Sotapsykoosi ei ole kliininen mielenterveyden häiriö, mutta se voi liittyä voimakkaaseen jännitykseen ja ahdistukseen, joita myös sotavalmistelut ja militaristinen uutisointi voivat aiheuttaa.
Suomessa Venäjävihan, militaristisen uhon ja sotapsykoosin takana on vuonna 2014 perustettu mediapooli ja sen sisältöryhmä.
Sisältöryhmään kuuluvat valtion Ylen, Erkkojen Sanomien ja muutama muu johtavan median päätoimittajat.
Mediapoolin tehtäväksi on sovittu median toiminnan turvaaminen ”kriisinajan oloissa”. Poolin sisältöryhmän tehtävänä on torjua ”disinformaatio” ja tarjota kansalaisille ”virallisia uutisia”.
Mediapooli, jossa ovat myös armeijan ja poliisin edustajat, on päättänyt, että Suomi on ollut ”kriisin oloissa” jo kymmenen vuotta. Tuo päätös on johtanut mediassa kattavaan sensuuriin, ja ison osan kansasta sotapsykoosin valtaan.
Kirjoitin tällä palstalla jo aiemmin (Työkansan Sanomat 3/2016) mediapoolista ja paljastin sen sisältöryhmän. Nyt on aika julkaista kirjoitus uudelleen. Niin hurjaksi sotauho on mennyt, ja sensuuri muistuttaa 1930-mustaa vuosikymmentä.
Mikä ihmeen mediapooli?
Jokainen valveutunut suomalaisen median seuraaja on varmasti huomannut, että uutisten ja ajankohtaisohjelmien sisältö on muuttunut räikeän Venäjä-vastaiseksi. Vihan lietsonta ja venäläisten pilkkaaminen on ujutettu jopa viihdeohjelmiin.
Muutos ei ole tapahtunut pelkästään sormia napsauttamalla. Tai että toimittajat olisivat joukolla siirtyneet äärioikeiston ja sodanlietsojien joukkoon.
Muutos on pienen piirin monivuotisen suunnittelun ja ohjeistuksen tulos.
Propagandan suunnittelijoita ja toimittajien ohjeistajia on toki ollut kautta aikojen. Armeijalla on omat tiedotuskomppaniat ja oikeistolla suomalaiset klubit ja muut salaseurat.
Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Se on 2014 Huoltovarmuuskeskuksen yhteyteen perustettu Mediapooli. Kaikki Suomen suurimmat mediatalot, Alma Media, MTV, Sanoma ja Yle ovat mukana poolin toiminnassa.
Näin poolissa on koolla ja yhteiseen hiileen puhaltamassa koko porvarimedia. Mukana on varmuuden vuoksi myös Puolustusvoimien ja poliisin edustus.
Mediapoolin nykyinen puheenjohtaja on Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen. Poolissa on myös sisältöryhmä, joka ohjeistaa mediaa ”informaatiosodan etulinjassa, luotettavan tiedon turvaamiseksi”.
Ukrainan kriisi ja Venäjän pyrkimykset ovat olleet poolin ja sen sisältöryhmän suurin ponnistus. Venäjää myötäilevät ”trollausilmiöt kun ovat pyrkineet horjuttamaan suomalaisten perinteistä luottamusta joukkoviestintään”. Ja on taisteltava ”koti- ja ulkomaisten propagandasivustojen suoltamaa disinformaatiota vastaan”.
Toinen suuri Mediapoolin ponnistus on jukuripäisen Suomen kansan käännyttäminen Nato-jäsenyyden kannalle.
Elämme rikkaan kapitalistiluokan ja sotavalmisteluja tekevän kenraalikunnan ohjailemassa klikkivallassa. Ne joilla on aineellinen valta, niillä on myös henkinen valta.
Rauno Lintunen
PAKINA 3/2024: ”Niin kauan kun on tarpeen”
Suomessa on ollut aina rehvakkaita ja omavaltaisia pääministereitä. Ukrainan sodan aikana tähän joukkoon lisäsivät itsensä ex-pääministeri Sanna Marin ja nykyinen pääministeri Petteri Orpo.
Marin tuli kuuluisaksi, paitsi nahkatakista ja tansseista, armeijan ja kenraalien kainaloisena. Hän avasi Ukrainaan miljardien eurojen aseviennin ja rahatuen uhoamalla ”niin kauan kun on tarpeen”.
