Vuonna 1910 maaliskuun 8. päivä julistettiin Clara Zetkinin ehdotuksesta Kansainväliseksi työläisnaisten päiväksi kunnioittamaan aiempien vuosikymmenten suuria naisten työtaisteluja. Siitä on tullut perinne, joka jatkuu tänäkin vuonna 2026.
Nuo työtaistelut korostavat edelleen työssäkäyvien ja työttömien naisten tarvetta järjestäytyä ja taistella nykyaikaisten oikeuksien mukaisen elämän puolesta. Kaikkeen tähän liittyy oleellisesti myös rauhan asia. Vain rauhan olosuhteissa voimme luoda ihmisarvoista elämää, lapsille tulevaisuutta ja vanhuksille turvaa.
Kaiken tämän esteenä on kapitalistinen voitontavoittelu. Euroopan unionin ja hallitusten politiikka on määräävässä asemassa ja palvelee monopolien ja suuryritysten etuja, ei kansalaisten tarpeita, ja estää unionin alueella kymmeniltä miljoonilta työläisiltä työn ja toimeentulon arjessa.
Kiistanalainen edistysaskel sukupuolten tasa-arvossa
Euroopan Unioni on laatinut sukupuolten tasa-arvostrategiaohjelman. Se liittyy kiinteästi eurooppalaisten monopolien strategisiin suunnitelmiin, erityisesti olosuhteissa, joissa kapitalismi on kriisissä.
Ohjelma heijastaa laatijoidensa intressejä lisätä tarvittaessa työvoimaa muun muassa naisväestön ”reservin” avulla, pitäen sitä edellytyksenä eurooppalaisten monopolien kannattavuuden parantamiselle – erityisesti kilpailussa Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän monopolien kanssa.
Näitä suunnitelmia kannattavat, riippumatta yksilöllisistä eroista, kaikki porvari- ja keskustalaiset puolueet, sosiaalidemokraatit ja ”vasemmistolaiset”.
Sukupuolten tasa-arvo esitellään jo monissa kapitalistisissa valtioissa toteutuneena. Voimme esimerkiksi lukea: ”Suomi on maailman kärkimaita sukupuolten tasa-arvossa. Suomi on tunnettu naisten vahvasta roolista politiikassa. Nuoret naiset ovat motivoituneita osallistumaan kriisiajan tehtäviin.”
Mutta mistä mielellään vaietaan? Vaietaan kaikesta siitä, että tämä niin sanottu naisten tasa-arvo kulkee aina käsi kädessä itse järjestelmän lainalaisuuksiin kuuluvan eriarvoisuuden kanssa, työttömyyden ja epävarmuuden kanssa.
Hallituksien ajama ”sukupuolten tasa-arvo” ei tarkoita naisten työ- ja elinolojen parantamista. Päinvastoin. Se on edistykselliseltä näyttävä verho, jolla peitellään kansanvastaista politiikkaa.
Esimerkiksi miesten ja naisten palkkojen tasaaminen ei tarkoita naisten palkkojen nousua, eikä monissa maissa yritysten voittoja hyödyttävä ”tasa-arvo” ole muuta kuin molempien sukupuolten palkkojen alentamista yleistämällä joustavia työsuhteita sekä nais- että miespuoliselle työvoimalle.
Euroopan unionin strategia hyökkää työväenluokkaa vastaan
Euroopan unionin toimielimet ovat 25 vuoden ajan työskennelleet strategian parissa, jolla pyritään lisäämään työssäkäyvien naisten osuutta muun muassa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Tätä puolustetaan myös unionin sukupuolten tasa-arvostrategiassa 2020–2025, jonka kanssa Suomenkin strategia on täysin linjassa.
Naisten edustuksen lisääminen on asetettu tavoitteeksi monopolien, suuryritysten ja pankkien hallitusten ohjelmissa. Myös ministeriöt, eduskunta, hallitus, unionin parlamentti, asevoimat, poliisi, syyttäjänvirasto jne. ovat kirjanneet naisten edustuksen lisäämisen tavoitteeksi.
Ei ole vaikea ymmärtää, millaista naisten osallistumista he haluavat. Naisten määrän lisääminen eri toimielimiin, jopa niiden johtoon, palvelee pääoman voimistuvaa hyökkäystä työväenluokkaa vastaan, maan osallistumista kansanvastaisiin imperialistisiin suunnitelmiin.
Siis kaikkeen siihen, mitä tapahtuu tänä päivänä Palestiinassa, Ukrainassa, Venezuelassa ja Iranissa, kaikkialla.
Siksi vastauksemme tähän hyökkäykseen on valita tie mitä kuljemme. Se on työväenluokan tie, se on rauhan tie, se on tie sosialismiin.
Kaisa Laine
Ktp:n varapuheenjohtaja
Työkansan Sanomat 2/2026