Afganistan on ollut uutisissa sen jälkeen, kun Yhdysvallat viime syksynä vetäytyi sieltä ja vallan on ottanut Taliban-liike. Mutta miten Afganistan tuli tähän tilanteeseen? Tämä artikkeli on neljäs osa sarjassa, joka kertoo Afganistanin historiasta 1800-luvun alusta nykyaikaan.
Afganistanin ensimmäinen sisällissota
Kabulissa vallan ottanut Habib Allah Kalakani oli julistettu Afganistanin emiiriksi. Hän keräsi 18.tammikuuta 1929 vanhan hallituksen ministerit ja pakotti heidät allekirjoittamaan Fatwan kaltaisen lausuman, jossa entisen kuninkaan Aman Allah Khanin kaikki toimet julistetiin ”Koraanin ja profeetta Muhammedin vastaisiksi”.
Kuninkaan synneiksi listatiin mm. länsimaalaisen vaateiden käyttö, kättelyn tuonti maahan ja naisten aseman parantaminen. Uusi emiiri lupasi, että hänen valtakaudellaan kaikki palaa takaisin perinteisiin islamilaisiin periaatteisiin.
Emiirin valtakunnan talous oli täysin kaaoksessa ja entinen kuningas vei valtion kassan mukanaan Kandahariin. Ensimmäiset kapinat uutta emiiriä vastaan alkoivat jo helmikuussa 1929 Panjshirin sekä Ghorbandin järvillä sekä Logarin maakunnassa. Paghmanin kaupungissa asukkaat muodostivat 400 hengen miliisiin paikallista valtaa vastaan.
Tultuaan Kandahariin entinen kuningas pyysi kansaa kannattamaan uutta kuningasta Inajat Allah Khania, kun ei silloin tiennyt, että hänen veljensä oli jo luopunut vallasta. Vasta tammikuun lopulla entinen kuningas Aman Allah Khan sai tiedon asiasta, julisti itsensä uudelleen kuninkaaksi ja nousi kapinaan emiiri Habib Allah Kalakania vastaan.
Kuningas pyysi apua briteiltä, mutta he kieltäytyivät. Hän alkoi kerätä omilla voimillaan kannattajia, pääosin Durrani-heimosta. Maaliskuussa hän sai kerättyä 10 000 kannattajaa ja vaikeuksien jälkeen huhtikuun puolivälissä joukot pääsivät Ghaznin kaupunkiin. Kuitenkin kahden viikon taistelujen jälkeen Aman Allah Khanin joukot vetäytyivät Ghaznista.
Neuvostoliiton epävarma linja
Neuvostoliiton johto oli sisällissodan alussa epävarma linjastaan. Komintern esitti Habib Allah Kalakanin vallan tunnistamista, sillä hän tuli valtaan talonpoikien kapinan kautta. Neuvostoliiton ulkoasiain kansankomissariaatti kannatti Aman Allah Khania, koska he uskoivat, että kapinan sodan lietsoivat britit.
Haibib Allah Kalakani oli tadzikki, jonka takia oli myös pelko, että hänen valtakaudellaan tullaan lisäämään levottomuuksia ja kapinaa Neuvostoliiton keskiasiassa, missä tadzikit asuivat. Lopulta Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen politbyroo päätti, että pitää tukea Aman Allah Khania.
Neuvostoliiton edustaja Kabulissa sai joulukuussa ohjeet Moskovasta tukea kuningasta. Tammikuussa tulivat uudet ohjeet, joissa ohjattiin pitämään yhteys myös uuden emiirin hallituksen kanssa, mutta myös samalla seuraamaan mitä tekee valtaa menettänyt kuningas.
Samaan aikaan Neuvostoliitossa oli levinnyt huhuja, että kapinan lietsoi legendaarinen brittiagentti Arabian Lawrence, joka silloin asui Intiassa. Näiden huhujen takia, jotka alun perin levitti brittilehdistö, Lawrence oli kotiutettu takaisin Englantiin. Myöhemmin paljastui, että neuvostovastainen Basmatši-liike järjesti Habib Allah Kalakanin valtaan nousun.