Orpo on jatkanut Marinin viitoittamalla tiellä. Ukrainan korruptio ja hallinnon henkilöiden välinen taistelu miljardien jakamisesta ei estänyt Marinia, eikä estä Orpoakaan. Kaverilla on aina kaverinsa.
Vähän yli kahdessa vuodessa Ukrainaan on upotettu aseapuna kaksi miljardia euroa. Muuta apua on annettu miljardilla eurolla. Mitään taukoa rahan kippaamiselle loputtomaan suohon ei ole luvassa.
Ukrainan suon lisäksi Suomen armeijan omiin menoihin uppoaa tänä vuonna yli 6,2 miljardia euroa. Kaksi vaalikautta aiemmin vuonna 2015 nuo menot olivat alle 2,4 miljardia euroa.
Miljardien haaskausta ei ole jarruttanut edes valtion kokoaikainen velkaantuminen, tai sotealueiden budjettien miljardivajaukset. Terveyskeskuksia kaatuu, yöpäivystyksiä lakkautetaan, hoitoa tarvitsevien käyntimaksut kallistuvat, ja paljon muuta.
Kun kyse on oman maan pienituloisista, työttömistä, eläkeläisistä, köyhistä ja vaivaisista, leikkuri leikkaa ja ruoska ohjeistaa. Porvarihallitus, porvarieduskunta ja porvariministerit eivät kerro tuesta sanoilla ”niin kauan kun on tarpeen”.
Juhlitaan Työväen Vappua
Vappu, toukokuu 1. päivä, on työväen perinteinen mielenosoitus- ja juhlapäivä. Protestit, puheet ja juhliminen mahtuvat samaan päivän tunnelmaan.
Muistan ja aistin vieläkin hyvin sen tunnelman, kun seisoin alakoululaisena palokunnantalon seinustalla lausumassa Vapun runoa. Päällä oli pioneeripuku. Oli kylmä, lunta satoi. Kaikki tuntui silti jotenkin ylväänä. Olihan työläisten Vappujuhla.
Tuohon aikaan oli myös kerran vuodessa tapana mennä kouluun pioneeripuku päällä. Mentiin, vaikka opettaja vaati vaatteiden vaihtoa ja rikkaiden lapset pilkkasivat. Seisottiin suorana, periksi ei annettu.
Ajat ovat muuttuneet, porvarien tavat eivät.
Orpon porvarihallituksen ohjelmassa esitetään kommunististen tunnusten kieltämistä. Nyt ajetaan läpi työläisten lakko-oikeuksien rajoittamista ja lakkosakkojen viemistä yksittäisen työläisen maksettavaksi. Niitä ei voida hyväksyä.
Työläisten demokraattisia ja järjestäytymisen oikeuksia kavennetaan kovalla kädellä. Oikeisto etsii Suomen perustuslaista kohtia, joita voisi rikkoa.
Mutta periksi ei annata tänäkään Työväen Vappuna. Näytetään porvareille!
**********
PAKINA 2/2024: Leveän leivän EU-pöydät houkuttavat
EU:n parlamenttivaalien lähetessä muutamat puoluejohtajat ja kärkipoliitikot ovat aktivoituneet. Kotimaa saa jäädä. EU:n mahtipalkat, viinit ja simpukat houkuttavat.
Muitakin syitä maastapakoon toki on. Kun oman maan talous ja ulkopolitiikka on sotkettu, EU tarjoaa 705 napinpainajan joukossa varjoisan turvapaikan.
Nostetaan tässä tikun nokkaan vasemmistoliitto, joka sdp ohella edustaa suomalaista ”valevasemmistoa”.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ja puolueen eduskuntaryhmää johtava Jussi Saramo haluavat karistaa kotimaan pölyt jaloistaan. Heidän kohdalleen sopii hyvin vanha hokema ”manu on tehnyt tehtävänsä, manu saa mennä”.
Molemmat olivat viemässä Suomen sotilasliitto Natoon. Molemmat olivat myös ministereinä velkaannuttamassa suomalaiset.
Andersson oli Suomen ulkopolitiikasta päättävän pt-utvan jäsen, ja hyväksyi mm. Nato-joukkojen sotaharjoitukset ja suomalaisten sotilaiden harjoitukset Nato-maissa.
Anderssonin ja Saramon teot ovat paljon pahempia kuin 1990-luvun alussa oikeistoa edustaneen puolustusministeri Elisabet Rehnin pelastusharjoitukset ja Hornet-lennot.
