Valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) on vaatinut maahanmuuttajille työvelvoitetta risunkerääjinä tai siivoojina, mikä Purran mukaan ”ei vie keneltäkään oikeaa työtä”. Nämä puheet, joilla maahanmuuttajia ja siivoojia halutaan alentaa ja työläisiä jakaa eri kasteihin, ilmentävät rapistuvan kapitalismin kriisiä.
Kapitalistisessa järjestelmässä yleisesti matalapalkkaisia työläisiä pyritään mustamaalaamaan, heidän töitään väitetään ala-arvoiseksi ”paskaduuneiksi”. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että peruskoulussa meihin vahvasti iskostettiin ajatus, että on mentävä henkisentyön alalle, ja jos ei pääse, on se epäonnistuminen.
Kapitalistisessa ja imperialistisessa Suomessa on paljon jos jonkinlaista korkeasti palkattua byrokraattia, kuten Purra itse, jotka eivät tuota yhteiskunnalle mitään, ja joiden ainoa tehtävä on palvella pääoman valtaa.
Kapitalistinen järjestelmä, joka on nyt jo aikansa elänyt ja tekee kuolemaa, ei pysty tarjoamaan ihmisille työtä. Suomen työttömyysluvut ovat EU:n korkeimmat ja nuorisotyöttömyys peräti 23 %. Ihmiset tekevät sitä työtä, mitä pystyvät saamaan. Porvarien lapset, jotka koko elämänsä ovat eläneet hyvissä oloissa, tietysti pääsevät aikuisina suoraan yritysten johtoon tai muihin korkeisiin virkoihin, politiikkaankin.
Sen sijaan tavallisten työläisten lapset, puhumattakaan maahanmuuttajista, joutuvat enimmäkseen matalapalkkaisiin töihin. Kun imperialistinen systeemi entisestään rappeutuu, myös keskiluokan ja pikkuporvariston lapset vajoavat vanhempiaan alempaan luokkaan, proletarisoituvat. On jo sukupolvikokemus, että lapset ovat vanhempiaan köyhempiä.
Porvarillisessa mediassa kummastellaan, miksi ostokyky on niin matala. Kansalaisia syytetään siitä, että he eivät kuluta tarpeeksi. Ihmetellään, ”miksi nuoret eivät osta asuntoja tai taloja” yms. Mutta miten ostat, jos ei ole rahaa millä ostaa?
Orjanomistajien ideologian uusi painos
Antiikin orjanomistusyhteiskunnan eräs ilmiö oli se, että ruumiillista työtä pidettiin halveksittavana. Se ei ollut ”ihmisten” vaan ”orjien” työtä. Tuo oli hallitsevan orjanomistajaluokan käsitys, jonka he levittivät koko hallitsemaansa yhteiskuntaan. Antiikin yhteiskunnan rappion ja orjajärjestelmän kriisin tuotteena vallitsevaksi tuli idealistinen filosofia, jonka mukaan kaikki on hengen tuotetta, todellisuus on vain henkeä, henkinen on hienoa, aineellinen alhaista, valheellista, moraalitonta.
Imperialismin, eli mätänevän ja kuolevan kapitalismin järjestelmässä on paljon samoja ilmiöitä. Kapitalistit ja heidän käskyläisensä kuvittelevat, ja väittävät koko yhteiskunnalle, että he ovat hienoja ”innovaattoreita”, ”työpaikkojen ja kasvun luojia”, ”poikkeuksellisia yksilöitä”. Nykyajan raharuhtinaille, kuten Elon Muskille, Steve Jobsille, Bill Gatesille, Mark Zuckerbergille ja muillekin, luodaan jopa henkilökulttia, heidät esitetään neroina.
Tuo täysin rappeutuneen ideologian propaganda yrittää peittää sen tosiasian, että yhteiskunnan kaikki varallisuus, kaikki arvot, kaikki mikä on rakentavaa, luovaa, edistyksellistä, tulee kansalta, erityisesti työväenluokalta. Työväenluokka rakentaa käsillään kaiken, paketoi ja toimittaa perille, siivoaa, korjaa ja ylläpitää yhteiskuntaa. Ilman työväenluokkaa kapitalisteilla ei ole mitään.
Kun työväenluokka ja muut työtätekevät tajuavat, että he eivät tarvitse kapitalisteja, mutta kapitalistit tarvitsevat heitä, niin kapitalismin kuolinkello lyö, ja vallankumous pyyhkii pois nuo tavallisen kansan niskojen päällä istuvat riistäjät.
Yhteiskunta tarvitsee toki korkeasti koulutettuja ja henkisentyöntekijöitä, mutta perustan kaikelle luovat tavalliset proletaarit, jotka tuottavat hyödykkeitä, rakentavat, kuljettavat ja myös siivoavat. Yhteiskunta ei toimi, jos kukaan ei tee työtä tehtaassa, jos kukaan ei siivoa, kukaan ei rakenna tai aja rekkaa.
Tavallinen kansa on porvareita viisaampaa
Porvarit, jotka haluavat ”suoraan johtotehtäviin” ja vähättelevät ”paskaduuneja”, eivät itse suoriutuisi edes tavallisista töistä tuotantoprosessissa, jotka vaativat kärsivällisyyttä ja kurinalaisuutta. He ovat nykyajan aristokratiaa, loismainen porukka, joille raha ja valta periytyvät, ja ovat tottuneet pienestä pitäen siihen, että muut hännystelevät, eikä heidän tarvitse tehdä mitään oikeita töitä.
