Tammikuun 28. päivänä tulee kuluneeksi 105 vuotta Suomen työväen vallankumouksesta. Porvarit pyrkivät kaikin keinoin vääristelemään tuota suurta tapahtumaa, tai mieluiten jopa painamaan sen kokonaan unohduksiin. Työläisten on kuitenkin tunnettava oma historiansa. Vuonna 1918 Suomen työtätekevä kansa nousi sankarillisesti vallankumoukseen puolustamaan oikeuksiaan, eivätkä mitkään kapitalistien valheet ja vääristelyt voi sitä häivyttää.
Suomen työväen vallankumous osoitti, että kapitalismin ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan työläisten itsensä toimesta, kaatamalla kapitalistien valta. Se miten vallankumous murskattiin, on myös esimerkillinen osoitus porvarien petollisuudesta, raukkamaisuudesta ja julmuudesta.
Olen aikaisemmin käsitellyt Suomen työväen vallankumousta mm. artikkeleissa “Miten Suomen vallankumouksen historiasta kirjoitetaan?” (TKS 1/2021) sekä ”Suomalainen kapitalismi ja lahtarien perinne” (TKS 13/2019). Työkansan Sanomat on myös julkaissut aiheesta kirjasen Työväen Vallankumous 1918.
Mistä johtui Suomen työväen vallankumous
Kapitalistit mielellään esittävät, että kommunismi on jotakin Suomelle vierasta, jotain mitä vastaan suomalaiset ovat aina taistelleet. Suomen työväen vallankumous kuitenkin romuttaa tuon väitteen.
Tuure Lehén kirjoitti aikanaan aivan oikein (teoksessa “Kommunistit ja isänmaa”), että kristinusko, jonka porvarit esittävät olevan tärkeä osa suomalaista identiteettiä, on sekin peräisin ulkomailta ja tuotu Suomeen väkisin. Marxilaisuuden suomalainen työväenliike sen sijaan omaksui vapaaehtoisesti. Jo vuonna 1903 Suomen sosialidemokraattinen puolue hyväksyi johdonmukaisesti Marxilaisen ohjelman.
Käsitellessään vuoden 1918 tapahtumia Suomen kapitalistit ovat perinteisesti väittäneet vallankumouksen alkaneen sosialistiagitaattorien ja venäläisten bolsevikkien järjestämän kiihotuksen takia – siis ulkopuolisten syiden takia. Nykyään Suomen luokkasodasta tiedetään kuitenkin jo niin paljon, ettei tuollainen selitys mene enää läpi.
Suomen työväen vallankumous alkoi – kuinka ollakaan – pohjimmiltaan suomalaisen kapitalistisen yhteiskunnan omien prosessien ansiosta. Nyt melkein kaikki jo myöntävät, että Suomen työläiset ja torpparit elivät nälässä ja kurjuudessa, että kapitalistit eivät tahtoneet suostua työväenluokan ja koko työtätekevän kansan täysin oikeutettuihin vaatimuksiin: muun muassa torpparivapautukseen, 8 tunnin työpäivään, yhtäläisen äänioikeuden ulottamiseen myös kunnallishallintoon.
Ja mikä merkittävintä kapitalistit eivät suostuneet turvaamaan työväestön toimeentuloa. Elintarviketilanne oli Suomessa katastrofaalinen, joka neljäs kärsi nälkää ja kapitalistit piilottivat ruokaa myydäkseen sitä korkeilla mustanpörssin hinnoilla, joihin työläisillä ei ollut varaa.
Vallankumouksellinen tilanne muodostuu
Kapitalistit vastasivat kansan vaatimuksiin sortotoimilla: pyytämällä venäläisiä viranomaisia ja sotilaita murskaamaan Suomen työläiset ja perustamalla lahtarikaarteja hajottamaan lakkoja ja mielenosoituksia. Mutta jotakin tapahtui. Kapitalistien valta sortui Venäjällä, tsaarin poliisi lakkautettiin myös Suomessa, eivätkä venäläiset sotilaatkaan enää suostuneet puuttumaan Suomen työläisten liikehdintään. Myös työläiset perustivat omia punaisia järjestyskaartejaan suojautuakseen lahtarien terrorilta.
