Myanmarin kriisi ja sen tausta

Alkulause

Myanmar (entinen Burma) on esiintynyt tänä vuonna uutispalstoilla sen jälkeen, kun maan armeija syrjäytti siviilihallituksen helmikuun alussa. Armeija on väittänyt, että valtapuolue Kansallinen demokratian liiga (NDL) oli tehnyt vaalivilppiä ja että armeija oli suorittanut  vallankaappauksen perustuslain mukaisesti.

Heti helmikuun alusta maassa alkoivat mielenosoitukset, jotka ovat johtaneet tähän päivän mennessä 200-700 ihmisen kuolemaan. Samalla maan vähemmistökansojen sotilasjärjestöt (EOA, Ethnic Armed Organizations) ilmoittivat, että ne vastustavat keskusvallan armeijan toimia ja että rauhanprosessi on pysähtynyt.

Nyt on jo ehtinyt alkaa tulitaisteluja armeijan ja EOA:n välillä. NDL -puolueen parlamenttijäsenet ovat paenneet ja ilmoittaneet 16. huhtikuuta, että he ovat muodostaneet oman hallituksen (NUG, National Unity Government) ja että he ovat kumonneet vuoden 2008 perustuslain, joka takaa armeijalle erikoisoikeudet.

Nämä samat parlamenttijäsenet ovat sitä ennen ehtineet jo laatia ns. ”Federatiivisen Demokratian Peruskirjan”, jossa maa lopulta federalisoituu (mikä oli EOA:ssa monien vaatimus). Tämän yhteydessä YK:n edustajat ovat varoittaneet, että Myanmarissa voi syttyä täysimittainen sisällissota.

Myanmarin talous

Kansainvälisen porvarillis-taloudellisen standardin mukaan Myanmarin yleinen bruttokansantulo (bkt) on 70,89 miljardia dollaria. Se on suurempi kuin joillakin sen talousliitto ASEAn (Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö) jäsenkumppaneilla (esim. Laos 18,65 miljardia dollaria, Kambodsa 26,32 miljardia dollaria).

Myanmarissa bkt/per asukas on 1332,52 dollaria, mikä on kaikista alhaisin ASEAN maissa (esim. Laos on 2567,01 dollaria, Kambodsa on 1571,92 dollaria, Indonesia 4038,4 dollaria). Inhimillisen kehityksen indeksin mukaan Myanmarilla on ASEAN maiden alhaisin luku 0,583 ja maa on kansainvälisesti vasta sijalla 147.

Myanmarin suurimat vientituotteet ovat nestekaasu (6,42 miljardia dollaria) ja tekstiilituotteet (6,59 miljardia dollaria). Suurimat vientikohteet (koko viennin arvo on 22,4 miljardia dollaria) sijaitsevat Aasiassa (15,7 miljardia dollaria, josta Kiinan osuus 34,4% ja Thaimaan osuus 33,7%).

Eurooppaan suuntautuvan viennin arvo on 5,11 miljardia dollaria. Suurimmat  kohdemaat ovat Saksa (23,8%), Espanja (13,9%) ja Iso-Britannia (10,4%). Pohjois-Amerikkaan viedään 1,17 miljardin  dollarin arvosta tuotteita, mistä Yhdysvallat on suurin kohdemaa (82,6%).

Nestekaasu menee Kiinaan ja Thaimaahan. Tekstiilituotteet viedään pääosin Eurooppaan, Etelä-Koreaan, Japaniin ja Yhdysvaltoihin.

Ulkomaaninvestoinnit tulevat ensisijaisesti ASEAN kumppanimaista  Singaporesta (46%), Kiinasta (14%) ja Hong Kongista (10%). Investoinnit menevät  pääosin öljy- ja kaasusektorille sekä sähkö- ja tuotantotekniikkaan. Investointiprojektit sijaitsevat Bamar-väestön asuttamilla Yangonin (60%) ja Mandalayn (30%) alueilla.