Sen sijaan siivoojat, tehdastyöläiset, kaupan kassalla, pikaruokaravintoloissa, rakennustyömailla ja varastoissa töitä paiskivat matalapalkkaiset, tekevät joka päivä yhteiskuntaa paremmaksi. Kertoo paljon kapitalismista, että tuollaisella rehellisellä työllä ei voi rikastua ja että sitä pidetään huonona.
Tavallinen kansa ei ole yhtä koulutettua kuin porvarit, eikä aina ole tietoinen omasta voimastaan ja omista mahdollisuuksistaan, mutta se on pohjimmiltaan paljon viisaampaa. Tämä johtuu sen aineellisesta asemasta.
Työkansa ratkoo joka päivä yhteiskunnan pyrittämisen konkreettisia ongelmia, kun taas kapitalistit (ja porvaripoliitikotkin) ovat ulkoistaneet ajattelun asiantuntijoille, insinööreille, johtajille jne. eikä heillä itsellään ole mitään funktiota, heidän valtavista egoistaan huolimatta.
Tuotannon kehitys ei suinkaan synny kapitalistien aivoissa, ei edes johtajien, jotka usein ovat hieman sivussa tuotantoprosessista, ja tietävät vain miten sen pitäisi mennä suunnitelmien mukaan, mutta eivät sitä, miten työtä käytännössä suoritetaan – mitä liukuhihnojen ja koneiden ääressä tapahtuu kaiken aikaa, kun esimiehet istuvat työhuoneissaan, tai nukkuvat kotona, tehtaan painaessa yövuoroa.
Tuotannon kehitykset syntyvät työläisten työprosessista saatujen kokemusten avulla, jonka insinöörit ja muut teknikot muuttavat keksinnöiksi – tosin kapitalismissa, porvarit soveltavat noita tietoja omiin tarkoituksiinsa, usein työläisiä vastaan, esim. työn intensiivisyyden lisäämiseksi, työvoiman vähentämiseksi jne.
Kansan ja imperialistien edut ovat vastakkaiset
Työväenluokka ei spontaanisti pelkän kokemuksen avulla saavuta luokkatietoisuutta, vaan tarvitsee siihen tieteellistä sosialismia, eli marxismia, kommunistisen lukeneiston apua.
Kuitenkin, kansanjoukkojen taistelu on se, joka vie historiaa eteenpäin, ei porvarillisten ”nerojen”, porvarillisten ”suurmiesten”, Muskien, Trumppien, Stubbien, Purrien tai Putinien aivoitukset. Todellisuus on se, että jokainen siivooja ymmärtää (vaikka ei aina johdonmukaisesti, tai täysin selkeästi) suomalaisten todelliset edut Purraa paremmin. Kyse ei ole tässä tapauksessa koulutuksesta, vaan luokkaeduista.
Purra palvelee rikkaita riistäjiä, jotka elävät kansan selkänahasta ja suunnittelevat Suomen syöksemistä sotaan imperialistien maailmanherruustaisteluiden takia. Tavalliset ihmiset haluavat itselleen täysin vastakkaisia asioita, kuin mitä Purra ja kumppanit heidän päänmenokseen suunnittelevat: tavallinen kansa haluaa halvempaa vuokraa, halvempaa ruokaa, terveydenhuoltoa, koulutusmahdollisuuksia, pienempiä veroja ja maksuja, lisää työpaikkoja, ja rauhaa.
Purra ja hänen luokkansa, haluavat kaikkiin noihin päinvastaista: lisää leikkauksia toimeentuloon, lisää kurjuutta, enemmän valtuuksia valtion väkivaltakoneistolle, lisää militarismia ja sotaa.
Tietysti kapitalistit eivät näe sitä noin, heidän mielessään se kääntyy muotoon: lisää voittoja, lisää voittoja, lisää voittoja, ja lisää valtaa poliisille, joka pitää ”huonomman väen” kurissa.
Purra yrittää usuttaa työläiset maahanmuuttajien kimppuun. Mutta mistä johtuu maahanmuutto? Maahanmuuttajat ja pakolaiset pakenevat köyhyyttä ja sotia, jotka imperialistinen järjestelmä on aiheuttanut.
He tulevat leveämmän leivän perässä imperialistisiin maihin, joiden suuryritykset riistävät köyhien maiden ihmisiä. Imperialistisiin maihin, joihin raha ja anastetut luonnonrikkaudet virtaavat köyhistä maista. He pakenevat imperialistisiin maihin, jotka ovat muuttaneet heidän kotimaansa sotatantereiksi ja raunioiksi.
Vastoin imperialismin puolustajien ja kansanpettäjien ohjeita, Suomen työkansan on yhdessä rintamassa maahanmuuttajien ja kaikkien köyhien kanssa taisteltava imperialistista hallintoa ja imperialistisia sotia vastaan, sosialismin ja toimeentulon puolesta.
Kuuluisa työväenluokan laulu Kansainvälinen antaa jokaisella rivillään meille arvokkaita opetuksia, ja lopetankin yhteen niistä:
”On kurjan kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.”
Tomi Mäkinen
Työkansan Sanomat 2/2026