Onko Kiina sosialistinen valtio? Tämä kysymys on monestakin syystä hyvin tärkeä meille marxilais-leniniläisille kommunisteille. Sosialistisen suurvallan olemassaololla olisi valtava merkitys työtätekevien joukkojen ja alistettujen kansojen vapaustaistelulle. Tämä kysymys on käynyt yhä ajankohtaisemmaksi siitäkin syystä, että kiinalaisen revisionismin vaikutus maailmalla on lisääntynyt 2000-luvulla.
5. Maanomistus kapitalistisessa Kiinassa
Revisionistit väittävät, että Kiinassa kaikki maa on edelleen kansallistettu ja sitä ei voi omistaa yksityisesti. Tämän on tarkoitus olla osoitus Kiinan sosialistisuudesta. Kun kommuunit hajotettiin 1985, yksityiset maanviljelijät saivat 70 vuoden mittaisen käyttöluvan maahan. Virallisesti he eivät siis omista tuota maata.
Kuitenkin maan käyttölupa on todellisuudessa pysyvä, koska “Kun maan käyttöoikeus asuntojen rakentamiseen raukeaa ajan myötä, se uusiintuu automaattisesti.” (Kiinan omaisuuslain 149. pykälä) Toisin sanoen, “käyttölupa” ja omistus eivät välttämättä eroa toisistaan juuri mitenkään.
Vertailun vuoksi, sosialistisessa Neuvostoliitossahan viljelijöillä oli myös pysyvä käyttölupa maahan, mutta sitä maata ei voinut vuokrata tai myydä kenellekään.
Sen sijaan: “Yleisesti ottaen ulkomaisilla sijoittajilla on kaksi tapaa hankkia maankäyttöoikeuksia Kiinassa – suoraan valtiolta tai markkinoilla olevilta maankäyttäjiltä. Asetuksen 55 mukaan maankäyttöoikeuksia voi myöntää tai jakaa valtio. Oikeuksia voi myös siirtää, vuokrata tai pantata maankäyttäjä, joka on laillisesti saanut maankäyttöoikeudet valtiolta.” (https://www.china-briefing.com/news/obtaining-land-use-rights-for-fies-in-china/)
Kiinassa siis sekä kotimainen että ulkomainen yksityinen pääoma voi ostaa ja myydä ja vuokrata maata ja käyttää sitä työvoiman riistoon. Tämä ei ole mikään todiste Kiinan sosialistisuudesta.
6. Yksityiset pankit ja kaupan monopoli Kiinassa
Revisionistit väittävät, että Kiina ei ole kapitalistinen maa, koska siellä ei muka ole yksityisiä pankkeja. Tämä ei ole totta. Kiinassa toimii yksityisiä kotimaisia pankkeja, joskin valtio omistaa kaikki suurimmat pankit. Kiinassa toimivat kuitenkin kaikki ulkomaiset kapitalistiset suurpankit JP Morgan Chasesta alkaen.
Kiinan Yhdysvalt0jen lähetystön nettisivu (www.china-embassy.org) hehkuttaa, että “valtion omistamien yritysten lisäksi yritykset, joissa on ulkomaista pääomaa sekä yksityiset yritykset, myös harjoittavat ulkomaan kauppaa Kiinassa… Kiinan ulkomaankaupan järjestelmä on täysin muuttunut… antamaan markkinoiden näytellä perustavaa roolia – valtiomonopolista täyteen avoimuuteen.”
Valtion ulkomaankauppamonopoli on kuitenkin sosialismille välttämätön. Lenin sanoi: “Keinottelija, tämä ryöväri kaupan alalla, monopolin rikkoja — juuri hän on „sisäinen” päävihollisemme… Meidän pitää tukea „oikeaa” kaupankäyntiä, joka ei pakoile valtion valvontaa.” (Lenin, Elintarvikeverosta)
Stalin puolestaan sanoi: “Kapitalistinen kontrolli merkitsee… ulkomaankaupan monopolin likvidoimista… niin kauan kuin Neuvostovalta on olemassa, ulkomaankaupan monopoli tulee elämään ja kukoistamaan mistään huolimatta.” (Stalin, Kominternin toimeenpanevan komitean VII laajennettu täysistunto)
Vuonna 2017 Kiinan kommunistisen puolueen 19. edustajakokous sanoi lausumassaan, että:
“Meidän on syvennettävä kauppajärjestelmän uudistusta, purettava hallinnollinen monopoli, estettävä markkinoiden monopolisoituminen, kiihdytettävä uudistusta siihen, että tuotannontekijöiden hinta määräytyisi markkinoiden mukaan… Tulemme myöntämään laajemman autonomian uudistaaksemme kokeelliset vapaakauppa-alueet”.