Taistelu Kabulista
Keväällä 1929 Basmatši-liikkeen johto tapasi uuden emiirin Kabulissa ja alkoi suunnitella hyökkäystä Neuvostoliitoa vastaan. Samana aikana Aman Allah Khanin ulkoministeri tapasi Moskovassa Stalinin ja päätettiin, että Neuvostoliiton 1 000 hengen sotilasjoukko siirtyy Afganistanin pohjoisosaan. Joukkoja johti komentaja Vitali Primakov, joka toimi operaation aikana salanimellä Ragib-bey. Neuvostojoukot toimivat salaisesti ja käyttivät salanimiä ja Afganistanin armeijan asusteita. Virallisesti joukkojen ylipäällikkö oli Afganistanin edustaja Moskovassa Gulyam Nabi Khan.
Suunnitelman mukaan puna-armeijan joukkojen piti vapautta Mazar-e Šarif ja nostaa 6 000 afgaanin kapina Kabulia vastaan. Sitten Aman Allah Khanin joukkojen piti hyökätä Kabuliin lounaasta ja yhtenäisten puna-armeijan ja afgaanien joukkojen pohjoisesta. Suunnitelman hyväksyi Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen politbyroo maaliskuussa ja operaatio alkoi huhtikuussa.
Puna-armeija vapautti 22. huhtikuuta Mazar-e Šarifin. Mutta vappuun mennessä Ibrahim bekin johtamat basmatšit tulivat tukemaan emiiri Habib Allah Kalakanin joukkoja ja piirittivät Mazar-e Šarifin. Piiritetyt joukot pyysivät tukea ja 400 puna-armeijan sotilasta tuli 5. toukokuuta avuksi. Mutta lopulta operaatio oli keskeytettävä ja 28. toukokuuta puna-armeijan joukot vetäytyivät takaisin.
Syynä oli Aman Allahin Khanin tappio ja maanpako 23. toukokuuta sekä Britannian hallituksen uhkavaatimus Moskovalle. Sen mukaan, jos Neuvostoarmeija ei vetäydy, brittiarmeija tunkeutuu Afganistaniin. Juuri silloin maiden välillä alkoivat normalisoitua kahdenväliset suhteet ja Neuvostojohto ei halunnut pilata tätä prosessia. Puna-armeija menetti operaatiossa 120 ja afgaanien molemmat osapuolet tuhansia sotilaita.
Muhammad Nadir Khan ottaa vallan – sisällissota päättyy
Afganistanissa ilmestyi näiden tapahtumien aikana monia hahmoja, jotka pyrkivät ottamaan vallan, mutta epäonnistuivat. Yksi heistä oli Ali Ahmad Khan, joka teloitettu 11. heinäkuuta 1929. Kuitenkin yksi näistä kruununtavoittelijoista alkoi oikeasti uhata Habib Allah Kalakanin valtaa. Hänen nimensä oli Muhammad Nadir Khan, Aman Allah Khanin serkku.
Muhammad Nadir Khan aloitti toimintansa Afganistanissa sen jälkeen, kun hän palasi maanpaosta Ranskasta. Hänen ensimmäinen yrityksensä ottaa valta epäonnistui heimoriitojen takia, mutta toinen yritys kerätä armeija kesän 1929 lopussa onnistui. Ja jo syksyllä hän aloitti marssin kohti Kabulia.
Muhammad Nadir Khanin joukot alkoivat lokakuun alussa taistella Kabulin lähistöllä emiirin joukkoja vastaan. Emiirin joukot oli kukistettu jo 13. lokakuuta ja Kabul oli valloitettu.
Pari päivää valtauksen jälkeen Muhammad Nadir Khan saapui Kabuliin ja julistautui uudeksi kuninkaaksi. Habib Allah Kalakani pidätettiin ja teloitettiin 1. marraskuutta. Näin 11 kuukautta kestänyt sisällissota päättyi.
Lari Miniailo