Suomi ei mene sotilasliitto Natoon kirjailija Väinö Linnaa lainaten ”niin että heilahtaa”. Näin Nato-hankkeen suunnittelijat uskoivat, mutta toisin kävi. Turkki, joka on vuodesta 1952 yksi ensimmäisistä Nato-jäsenistä, käyttää oikeuttaan estää uusien jäsenehdokkaiden Suomen ja Ruotsin pääsyn sotilasliiton jäsenvaltioiksi.
Vaikka Turkki allekirjoitti Suomen ja Ruotsin kanssa yhteisymmärrysasiakirjan Madridissa Espanjassa päivää ennen Naton huippukokouksen alkamista, ei se suinkaan merkinnyt Suomen Nato-jäsenyyden hyväksymistä. Kyse on ehdokkuuden ja tarkkailijajäsenen aseman edistymisestä. Tämän kannan Turkin hallinnon ylin johto on vahvistanut.
Suomen Nato-jäsenyyden hyväksyminen edellyttää kaikkien 30 Naton jäsenvaltion parlamenteilta sopimusasiakirjan käsittelyä ja ratifiointia. Turkin presidentti Erdogan sanoi painokkaasti, että ratifiointi ei etene maan parlamenttiin, jos Suomi ei toteuta tarkalleen yhteisymmärrysasiakirjassa sovittua.
Turkin hallinnon tulkinnan mukaan Madridin asiakirja ei ole keskustelumuistio. Se on valtiosopimukseen verratta virallinen dokumentti.
Turkin vaatimuksiin suostuminen vaatii Marinin hallitukselta, eduskunnalta ja Suomen ulkopoliittiselta johdolta taipuisaa selkärankaa. Sitä ne kaikki ovat osoittaneet aiemminkin, mutta nyt taipuminen vaatii nöyrää polviasentoa. Nato-prosessin loppuun vieminen kun on niin tärkeä asia armeijalle, valtaeliitille ja eduskuntapuolueille, että kaikki mahdolliset takinkäännöt tullaan vielä näkemään.
Turkin mukaan Suomen on luovutettava kymmeniä kurdeja ja oppositioaktivisteja tuomittaviksi. Lisäksi Suomen on luovuttava aseidenvientikiellosta Turkkiin, joka on omassa maassaan, Syyriassa ja Irakissa sotiva maa. Tämä sovituista asioista on helpommasta päästä, sillä vientikiellosta on livetty ja Ukrainan kohdalla.
Vaikeimmat asiat liittyvät luovutuksiin, järjestäytymisvapauteen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Suomen osalta ne ovat oikeudellisia asioita ja vaativat mm. eduskunnalta aiemmin hyväksyttyjen päätösten perumista tai ”joustavaa tulkintaa”.
Terrorismista, kurdeista, heidän taistelustaan ja oman valtion perustamisesta puhuttaessa viitataan lähes aina PKK:hon. PKK (Kurdistanin työväenpuolue) on nykyisin liberaalisosialistinen puolue, joka on luopunut omasta kurdien valtion perustamisesta Turkin sisälle. PKK tyytyisi Turkissa vain autonomiaan ja on lopettanut sissitaistelun.
PKK ja sen kurdiliittolaiset ovat kuitenkin jatkaneet Syyriassa ja Irakissa taistelua ISIS-terroristeja vastaan. Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat tukeneet kurdeja ISISin nujertamiseksi.
Työkansan Sanomat 8/2022 Pääkirjoitus