”Sydänyön maan” veriset lumet – Taistelu Siperian luonnonvaroista (Osa 1)

Julkaisemme Jussi Malmisen kaksiosaisen kirjoituksen Venäjän lokakuun sosialistisen vallankumouksen ja vastavallankumouksen ajalta. Ulkomaiden tukeman vastavallankumouksen tavoitteena oli keisarivallan ja porvariston taloudellisten oikeuksien palauttaminen Venäjällä.

Aihe on varsin ajankohtainen tämän päivän tapahtumien valossa. Sillä taas kerran Saksa, Ranska ja muut EU:n jäsenmaat, Britannia sekä Suomen valtionjohto ja valtamedia mukaan luettuna ovat USA:n johdolla puuttuneet voimalla Venäjän sisäisiin asioihin. Ja taloudelliset intressit ovat osa käynnissä olevaa taistelua.

Siperia

Siperian maaperää peittää vuosimiljoonien ikäinen jääkerros, josta löytyy eläimiä, jotka elivät maapallolla jo ennen ihmisiä. Maaperän kätköistä on löytynyt jäänteitä ikivanhasta ihmisasutuksesta, maahan jäätyneiden mammuttien ja valaiden hautoja, sekä kultaa, timantteja, hopeaa, ja monia muita arvokkaita mineraaleja.

Ensimmäinen kirjallinen kertomus novgorodilaisten matkasta Uralin itäpuolisille alueille, jossa asui Siperian alkuperäiskansojen, kuten vogulien, nenetsien ja ostjakkien esi-isiä, sisältyy Lavrentjevin kronikkaan, jonka tapahtumat ajoittuvat vuoden 1096 tietämille.

Useat kertomukset ”Sydänyön maan” runsaista ja kallisarvoisista rikkauksista herättivät Novgorodin feodaaliherroissa intohimoja, jotka eivät luvanneet hyvää Siperian alkuperäisille asukkaille, joille tämä merkitsi tutustumista maantie- ja merirosvouksella varallisuutensa hankkineiden kauppiaiden ahneuteen, oveluuteen ja väkivaltaisuuteen sekä tsaristisen virkakoneiston julmaan ja epäoikeudenmukaiseen vallankäyttöön.

Vuosisatojen ajan monet veriset valloittajat kahmivat novgorodilaisille toimeksiantajilleen rikkauksia, ennen kuin USA:n, Englannin, Saksan ja Ranskan rahoittamat ja varustamat vastavallankumoukselliset armeijat yrittivät kaapata vallan ja Siperian luonnonrikkaudet vasta syntyneeltä neuvostovallalta.

Venäjän vastavallankumoukselliset valkoiset armeijat tunnetaan niitä komentaneiden kenraalien mukaan. Nämä valkoiset kenraalit olivat Koltšak, Denikin, Judenitš, Wrangler ja Miller. Liittoutuneitten taloudellisella tuella varjohallitus ryhtyi värväämään venäläisiä vapaaehtoisia valkoisten kenraalien johtamiin joukkoihin, joiden alkumenestyksen myötä Siperiaan ja Kauko-itään syntyi vastavallankumouksellisia hallituksia, joiden johtajat tavoittelivat valtaa ja kunniaa, sekä osuutta käden ulottuvilla olevista suunnattomista luonnonrikkauksista.

Uusien vallantavoittelijoiden lupaukset tasa-arvosta ja demokratiasta olivat kuin saippuakuplia, joiden värit ovat houkuttelevia ja herättävät hetkellistä ihastusta, kunnes poksahtaen katoavat. Puna-armeijan vähälukuiset ja riittämättömästi aseistetut joukot eivät kyenneet pysäyttämään kapinallisia.

Mutta ennen kuin jatketaan, palataan kolmisenkymmentä vuotta ajassa taaksepäin, jolloin Venäjällä ryhdyttiin toteuttamaan sen aikaisen maailman suurinta rakennushanketta, joka valmistuttuaan vaurastuttaisi Venäjää, tekemällä Siperian teollistamisen ja luonnonrikkauksien hyödyntämisen mahdolliseksi.

Siperian rata

Siperian radan rakentaminen alkoi toukokuun 19. päivänä vuonna 1891. Moskovasta Vladivostokiin vievän radan pituus on 9288 kilometriä ja se ylittää kahdeksan aikavyöhykettä. Rata valmistui vuonna 1916. Tätä maailman pisintä rataa liikennöidään edelleen Moskovan ajan mukaan. Radan myötä yhteydet Euroopasta Vladivostokin satamaan nopeutuivat merkittävästi.

Kalusto, rata, ja asemien sekä ohituspaikkojen vaihteet, lennätinlaitteet ja linjat tarvitsivat ympärivuotista kunnossapitoa, ammattitaitoisia asentajia ja asema-, vaihde- ja lennätinmiehiä. Nopeasti kasvava liikenne ja siperialaisten teollisuusmiesten perustamat yritykset työllistivät kylien ja kaupunkien asukkaita, mutta työntekijöitä tarvittiin yhä lisää. Jo ennen vuoden 1917 vallankumousta, oli Siperiaan muuttanut satojatuhansia työläisiä.

Eräs merkittävimmistä siperialaisista yrittäjistä oli tuottoisan kultakaivoksen omistaja, ja Irkutskin kaupungin päämieheksi noussut Tšibulskin. Hänen ja muiden menestyneiden yrittäjien tuotteita rahdattiin pitkillä, kahden veturin vetämillä tavarajunilla, jotka kuljettivat maailman markkinoille Siperiasta kultaa, sinkkiä, lyijyä, kuparia, hiiltä, grafiittia puutavaraa, suolaa ja turkiksia.

