Eräs imperialismin merkittäviä vaikutuksia emämaassa on parasitismin ja teknisen taantumuksen kasvu. Monopoleilla on jo johtava asema taloudessa, joten niiden ei tarvitse kehittää tuotantoaan. Päinvastoin ne usein pyrkivät tarkoituksellisesti haittaamaan uuden teknologian käyttöönottoa ja teknologista kehitystä. Koneiden sijasta voi käyttää aina vain halvempaa ulkomaista työvoimaa.
Kun kaikki tuotanto on siirretty halvempiin maihin, ei imperialistisille maille jää enää mitään tuottavaa tehtävää. Ruoka, tavarat yms. tulevat ulkomailta, joten emämaan ei tarvitse enää pystyä tuottamaan niitä. Emämaan työläisille usein jää johto- ja toimistotehtäviä ym., jotka vieraannuttavat heitä tuotannosta ja muista työläisistä.
Ns. huonot, ruumiilliset työt saatetaan myös emämaassa delegoida maahanmuuttajille tai sorretuille kansallisuuksille. Tämä kaikki mahdollistaa opportunismin kasvamisen imperialististen maiden työväenliikkeissä.
Jo Leninin aikana Englannissa, siihen aikaan kehittynein imperialistinen maa, oli joitain alueita, missä oli lähinnä lahjottua työläisaristokratiaa, jotka eivät mitenkään samaistuneet proletariaattiin, ja joiden ammattiliittoja johtivat rikkaat keskiluokkaiset toimihenkilöt.
Tuotannon sijasta imperialistiset maat keskittyvät finanssipääoman hallitsemiseen. Eräs imperialististen maiden suurista tulonlähteistä on köyhempiin maihin annetut lainat, jotka entisestään alistavat sorrettuja maita niiden poliittisen hallinnon alle. Lainaajan ja lainan antajan suhde on vielä edullisempi kuin ostajan ja myyjän, kuten Leninin teoksessa todetaan.
Imperialismi ja kansalliset vapaustaistelut
Sorretuissa maissa imperialismi taas synnyttää kansallisen vapautuksen politiikan, tarpeen kansallisdemokraattiselle vallankumoukselle imperialismia, feodalismia, kompradorismia ja kansallista sortoa vastaan.
Imperialismi vaikuttaa pitkälti siihen, millainen poliittinen ja taloudellinen järjestelmä jossain maassa on mahdollista syntyä. Sorretuissa maissa eräs imperialismin ristiriita, epätasainen kehitys, kärjistyy äärimmilleen. Imperialistit, kompradorikapitalistien avulla, tuovat sorrettuihin maihin tehtaita ym. kehittynyttä teknologiaa, joka rajoittuu hyvin pienelle alueelle, mutta dominoi koko maan taloutta.
Tästä “taloudellisesta kehityksestä” eivät tavalliset ihmiset, myöskään tuotannossa työskentelevät, näe mitään hyötyä. Päin vastoin, imperialistisen tuotannon maahantuonti vain köyhdyttää ihmisiä ja tappaa kaiken muun tuotannon.
Sorrettujen maiden alikehittyneisyys ilmenee myös siinä, ettei näissä maissa usein kehity myöskään perinteistä kapitalistista vaihetta. Usein suuri osa väestöstä toimii feodaalisilla tuotannon aloilla. Tätä kutsutaan puolifeodalismiksi.
Puolifeodalismi ei ole mikään vahinko imperialistien osalta, vaan täysin tarkoituksellista kehityksen haittaamista. Ns. normaalin kapitalismin kehittyminen sorretussa maassa voisi tuoda imperialisteille taloudellista ja poliittista haittaa, joten imperialismi sitoo itseensä kapitalisteja, maanomistajia, poliitikkoja yms., jotka ajavat heidän asiaansa, pitävät maan alikehittyneenä.
Imperialismin luoma erityinen taloudellinen ja poliittinen järjestelmä sorretuissa maissa vaatii myös erityisen taktiikan kommunistiselle liikkeelle. Kommunistit joutuvat usein johtamaan kansallista vapaustaistelua ja porvarillista vallankumousta ennen varsinaista sosialistista vallankumousta.
