Tämän vuoden toukokuussa juhlittiin Venäjällä ja maailmalla Hitlerin Saksasta ja fasismista saavutetun voiton 75-vuotispäivää. Sodan aikana natsit ja heidän liittolaisensa perustivat ympäri Eurooppaa keskitys- ja tuhoamisleirejä. Myös Suomi oli omalta osaltaan mukana noissa kauheuksissa.
Jatkosodan aikana suomalaisten miehittämän Itä-Karjalan alueella oli kaikkiaan 14 keskitysleiriä. Niistä kuusi oli Petroskoissa. Vangit olivat pääosin slaavilais- eli venäläis-, valkovenäläis- ja ukrainalaistaustaisia lapsia, naisia ja vanhuksia.
Uusien julki tulleiden FSB:n arkistodokumenttien valossa Venäjän tutkintakomitea ilmoitti keväällä käynnistävänsä tutkimuksen epäillystä slaavilaisen väestön kansanmurhasta Karjalais-suomalaisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa.
Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n Karjalan tasavallan osaston julkistamat kuulustelukertomukset kuvaavat siviilivankien ankaria elinoloja ja heidän kokemiaan nälänhätää, sairauksia ja pahoinpitelyä.
Karjalan Sanomat 13.5.2020: ”Petroskoilainen Klavdija Njuppijeva, 84, on tuntenut nahoissaan vankielämän kauhuja. Sodan aikana hän joutui perheensä kanssa Petroskoi keskitysleirille numero 6.
– Perheemme sai päivässä lusikallisen jauhoja joka perheenjäsentä kohden. Keitimme jauhoista keittoa. Muuta syötävää ei ollut. Kurituksena lapsia, naisia ja vanhuksia lyötiin kumisella piiskalla. Toisinaan päälle pantiin suolaista lakanaa, jotta kipu oli kovempaa.”
Nyt kun Suomessa juhlittiin entiseen tapaan itsenäisyyttä aseita kalistelemalla ja sotaa ylistämällä, on syytä muistaa ”torjuntavoiton” tämäkin puoli.
Työkansan Sanomat 14/2020
Ihmiset pystyvät raakuuksiin, oikeammin eivät pysty inhimillisyyteen, kansallisuudesta riippumatta.