Myös ulkomaalainen pääoma kiinnostui Siperian luonnonvarojen tarjoamista mahdollisuuksista. Rikkaat ja vaikutusvaltaiset, monikansalliset amerikkalaiset ja englantilaiset suuryritykset ryhtyivät ripeästi perustamaan, ostamaan tai laajentamaan kaivoksiaan sekä tehtaitaan.

Tiedot Pietarin tapahtumista 25. 10.1917 ehtivät sähkeitse jo seuraavaksi päiväksi Siperiaan ja Vladivostokiin. Uutiset mielenosoituksista, väkivaltaisista mellakoista ja lakoista saivat monikansallisten suuryritysten upporikkaat omistajat huolestumaan sijoitustensa turvallisuudesta ja tuottavuudesta. He kääntyivät USA:n hallituksen puoleen, joka lupasikin sotajoukkoja rautatiekuljetusten ja tuotantolaitosten turvaamiseksi.

Amerikkalaisten suuryritysten vaikutusvalta kasvoi Siperiassa jo niin mahtavaksi, että ne yrittivät kaapata Siperian rautatiet hallintaansa. Yhdysvallat, Britannia, Saksa ja Ranska sekä osa kotiuttamista odottelevista tšekkoslovakialaisista sotavangeista ryhtyivät tukemaan avoimesti valkoisia vallantavoittelijoita.

Tsentrosibir

Ennen lokakuun vallankumousta Siperiaan arvioitiin siirtyneen jo satojatuhansia työläistä. Näiden joukosta nousi siperialaisten aktiivien rinnalle monia huomattavia bolševikkiaktivisteja, joista tuli kylä- ja alueneuvostojen, punakaartiosastojen, miliisin sekä tehdaskomiteoiden alkuunpanijoita. He perustivat Siperian neuvostojen toimeenpanevan komitean Tsentrosibirin 23.10.1917.

Tämän legendaarisen järjestön aloitekykyiset ja uupumattomat aktiivit hiihtivät läpi metsien perustamaan kyläneuvostoja kaukaisiin, lumen eristämiin siperialaiskyliin ja matkustivat tehdaskomiteoiden kokouksiin, kertomaan niiden jäsenkunnalle ja yritysten johtajille neuvostovallan uusista työaika- ja työsuojelulaeista.

Valkoisten vastavallankumous

Vastavallankumous alkoi Murmanskissa kesällä 1918. Tuolloin brittiläis-ranskalais-amerikkalaisen laivasto-osaston vahvasti aseistetut joukot nousivat maihin ja miehittivät kaupungin. Miehitysjoukot värväsivät joukkoihinsa paikallisia asukkaita sekä sinne paenneita suomalaisia punakaartilaisia. Elokuussa joukot valtasivat Arkangelin.

Miehitysjoukkojen tarkoituksena oli tukea Venäjän vastavallankumouksellisia valkoisia joukkoja, että nämä saisivat eri puolilla Venäjää olevat armeijansa yhdistetyiksi, neuvostovallan murskatuksi ja monarkian palautetuksi Venäjälle.

Itävalta-Unkaria vastaan käydyn sodan aikana tšekkoslovakialaisia joukkoja oli jäänyt venäläisten vangiksi. Lokakuun vallankumouksen jälkeen tšekki- ja slovakkisotilaita liittyi runsaasti puna-armeijaan. Osa jäi odottamaan sotavankien vaihtoa, mutta noin 6000 aseistettua tšekkoslovakialaista sotilasta liittyi taisteluun neuvostovaltaa vastaan.

Kapinallisjoukot kiertelivät panssarijunillaan laajoilla alueilla. Toukokuun lopulla 1918 valkoisiin liittyneet tšekkiläiset miehittivät Tšeljabinskin ja Marinskin, sekä hieman myöhemmin muita rautatien varrella sijaitsevia kaupunkeja.

He kukistivat brutaalilla tavalla Tsentrosibirin perustamat työläisneuvostot. Valkotšekit teloittivat kaikki kiinni saamansa bolšhevikit, miliisit ja puna-armeijan sotilaat. Mutta hengissä selvinneet jatkoivat entistä päättäväisemmin toimintaansa, perustamalla maanalaisia työläis- ja partisaaniryhmiä.

Brittiläinen vuonna 1872 perustettu Daily Chronicle -lehti kirjoitti: ”Tšekkoslovakialaiset ovat avanneet takaoven Venäjälle ja Siperiaan levälleen, mutta he eivät voi pitää tätä ovea auki loputtomasti.”

Elokuussa 1918 Yhdysvaltojen joukkoja nousi maihin Vladivostokissa.

Syksyyn mennessä bolšhevikkien ja puna-armeijan toiminta oli siirtynyt Siperiassa lähes pariksi vuodeksi maanalaiseksi puolue- ja partisaanitoiminnaksi. Yhteinen tavoite, aatteellinen yhtenäisyys ja kurinalaisuus tekivät partisaaniosastoista pelottavia vastustajia – ne iskivät yllättäen, tekivät tuhoisaa jälkeä ja katosivat.

Jussi Malminen

Työkansan Sanomat 2/2021

”Sydänyön maan” veriset lumet – Taistelu Siperian luonnonvaroista (Osa 1)
Merkitty:                            

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit käsitellään CleanTalk-pilvipalvelussa roskapostikommenttien suodattamiseksi. Näitä tietoja säilytetään palvelun lokitiedoissa 7 päivää jonka jälkeen ne poistetaan.