä. Uusi johto alkoi edistää ”rauhallista siirtymistä sosialismiin” (ns. ”Browderismi”). Tätä linjaa entinen pääsihteeri Thakin Soe vastusti ja alkoi syyttää uutta johtoa käyttöön otetusta ”Browderismista”.

Lopulta Thakin Soe jätti puolueen tovereidensa kanssa ja puolue hajaantui vuonna 1945 valitun johdon ”Valkolippu”-ryhmään ja Thakin Soen pienempään ”Punalippu” -ryhmään. Punalippu-ryhmä meni maan alle ja alkoi sissisodan brittejä vastaan. Valko-lippu-ryhmä jatkoi työtä AFPFL:n sisällä.

Sodan jälkeen britit hyväksyivät Burmalle oman hallituksen. Sitä johti Aung San ja jonka valtapuolueena oli AFPFL, jossa kommunistit olivat vielä mukana ja puolueen puheenjohtaja sai metsä-  ja maatalousministerin salkun. Mutta kommunistisen puolueen ja AFPFL:n välillä syntyi erimielisyyksiä ja puolue syytti Aung Sania brittien nukeksi.

Elokuussa 1946 kommunistit aloittivat lakkoja hallitusta vastaan ja lokakuussa Burman Kommunistinen Puolue heitettiin pois hallituksesta ja AFPFL:stä. Lopulta ”Browderilaiset illuusiot” joutuivat syrjään ja puolue alkoi valmistella vuoden 1947 huhtikuusta kapinaa, kun puolue oli boikotoinut vaaleja.

Puolueen kapina-ajatukset vahvistuivat, kun Andrei Zhdanov saman vuoden syyskuussa piti puheen Kominformin kokouksessa Wiliza Gorassa.  Zhdanov nosti puheessaan esille arvion, jonka mukaan kommunistien on oltava rohkeampia porvareita vastaan ja että maailma on jakaantunut kahteen leiriin.

Burman Itsenäistyminen ja kapinan alku

Burman hallituksen johdossa ollut Aung San murhattiin 1947 heinäkuussa. Paljon myöhemmin Burman politiikkaan ilmestyi hänen tyttärensä Aung San Suu Kyi, joka oli 2-vuotias isänsä murhan aikana. Aung Sanin jälkeen Burman hallituksen johtoon nousi U Nu, joka edusti kansallisporvaristoa ja maaseudun feodaaleja. Burma sai 4. toukokuutta 1948 itsenäisyyden.

Kommunistit jatkoivat omia valmistelujaan ja saivat virikkeitä Mao Tsetungin ”Kansan sota” -taktiikasta, jossa maaseutu piirittää kaupungit. Puolueen ay-aktiivi H.N. Goshal oli ainoa puolueen keskusneuvoston jäsen joka kannatti vallan ottamista työläislakkojen avulla. Burman hallitus antoi käskyn 27. maaliskuutta 1948 pidättää kommunistisen puolueen johtoa. Onneksi pidätys epäonnistui ja puolue siirtyi maaseudulle.

Kapina alkoi 2. huhtikuutta ja puolue perusti 15 000 sissiarmeijan, joka sai nimekseen ”Burman Kansan vapautusarmeija”(PLAB).

Pääasialliset lähteet:

The Rise and Fall of the Communist Party of Burma (CPB), Bertil Linter, ilmestymisvuosi 1990.

Suuri neuvostotietosanakirja, Kolmas laitos, Hakusana: Burma, ilmestymisvuosi 1969-1978.

Lari Miniailo

Työkansan Sanomat 3/2021