V. I. Lenin sanoi vallankumouksellisen tilanteen johtuvan seuraavista kahdesta seikasta:
“Olkoon sorto kuinka raskasta tahansa, ei se yksistään vielä synnytä aina maassa vallankumouksellista tilannetta. Useimmiten vallankumousta varten ei riitä se, että pohjakerrokset eivät halua elää entiseen tapaan. Sitä varten tarvitaan vielä, että huippukerrokset eivät voi enää isännöidä ja hallita entiseen tapaan.” (Lenin, Vallankumouksellisen proletariaatin vapunvietto, Teokset osa 19)
Toisin sanoen, Suomen porvaristo oli menettämässä keinot pitää tavallista kansaa sorretussa asemassa. Oli syntynyt vallankumouksellinen tilanne.
Eräs Karl Marxin tärkeimpiä oivalluksia oli se, että jokainen luokkayhteiskunta on aina jonkin luokan diktatuuri – jonkin luokan yksinvaltius. Mikään hallitseva luokka ei pitkäaikaisesti jaa valtaansa kenenkään kanssa, eikä sen valta loppujen lopuksi perustu mihinkään moraaliin, lakiin tai sopimukseen, vaan väkivaltaan. Suomen luokkasota osoittaa Marxin ajatuksen täysin oikeaksi.
Oli syntynyt kapitalisteille sietämätön tilanne, jossa työläiset olivat pystyttämässä omaa valtaansa kapitalistien vallan rinnalle, jolla he eivät ainoastaan vaatisi oikeutta, vaan ottaisivat sen. Lenin kutsuu tallaista tilannetta kaksoisvallaksi (kts. Lenin, “Kaksoisvallasta”, Teokset osa 24).
Luokkasota syttyi porvarien yrityksestä varmistaa oma diktatuurinsa, riisua työkansa aseista, pystyttää hirmuvalta, iskeä työväenliike maahan.
Miksi vallankumous kärsi tappion
Vallankumousta tuki työläisten ja torpparien valtaosa sekä edistyksellisen älymystön parhaat edustajat (Otto Ville Kuusinen, Yrjö Sirola, Irmari Rantamala ym.). Se palveli kansan ehdottoman enemmistön etua ja ryhtyi välittömästi ratkaisemaan suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä ongelmia. Miksi vallankumous kuitenkin kärsi tappion? Syitä on monia.
1) Punaisten sotilaallinen tilanne. Aluksi voi mainita objektiivisena tekijänä seuraavan: Venäjän työläiset ja talonpojat oli värvätty ensimmäiseen maailmansotaan ja heillä oli siten sekä aseita että sotilaskokemusta. Suomella sen sijaan ei ollut armeijaa, työläisten sotataito oli olematon, kun taas valkoisten puolella oli entisiä Tsaarin ammattiupseereita (kuten Mannerheim), poliisipäälliköitä ym. sekä Saksassa koulutettuja jääkäreitä ja Ruotsalaisia upseereja. Valkoisilla oli myös vahvempi aseistus ja he saivat siihen apua sekä Saksalta että Ruotsilta.
2) Vallankumoukselle otollisen ajankohdan annettiin lipua ohi. Työväenluokka oli omaksunut vallankumouksellisen asenteen ja valmis vallankumoukseen marraskuun 1917 suurlakon aikana. Punakaartit miehittivät strategisia paikkoja Helsingissä ja porvarit yllätettiin täysin.
Suurlakko kuitenkin lopetettiin ja toivottiin porvarien vielä suostuvan työläisten vaatimuksiin. Sen sijaan porvarit huijaisivat työläisiä, alkoivat kiireesti valmistella hirmuvallan pystyttämistä ja aloittivat kansalaissodan. Oli paha virhe, että vallankumousta ei tehty jo marraskuussa 1917, vaan annettiin porvarien ottaa aloite. Tämä johtui sosialidemokraattisen puolueen reformistisista harhaluuloista.
