Hallitus aikoo hyväksyttää eduskunnalla läpihuutojuttuna Nato-sopimuksen. Julkisuudessa ainoastaan vasemmistoliiton toisinajattelija, kansanedustaja Johannes Yrttiaho on vastustanut jäsenyyttä. Lisäksi hän on vaatinut edes perustuslainsäätämisjärjestystä, koska kysymyksessä on Suomen kannalta erittäin suuresta muutoksesta paitsi ulko- myös sisäpolitiikkaan.
Hallitus väittää, että yksinkertainen enemmistö edustajista riittää. Se yrittää saada epätoivon vimmalla hyväksymisen nopeasti pois tieltä, jotta eduskuntavaaleissa ei enää voitaisi puhua hyökkäysliittoon liittymisestä. Vain jälkikritiikki olisi mahdollista, ja sekin yritetään vaimentaa erilaisilla kohujutuilla.
Sotilasliittoon liittyminen on oikeastaan jo perustuslain (PL) 1 § 3 momentin vastainen. Lainkohta kuuluu seuraavasti: ”Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.” Laki on luonnollisesti yleisluontoinen, mutta selvästikin tarkoitus on edistää rauhaa ja puolustaa ihmisoikeuksia.
Nato on aloittanut useita sotia ja hyökännyt mm. Jugoslaviaan, Libyaan ja Afganistaniin, minkä lisäksi Naton johtovaltio USA jatkaa edelleen raakalaismaisia hyökkäyksiä siviilejä kohtaan useissa maissa. Suomen perustuslaki perustuu aivan erilaisille periaatteille. Tosin EU:kin hyväksyttiin keinotekoisesti tämän pykälän nojalla, mutta EU ei silloin vielä ollut kuitenkaan sotilasliitto.
Marinin hallitus Niinistön ohjauksessa yrittää nojata PL 95 §:ään, jonka mukaan valtiosopimukset ja kansainväliset velvoitteet, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, saatetaan voimaan lailla. Muilta osin riittää presidentin antama asetus. Hallitus näyttää myöntävän, että Nato-laki on laajasti lainsäädännön alaan kuuluva. Lainkohdan mukaan kansainvälisen velvoitteen voimaansaattaminen käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä eli yksinkertainen enemmistö riittää. Lailla voidaan myös valtuuttaa hallitus tekemään voimaantulopäätös.
Mutta jos ehdotus koskee perustuslakia, eduskunnan on hyväksyttävä se kahden kolmasosan enemmistöllä. Tärkeä kysymys on, koskeeko Natoon liittyminen Suomen perustuslakia. Mielestäni se koskee paitsi mainitun 1 § 3 mom. vastaisena myös muilta osin.
Nato-sopimus on myös ristiriidassa PL 94 § 3 mom. kanssa. Sen mukaan kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita ja maamme suvereniteettia. Tällainen alistumissopimus vähintään vaarantaa perustuslain ensimmäisen säännöksen toteutumisen jatkossa. PL 1 § 1 momentin mukaan Suomi on täysivaltainen tasavalta.
Maanpuolustusvelvollisuus
Jokainen kansalainen on PL 127 §:n nojalla velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä. Sotilasvalakin velvoittaa toistaiseksi puolustamaan vain omaa isänmaatamme eikä vieraita valtioita.
Nato-sopimus taas velvoittaa Suomea osallistumaan muiden valtioiden puolustukseen, mikä merkitsee sotaväen lähettämistä ”vieraisiin” sotiin Nato-maiden apuna.
Tätä on selitelty niin, että se koskee vain vakinaisessa palveluksessa olevia sotilaita eli palkkasotilaita. Paljon puhuttu Nato-sopimuksen 5. artikla ei aseta tällaisia rajoituksia, vaan Nato tietysti arvioi, minkälaista sotilaallista toimintaa ja kuinka paljon vaaditaan jäsenvaltioilta. Myös asevelvollisten, vieläpä huonosti koulutettujen, sotilaiden lähettäminen voi olla tarpeen.
Perusoikeudet
Liikkumisvapaus perustuu PL 9 §:ään. Sen mukaan on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Alistuminen Naton sotilashallintoon rajoittaa entistä enemmän tätä perusoikeutta. Maahan tulee lisää sotilasalueita ja tukikohtia, joiden alueelle eikä lähelle saa mennä eikä asettua.
Jopa PL 17 §:n mukainen oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin vaarantuu. Jokaisella on oikeus käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia, asioidessaan viranomaisten kanssa. Naton alaisissa virastoissa ja yksiköissä kelpaa usein vain (amerikan)englanti. Myös sananvapaus rajoittuu entisestään, koska tulee lisää salaisia päätöksiä. Tietojen saaminen on olennainen osa sananvapautta.
Usein tärkeimmäksi sanottua perusoikeutta, yhdenvertaisuutta, loukkaa se, että maahan tulee yhä lisää julkista valtaa harjoittavia virastoja ja laitoksia, jotka ovat Suomen tuomiovallan ulottumattomissa. Nythän näitä puolisalaisia laitoksia on jo muutama, kuten Nato-maista johdettu ns. hybridiosaamiskeskus. Suomen tuomioistuimet eivät saa käsitellä niiden mahdollisia rikoksia. Naton palveluksessa olevia virkamiehiä ja sotilaita varten säädetään oma lakinsa, jolla eriarvoisuus toteutetaan ja lisätään taloudellisia rasituksia veronmaksajille.
Perustuslain kansainvälisiä sopimuksia koskevat säännökset omaksuttiin aikana, jolloin sopimukset tarkoittivat ihmisoikeuksien edistämistä ja lisää vapautta. Sopimusten voimaantulo säädettiin helpoksi, kuten oli ollut ennenkin presidenttivaltaisen järjestelmän oloissa. Nyt tätä helppoutta käytetään militarismin edistämiseen.
Kalevi Hölttä, oikeustieteen tohtori