Väestö ja työvoima

Myanmarin väestöstä ja työnvoimasta 49,9%  toimii maataloudessa, 16,6% teollisuudessa ja 33,5% palveluissa (2018). Väkiluku on Itsenäisyyden alusta kaksinkertaistunut.  Väestöstä noin 26% on alle 15- vuotiaita ja ulkomainen pääoma voi käyttää heitä hyväkseen, sillä maan keskipalkka on vain  2,84 euroa päivässä (2019).

Porvariluokan kehitys Myanmarissa on uusi ilmiö, sillä 1948-1962 maan porvarit olivat kotoisin Intiasta ja Kiinasta. Ns. ”Burmalainen tie kohti Sosialismia” aikakaudella 1962-1988 maan talous oli kansallistettu.

Vasta vuoden 1988 jälkeen Myanmarissa on alkanut syntyä maan oma porvariluokka. Yksi suurimmista porvareista on itse armeija, joka omistaa kaksi suurta holdingyhtiötä, Myanmar Economic Holdings Ltd (MEHL) ja Myanmar Economic Corporation (MEC). Nämä yhtiöt toimivat resurssi-, finanssi-, elintarvike- ja tuotantoaloilla.

Myanmarin työväki puun ja kuoren välissä

Maan poliittisessa kriisissä on kaksi sisäpoliittista ryhmittymää. Yhdellä puolella on maan sotilashallitus, joka on itse maan vaikutusvaltaisin kollektiivinen porvari. Toisella puolella on liberaali-demokraattinen oppositio, joka vielä maanalaisuudessa ilmoitti, että se haluaa suorittaa markkina-liberaalisia reformeja.

Varsinainen kommunistinen puolue oli kukistettu vuonna 1989 ja sen jäänteet ovat ilmoittaneet, että he kannustavat armeijan vastaista kansanousua. Itse puolueen tilanne on kuitenkin epäselvä. Netissä on olemassa sivu joka väittää olevansa puolueen äänenkannattaja, mutta ryhmällä ei saata olla vaikuttavia asemia Myanmarissa.

Suurimat ulkomaiset vaikuttajat ovat ASEAN jäsenvaltiot (erityisesti Singapore ja Thaimaa), joilla ei ole tämän tekstin kirjoittamisen aikaan yhteistä linjaa. Kiina on yrittänyt ylläpitää puolueettomuutta, mutta oppositio ja länsimedia ovat  ehtineet leimata Kiinan ”kansanvihollisena”. Tämän seurauksena 32 kiinalaistehdasta sytytettiin tuleen ja omaisuuden menetyksen hintalappu oli 37 miljoona dollaria. Venäjällä on myös omat intressinsä, sillä se myy maan armeijalle kalustoa. Länsimaat ovat ehtineet osoittaa oman vihamielisyytensä sotilashallintoa vastaan, mutta sanktiot eivät pelota kenraaleita, jos Aasian maat eivät liity niihin.

Jos armeijan kilpailijaksi perustettu NUG-hallitus pystyy samaan vähemmistökansojen EOA:n omalle puolelle ja itse NUG pystyy organisoimaan oman aseellisen siiven, Myanmaria odottaa täysimittainen sisällissota. Ja siihen voivat maailman suurvallat ja alueelliset vaikuttajat sekaantua. Jos armeija säilyttää vallan ja estää kovilla otteilla sodan, ei sekään ole hyvä asia maan työtätekevillä, sillä heidän mahdollisuutensa vaikuttaa Myanmarin sisäiseen tilanteeseen tulevat olemaan minimaaliset.

Toivomme, että Myanmarin työtätekevä kansa pystyy ajan myötä kukistamaan sen luokkaviholliset ja ottamaan itselleen vallan. Esteenä ovat juuri nyt porvarivoimat, eli armeija ja liberaalioppositio.

Lari Miniailo

Työkansan Sanomat 6/2021

Myanmarin kriisi ja sen tausta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit käsitellään CleanTalk-pilvipalvelussa roskapostikommenttien suodattamiseksi. Näitä tietoja säilytetään palvelun lokitiedoissa 7 päivää jonka jälkeen ne poistetaan.