3) Ei ollut etujoukkopuoluetta. Suomessa ei tuolloin ollut Leniniläistä etujoukkoa, vaan 2. internationaalin mallin mukainen sosialidemokraattinen puolue.Työväenluokan johtajat kyllä tunsivat Leninin, mm. Kuusinen oli tavannutkin hänet, mutta Leninin teoriaa ei syvemmin tunnettu. Punaisten johtajat olivat kyllä alkaneet jo kehittyä marxilais-leniniläisiksi kommunisteiksi, mutta liian myöhään. Yrjö Sirola alkoi opiskella Leninin teoksia sanakirjan avulla luokkasodan jo alettua. Sen takia vallankumoukseen ei lähdetty jo marraskuussa ja luokkasotaa ei käyty tarpeeksi päättäväisesti.
Sodan aikana punainen hallitus toteutti ja suunnitteli huomattavia edistyksellisiä yhteiskunnallisia uudistuksia, mutta huomiota olisi pitänyt keskittää sodankäyntiin. Punaiset olivat myös todella amatöörimäisiä ja helläkätisiä vihollisiaan kohtaan, päästivät valkoiset senaattorit pakenemaan Vaasaan, eivät perustaneet sotilastiedustelupalvelua, eivät järjestäneet yleistä asevelvollisuutta ja työvelvollisuutta kuin vasta aivan luokkasodan lopussa. Porvareita ei laitettu töihin vaan heidän annettiin kaiket päivät juonitella ja järjestää vakoilua työläisiä vastaan.
Punaisten toiminta osoitti rohkeutta, sankarillisuutta, uskollisuutta työväenluokalle ja kansanjoukoille, mutta myös kokemattomuutta vallankumouksessa ja 2. internationaalin virheiden annettiin vaikuttaa.
Punakaarteista oli kuitenkin jo kehittymässä kokeneita sotajoukkoja ja puolueen johtajatkin olivat jo omaksumassa Leninismin. Lisäksi valkoisilla ei ollut hallussaan teollisuuskeskuksia eikä mahdollisuuksia pitkittyneeseen sodankäyntiin. Heidän pakolla värvätyt sotajoukkonsakin halusivat keväällä jo takaisin peltojaan viljelemään. Kaikista objektiivisen tilanteen hankaluuksista ja subjektiivisista virheistä ja heikkouksista huolimatta, punaiset olisivat kuitenkin voittaneet luokkasodan, jolleivat saksalaiset olisi hyökänneet maahan.
4) Saksalaisten maahanhyökkäys. Lahtarikapitalistit tiesivät varsin hyvin, että ilman saksalaisia he “eivät tule toimeen” (kuten Svinhufvud asian ilmaisi). He solmivat sopimuksen, jolla vastapalvelukseksi Suomen vallankumouksen murskaamisesta ja kansanjoukkojen teurastamisesta Saksa saisi alistaa Suomen omaksi protektoraatikseen.
On tunnettua, että valkoiset kaavailivat monarkian palauttamista ja että saksalainen Friedrich Karl jopa virallisesti valittiin Suomen kuninkaaksi. Hanke kuitenkin romuttui Saksan kärsittyä tappion ensimmäisessä maailmansodassa ja menetettyä globaalin valta-asemansa.
Lahtarien voitto merkitsi verilöylyä ja kansanmurhaa. Kymmeniä tuhansia punaisiksi epäiltyjä suljettiin keskitysleireihin ja murhattiin.
Vallankumouksen opetukset
Suomen vallankumous osoitti kapitalistien julmuuden ja häikäilemättömyyden. Sen, että nationalistisesta demagogiastaan huolimatta porvarit eivät välittäneet Suomen itsemääräämisoikeudesta—saati Suomen kansasta—vaan ainoastaan luokkaeduistaan.
Suomen vallankumous osoitti, miten kykenemätön kapitalismi on selviämään yhteiskunnallisista ongelmista. Vasta kun työväenluokka nousi kapitalismia vastaan, puolustamaan oikeuksiaan, oli porvareiden pakko ensin vastata väkivallalla ja myöhemmin tekemällä tiettyjä myönnytyksiä.
Vallankumous osoitti Marxin teorian valtiosta luokkadiktatuurina täysin oikeaksi. Ja myös Leniniläisen kommunistisen puolueen välttämättömyyden.
Tomi Mäkinen
Työkansan Sanomat 1/2023