Vallankumousten aikakausi
Venäjän Lokakuun vallankumous käynnisti imperialismin romahtamisen, proletaaristen vallankumousten ja sosialismiin siirtymisen aikakauden. Tällä aikakaudella globaali kapitalismi on muuttunut aikansa eläneeksi, taantumukselliseksi järjestelmäksi, joka on kaadettava.
Kapitalismi on kykenemätön ratkaisemaan sisäisiä ristiriitojaan: yhä pahenevia taloudellisia kriisejä, valtavaa globaalia köyhyyttä ja kurjuutta, ilmastokatastrofia, yhä uusia ja uusia sotia, jotka uhkaavat laajentua maailmansodaksi.
Imperialismin kriisi puhkesi kärkevästi esiin ensimmäisessä maailmansodassa, jossa eri kapitalistimaat pyrkivät valloittamaan uusia alueita avatakseen uusia sijoituskohteita ja markkinoita kapitalisteilleen.
Imperialistisen maailmansodan vaikutuksesta proletaarisia vallankumouksia puhkesi Saksassa, Unkarissa, Suomessa sekä Venäjällä Lokakuun Suuri Sosialistinen Vallankumous.
Miksi vallankumous alkoi juuri Venäjällä?
Teoksessaan Leninismin perusteista, Stalin on todennut, että venäjän keisarikunta yhdisti sisäänsä imperialistisen järjestelmän pääristiriidat:
1) Työn ja pääoman ristiriita. Venäjällä työläiset olivat erityisen julman riiston kohteena vailla demokraattisia oikeuksia.
2) Imperialismin ja sorrettujen kansojen ristiriita. Venäläinen imperialismi sorti alistettuja kansakuntia keisarikunnan sisällä, sekä pyrki valtaamaan uusia alueita. Kansallissorto teki vähemmistökansoista vallankumouksen liittolaisia.
3) Imperialistien keskinäiset ristiriidat. Heikkoutensa takia Venäjän kapitalistien oli liittouduttava feodaalisten voimien ja imperialististen entente-liittolaisten kanssa. Tuo liittoutuminen teki Venäjän kapitalisteista erityisen taantumuksellisia, esti heitä tekemästä kompromisseja kansan kanssa, veti Venäjän mukaan tuhoisaan maailmansotaan ja esti irtaantumasta siitä.
Nuo tekijät aiheuttivat vallankumouksellisen kriisin puhkeamisen ensin Venäjällä, ja niistä imperialistinen sota oli kaikkein tärkein.
Miksi vallankumous onnistui juuri Venäjällä?
Objektiivisia tekijöitä, jotka helpottivat vallankumousta Venäjällä, olivat kapitalistiluokan heikkous ja hallituksen huono sotamenestys sekä se, ettei kapitalistiluokka pystynyt suorittamaan demokraattista vallankumousta loppuun.
Demokraattiset vaatimukset kuten parlamentti, kansallisen sorron lopettaminen ja maareformi, pystyttiin toteuttamaan vasta Lokakuun vallankumouksen ansiosta. Niinpä vallankumouksen puolella olivat sosialismin voimien lisäksi myös demokratian voimat.
Subjektiivinen tekijä oli kuitenkin se, joka erotti Venäjän eniten muista maista. Venäjällä oli syntynyt Leniniläinen uuden tyypin puolue, kommunistinen etujoukkopuolue, joka johdonmukaisesti johti vallankumousta.
Syyt vallankumouksen epäonnistumiseen Suomessa 1918, Unkarissa 1919 ja Saksassa 1918–23 liittyvät ennen kaikkea subjektiivisen tekijän heikkouteen noissa maissa.
On totta, että porvaristo Saksassa oli vahvempi kuin Venäjällä. On myös totta, että punainen Suomi sekä Neuvosto-Unkari joutuivat vahvan imperialistisen invaasion kohteeksi. Lisäksi Venäjän suuren alueen takia vallankumouksellisten voimien oli mahdollisuus perääntyä invaasioiden tieltä, ja vallata alueet takaisin myöhemmin. Suomella ja Unkarilla ei ollut tuollaista mahdollisuutta.