Teoksen lukeminen tänä päivänä
Kuten jo aiemmin todettu, tämä kirja on kestänyt aikaa erittäin hyvin. Me elämme tällä hetkellä yhteiskunnassa, josta on helposti havaittavissa kaikki Leninin kuvaamat imperialismin merkit. Kaikkialla maailmassa on meneillään imperialismin aiheuttamia konflikteja, joita ei voi ymmärtää ilman oikeaa marxilais-leniniläistä teoriaa.
Ristiriita sorrettujen ja imperialististen maiden välillä on suurempi kuin koskaan. Kysymys kansallisesta vapautuksesta on tänä päivänä eräs marxismin keskeisimmistä.
Opportunismin ja oikeistolaisuuden vahva asema länsimaisessa työväenliikkeessä on johtanut useisiin vääristelmiin imperialismin teoriasta. Sanoisin kysymyksen imperialismista, revisionismikysymyksen rinnalla, olevan työväenliikkeen jakavimpia tekijöitä tällä hetkellä.
Siksi on tärkeää ymmärtää liikkeessä käytyjä keskusteluja, argumentteja ja niiden taustoja. Lenin aikanaan joutui jatkuvasti kiistelemään imperialismista, ja niin joudumme mekin. Monet argumentit ovat jopa pohjimmiltaan samoja, kuin yli sata vuotta sitten.
Nykyään erityisen levinnyt on ilmiö, jossa kommunisteiksi itseään kutsuvat henkilöt puolustelevat imperialistisia maita, kuten Kiinaa ja Venäjää, koska ne muodostavat vastavoiman Yhdysvalloille.
He eivät pysty näkemään metsää puilta, anti-imperialismin sijasta tyytyvät näpertelemään imperialismin sisällä. He tässä käänteisen ultraimperialismin teoriassa unohtavat, etteivät muut suurvallat vastusta Yhdysvaltojen hegemoniaa humanistisista tai anti-imperialistisista syistä, vaan koska ne itse haluavat osansa tästä hegemoniasta.
Toisaalta on sosialisteja, jotka ovat täysin sulautuneet oman maansa imperialismiin. Esim. Euroopassa olevat kommunistiset puolueet, jotka suhtautuvat sangen epäkriittisesti EU:n toimintaan, hyväksyvät narratiivit maidensa käymistä sodista yms. Tämä on yleistä eurokommunistisissa puolueissa, jotka ovat käytännössä sosialidemokraatteja.
On myös havaittavissa tendenssi, jossa imperialismia tai sen luomia ilmiöitä pyritään vähättelemään. Jotkut esim. väittävät uskovansa Leninin imperialismin teoriaan, mutta kiistävät sen tärkeitä piirteitä, kuten sorretut maat, kansallisen vapaustaistelun, demokraattisen vallankumouksen yms.
Tämän vaikutus on puolueen tai henkilön muuttuminen käytännössä sosialisovinisteiksi. Imperialismista puhuminen ei auta mitään, jos kaikki maailmalla tapahtuvat anti-imperialistiset taistelut tuomitaan.
Näitä poikkeamia yhdistää Leninin hylkääminen ja korvaaminen revisionismilla, imperialistisella propagandalla tms. oman maun mukaan.
Tulee lukea Marxia, Engelsiä, Leniniä ja Stalinia ja noudattaa heidän osoittamaansa tietä. Ei sen takia, että se on vain valitsemamme dogmi, vaan koska tämä teoria on moneen kertaan käytännöllä todistettu.
Kuka vain voi istua kotona ja väittää kehittäneensä marxismi-leninismin teoriaa, mutta vallankumous on se, missä teorian todenmukaisuus osoitetaan. Leninin teoria ja hänen lokakuun vallankumouksessa näyttämänsä esimerkki on vapauttanut maailmassa satoja miljoonia ihmisiä, ja inspiroi yhä uusia vapaustaisteluita ja vallankumouksia.
Sanni Riihiaho
Työkansan Sanomat 7/2025