Li Andersson on tähän asti ollut porvarimedian suosikki ja työnnön kohde. Taktiikka on onnistunut, sillä se on osaltaan estänyt sdp nousun ja auttanut näin kokoomuksen Suomen valtapuolueeksi.
Nähtäväksi jää, riittääkö työntö vielä EU-vaaleissa.
**
Viime vuosi ja tämän vuoden alku ovat olleet EU-maissa laajojen ja lisäntyvien lakkojen aikaa. Sellaista unionin jäsenmaata ei ole ollut, missä työläiset ja maanviljelijät eivät olisi nousseet vastustamaan kapitalisteja ja hallituksia.
Työläisten lakkojen vaatimuksena on palkkojen korottaminen ja työolojen parantaminen. Syynä ovat jatkuva hintojen korottaminen, inflaatio, työajan pidentäminen ja työturvallisuuden laiminlyönti.
Maanviljelijät puolestaan protestoivat rajusti polttoaineiden korkeaa hintaa, kustannusten yleistä nousua ja erityisesti Ukrainasta tulevaa halpatuontia, jota EU rahoittaa.
Poliisit ovat olleet tukahduttamassa kaikkia lakkoja. Vesitykit, kyynelkaasu ja patukat ovat kapitalistien puolella.
Suomessa on lakkoiltu vähemmän. Mutta helmikuun alussa lakot sosiaaliturvan leikkauksia ja työelämän heikennyksiä vastaan olivat jo kolmipäiväisiä. Niissä oli mukana 100 000 työläistä.
Tämän viikon maanantaina alkavat suurten ammattiliittojen kaksiviikkoiset tuonnin, viennin ja raskaan prosessiteollisuuden lakot on suunnattu kapitalisteja ja Orpon porvarihallitusta vastaa.
Tuetaan lakkolaisia, ollaan solidaarisia.
Rauno Lintunen
**********
PAKINA 1/2024: Samanmielisistä on vaikea saada erimielisiä
Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen televisiotentit ovat olleet piinallista katsottavaa.
Toimittajaparatkin ovat varmasti olleet vaivautuneita yrittäessään keksiä edes jotakin uutta ja erottavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvää yhdeksältä samanmieliseltä ehdokkaalta.
Siksi esimerkiksi Ylen suuri vaalitentti oli pikkunäppärää sisäpoliittista keskustelua, melkerin nukuttavaa sievistelyä.
Presidentti voi toki olla sisäpolitiikassa taustavaikuttaja, mutta päätösvalta rajoittuu lähinnä nimityksiin.
Presidentin toimivaltaan on kuulunut tähän asti ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jota nykyisin kuvaa sana ”vaihtoehdottomuus”. Vuosikymmenien rauhantila on korvattu sotavalmisteluilla. Niitä ei saisi arvostella.
Nykymenosta ei ole syntynyt esimielisyyttä, koska kaikki ehdokkaat ovat Natolaisia. He tietävät kyllä, että Yhdysvallat ja sen johtama Nato määräävät Suomen tulevan suunnan niin sodassa kuin muussakin.
**
Maahanmuuttovirasto arvio ennakkoon Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrän. Viime syksyn arvion mukaan vuonna 2023 hakijoita on jopa 25 000.
Venäjältä viime kuukausina tulleet kolmansien maiden noin 1 300 turvapaikanhakijaa ovat todella pieni osa tuosta määrästä.
Itäraja ja turvapaikanhakijat olivatkin ainut pieni ehdokkaita erottava asia. Joidenkin mielestä itärajan piikkilanka-aita pitäisi rakentaa koko rajan pituudelle, ja sulkea koko raja. Toiset taas halusivat käännyttää heti pakolaiset, ilman mitään paperityötä.
Kaikki ehdokkaat olivat valmiita rikkomaan Suomen solmimia kansainvälisiä sopimuksia, erityisesti pakolaissopimusta ja sen lisäyksiä.
**
Tätä kirjoitettaessa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulos ei ollut selvillä.
Se on kuitenkin varmaa, että aiempina vuosikymmeninä nähtyä vaalien toisen kierroksen oikeisto-vasemmisto asetelmaa ei ole tulossa.
Helmikuun 11. päivänä on vastakkain kaksi porvariehdokasta. Toinen on vain oikeammalla toista.
Rauno Lintunen