Siitä huolimatta syy vallankumouksen epäonnistumiseen muissa maissa johtuu ennen kaikkea subjektiivisesta tekijästä. Esimerkiksi Suomessa kommunistinen puolue puuttui, jonka takia vallankumousta ei aloitettu otolliseen aikaan, eikä luotu johdonmukaisesti punaista armeijaa.
Vallankumouksen aloittaminen oikeaan aikaan olisi saattanut jopa estää saksalaisten invaasion Suomeen.
Imperialismi on tehnyt vallankumouksen ajankohtaiseksi kaikkialla
Toinen internationaali oli väittänyt, että vallankumouksen on alettava ensin kaikkein kehittyneimmissä maissa. Lenin sen sijaan ymmärsi, että kapitalismin saavutettua imperialistisen vaiheen vallankumous oli tullut kaikkialla relevantiksi.
Kehittyneissä kapitalistimaissa on edellytykset sosialistiselle vallankumoukselle. Vähemmän kehittyneet maat ovat valmiita demokraattiseen antifeodaaliseen vallankumoukseen (Venäjä: Helmikuu 1917), joka kehittyy sosialistiseksi vallankumoukseksi (Venäjä: Lokakuu 1917).
Siirtomaissa, puolisiirtomaissa ja riippuvaisissa maissa sen sijaan on edellytykset kansalliselle vapaustaistelulle, kansallisdemokraattiselle vallankumoukselle, joka myös täytyy kehittää sosialistiseksi.
Siten kaikki kolme vallankumouksen tyyppiä – sosialistinen, demokraattinen ja kansallinen vapaustaistelu – nivoutuvat yhdeksi proletaarisen vallankumouksen aalloksi. Maailma oli siirtynyt imperialismin romahtamisen ja proletaarisen vallankumousten aikaan.
Lenin kumosi mekaanisen käsityksen, jonka mukaan vallankumous alkaa ensin kaikkein kehittyneimmissä maissa. Imperialismin aikakaudella vallankumous alkaa ”imperialismin heikoimmassa lenkissä”, imperialistisen kriisin heikossa kohdassa. Ei ole tarvetta odottaa loputtomiin, vaan vallankumous voidaan aloittaa tilaisuuden tullessa missä tahansa maassa.
Leninismin teoria antoi köyhimpien maiden kansoille vahvan aseen, joilla vapauttaa itsensä, eikä ainoastaan odottaa vapautusta muiden taholta. Lokakuun vallankumous antoi voimakkaan sysäyksen Kiinan kansalliselle vapaustaistelulle ja vallankumoukselle. Se oli myös innoituksena esimerkiksi Vietnamin ja Kuuban vallankumouksiin.
Ei ole sattumaa, että juuri Leninismi on niin yleispätevä, ja että Leninismi – eikä mikään pikkuporvarillinen tai porvarillinen teoria – on suurten kansallisten vapausliikkeiden ja kaikkien suurten vallankumousten taustalla.
Lenin vs. Kautsky
Lenin pilkkasi toisen internationaalin teoreetikon Kautskyn väitettä siitä, että marxilainen puolue ei aloita vallankumousta, vaan, että sen täytyy alkaa automaattisesti olosuhteiden kypsyttyä (Lenin, Proletaarinen vallankumous ja luopio Kautsky).
Tuo ajatus (samoin kuin väite, että vallankumous alkaa ensin kehittyneimmissä maissa) johtui Kautskyn pohjimmiltaan reformistisesta käsityksestä, että sosialismi syntyy tasaisen evoluution eikä vallankumouksellisen kriisin kautta.
Todellisuudessa Marx ja Engels eivät koskaan olleet kannattaneet mekaanista käsitystä siitä, että vallankumouksen on alettava välttämättä kaikkein taloudellisesti kehittyneimmissä maissa. He ajattelivat, että esimonopolistisessa (imperialismia edeltäneessä) kapitalismissa se on yleinen tendenssi, mutta eivät nähneet asiaa kaavamaisesti.
Marx ja Engels totesivat, että vallankumous voisi alkaa Englantia takapajuisemmassa suhteellisen agraarisessa ja hajanaisessa Saksassa, mikäli vallankumous yhdistyy ”talonpoikaissotaan” (Marxin kirje Engelsille, 16. huhtikuuta 1856) tai jopa Venäjällä (Kommunistinen manifesti, esipuhe 1882 venäläiseen painokseen).