7. Kiinan vastavallankumouksen voimat
Mistä syntyivät ne vastavallankumouksen voimat, jotka palauttivat kapitalismin? Hinton toteaa, että kansallinen porvaristo menetti asemansa vasta 1966, mutta nuo entiset porvarit tietenkin jäivät eloon ja odottivat vain aikaa, jolloin he pääsisivät takaisin valtaan. Porvarillistaustaiset intelligentit olivat myös tärkeissä asemissa eri aloilla, koulutuksessa ja valtion virastoissa. (Hinton, Turning point in China; an essay on the cultural revolution, s. 23–24)
Entiset maanomistajat, joista valtaosa selvisi vallankumouksesta elossa, olivat vain 2–3 % väestöstä, mutta Kiinan tapauksessa se tarkoitti silti 20 miljoonaa ihmistä. (sama, s. 29) Talonpoikaisto, erityisesti ylempi keskitalonpoikaisto ja entiset rikkaat talonpojat muodostivat miljoonien ja taas miljoonien ihmisten pikkuporvarillisen joukon, jota myös pystyttiin käyttämään vallankumousta vastaan. (sama, s. 25)
Vallankumouksen jälkeen olivat ilmaantuneet myös uudet puoluevirkailijat, joista osa oli tahattomia opportunisteja. He olivat taistelleet vallankumouksen puolesta, mutta kuitenkin kun sosialismin rakentaminen eteni, heillä syntyikin epäilyksiä, eivätkä he halunneetkaan mennä eteenpäin. (sama, s. 26–27) Oli myös tietoisia revisionisteja, jotka tukivat Hrustsovin linjaa ja Kosygin-Lieberman talousuudistusta. (sama, s. 28)
Mobo Gaon mukaan on tunnettua, että oikeistolaiset, kuten Liu Shaoqi ja Deng Xiaoping eivät olleet kommunisteja vaan nationalisteja, jotka liittyivät kommunistiseen vallankumoukseen vain taistellakseen länsimaista imperialismia ja feudalismia vastaan. (Mobo Gao, The Battle for China’s past, s. 7)
8. Kiinan uudet hallitsijat – uusi porvaristo
Aiemmin mainitussa paneelikeskustelussa dengisti Daniel Bell selitti, että Kiinalla on “tuhansia vuosia vanha historia hyveellisen ja meritokraattisen hallinnon rakentamisessa” ja että nykyinen Kiinan kommunistinen puolue on palannut tuohon samaan kungfutselaiseen periaatteeseen. Luokkataistelu on tuomittu pannaan, mutta feodalismin ideologi Kungfutse on nostettu taas kunniaan.
Kuinka hyveellisiä Kiinan uudet hallitsijat sitten ovat? William Hinton sanoi, että “puoluejohtajien pojista ja tyttäristä on tullut multimiljonäärejä, jotka käyttävät yhteyksiään Jungnanhaihin (keskuskomitean kotipaikkaan). Heidän perheensä ovat olleet niin tiiviissä yhteistyössä globaalin finanssipääoman kanssa ja tulleet niin riippuvaisiksi siitä, että he ansaitsevat nimityksen “kompradori”” *(Hinton, Through a glass darkly, s. 271–272)
*Kompradori on kapitalisti, joka palvelee ulkomaista imperialistista pääomaa.
“Teollisuus- ja kauppaliiton vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan kolmannes yksityisistä kapitalisteista on kommunistisen puolueen jäseniä.” (Pao-yu Ching, Revolution and counterrevolution, s. 279)
Havainnollistava esimerkki on, että puoluesihteeri Yu Zuomingista, jolla oli läheiset yhteydet Dengiin, tuli kapitalisti ja myös rikollispäällikkö alueellaan Daqiuzhuangissa ja hän perusti terrorihallinnon: “hän pidätti neljä poliisia, jotka tulivat tutkimaan häntä, ja kun neljäsataa aseistettua poliisia saapui valvomaan lakia, hän mobilisoi yksityisen armeijansa… ja otti hyökkääjät vastaan kiivaassa tulitaistelussa.” (Hinton, Through a glass darkly, s. 201)
Kiinan ’kommunistisen’ puolueen rappio on mennyt jo niin pitkälle, että kapitalistit saavat täysin avoimesti liittyä puolueen jäseniksi Jiang Zeminin “kolmen edustuksen” ajatuksen mukaan (joka hyväksyttiin puolueen 16. edustajakokouksessa).
Mitä on jäljellä työväenluokan etujoukkopuolueesta? Ei yhtään mitään. Kiinassa valtaa pitävät byrokraattinen suurpääoma sekä kompradoripääoma, joka palvelee ulkomaista imperialismia.
Tomi Mäkisen, luento 2023 Ktp:n kesäleirillä
Työkansan Sanomat 3/2025