Puolueen ja luokan välillä ei myöskään ole sellaista absoluuttista raja-aitaa kuin Kautsky vihjaa. Luokan etujoukko järjestää itsensä puolueeksi, joka aloittaa vallankumouksen ja johtaa sitä.
Artikkelissaan ”Marxilaisuus ja kapina” Lenin kumoaa toisen internationaalin marxilaisuuden vääristelyt ja osoittaa, että vallankumous on taito, ja vallankumous on valmisteltava. Vallankumous ei suinkaan tule automaattisesti, eikä sen valmistelu ole ”blanquilaista” vallankaappauksen puuhailua ilman kansanjoukkoja.
Lokakuun vallankumous pystytti sosialistisen järjestelmän
Lokakuun vallankumous synnytti sosialistisen Neuvostoliiton ja antoi leimansa koko viime vuosisadalle.
Vaikka kapitalistien propagandistit väittävätkin aivan muuta, Neuvostoliitto osoitti käytännössä sosialismin paremmuuden kapitalismiin nähden, sillä sosialismin avulla takapajuisesta entisestä Venäjän keisarikunnasta hyvin nopeassa ajassa kehittyi maailman toiseksi suurin talousmahti, missä kaiken lisäksi ei ollut ihmisen toiseen ihmiseen kohdistamaa riistoa, ei kodittomuutta, työttömyyttä ja muita kapitalismin lieveilmiöitä.
Työläiset tämän päivän Suomessa voivat vain haaveilla turvatusta työpaikasta, turvatusta asunnosta ja paranevista elinolosuhteista.
Neuvostoliitto kehitti muutamassa vuosikymmenessä teollisuuden, jonka rakentamiseen kapitaliset maat olivat tarvinneet vuosisatoja ja satoja miljoonia kuolonuhreja teollisessa vallankumouksessa, ”aitaamisissa” (”enclosure”, yhteismaiden varastaminen), siirtomaiden orjuutuksessa ja vastaavassa.
Sosialistisen talousjärjestelmän ansiosta Neuvostoliiton onnistui tuhota lähes yksin Hitler-Saksa ja sen liittolaiset. Fasistien tappioista 80 % tuli taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Maailma on Neuvostoliitolle ja Lokakuun vallankumoukselle velkaa Hitlerin pysäyttämisestä.
Lokakuun vallankumouksen saavutuksia ei tee tyhjäksi se, että Neuvostoliiton sosialismi lopulta tuhoutui. Koko viime vuosisadan kapitalistiset maat kun keskittivät voimansa Neuvostoliiton ja sosialismin tuhoamiseen.
Lenin totesi, että kapitalisteilla on puolellaan monia etuja työläisiin nähden: kapitalistiluokka on ollut vallassa pidempään, sillä on valtava kokemus ja hallitsemisen taito, sillä on suuremmat taloudelliset resurssit, suuremmat sotilaalliset resurssit.
Lisäksi entinen valtiokoneisto, armeija ja älymystö on kytkeytynyt kapitalismiin ja työläisten on korvattava ne uusilla. Ihmiskuntaa painaa myös vuosisatojen kapitalismin ja vuosituhansien riistoyhteiskunnan historia, tottumukset, kulttuurilliset jäänteet ja paljon muuta, josta on opittava pois.
Valtataistelussa kapitalistiluokka osoittautui viime kerralla vahvemmaksi. Mutta aikaisempi sosialistinen vallankumous, Pariisin kommuuni, rajoittui vain yhteen kaupunkiin ja kesti vain pari kuukautta. Lokakuun vallankumous sen sijaan käynnisti vallankumousten aallon, joka pystytti työläisvaltioita lähes kaikille mantereille.
Elämme yhä vallankumousten, sosialismin rakentamisen ja imperialismin sortumisen aikakautta. On selvää, että seuraava vallankumousaalto tulee tekemään kapitalismista lopun ikiajoiksi.
Tomi Mäkinen
Työkansan Sanomat 7/2025