Kauppiaskapitalismi, moderni kapitalismi, teollisuuskapitalismi ja finanssikapitalismi ovat kapitalismin kehitysvaiheita, jotka kuvaavat sen kehittymistä ja juurtumista varhaisesta kauppiaskapitalismista nykyään vallitsevaksi ja kiistellyksi talousjärjestelmäksi.
Sana kapitalismi tuli yleiseen käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella politiikassa, historiankirjoituksessa ja yhteiskunnallisissa tieteissä.
Euroopassa kapitalismin kehitys alkoi pienellä saarekkeella Pohjois-Italiassa. Yhtiöiden varhaisimmat piirteet, järjestelmät ja laitokset olivat poikkeusilmiöitä, sillä aluetta ympäröi ei-kapitalistinen yhteiskunta.
Ristiretkinä tunnettujen tapahtumien vaikutuksia taloudellisesti hyödynnettäessä, kapitalismin tuottavimmat metodit ja laitokset alkoivat kehittymään ja juurtumaan pysyviksi menettelytavoiksi. Eikä sattumalla ollut siinä prosessissa mitään osuutta.
Antiikin aika
Kreikan ja Rooman suuruuden aikaa (n. 800 eaa – 500 jaa) ei mielletä kapitalistiseksi aikakaudeksi, vaikka rikkauksia ahnehdittiin, ponnistelut pääoman kasaamiseksi puuttuivat. Jopa sotasaalistakin hamuttiin hanakammin kuin pidemmän aikavälin menestystä markkinoilla.
Merkittävin tapa antiikin ajan ruoantuotannossa oli kotitarveviljely, jonka orjat hoitivat, kuten muutkin työt, joten pääoman ja palkkatyön välistä ristiriitaa ei ollut.
Feodalismi, maaorjuus ja agraarikapitalismi
Länsi-Euroopassa maaorjuus väheni sydänkeskiajalla tehokkaampien viljelymenetelmien sekä kapitalismin nousun myötä. Ensimmäisenä se hävisi Italiassa 1100-luvulle tultaessa.
Itä-Euroopassa syntyi 1500-luvulta lähtien pitkään jatkunut agraarikapitalismin muoto, joka perustui feodalismiin. Se muistutti vielä keskiajallakin orjatyöhön perustuvaa plantaasitaloutta: tilaton maalaisköyhälistö ja vuokraviljelijät oli alistettu maaorjuuden tasolle. Kartanonherrojen häikäilemätön oman edun tavoittelu johti työhön pakottamiseen ja palvelusväen sekä maalaisköyhälistön riistoon.
Kasvava eriarvoisuus johti lukemattomiin yhteenottoihin, eikä vakaus ja rauha koskaan juurtuneet vanhaan feodaaliseen maatalousyhteiskuntaan.
”On aika, että talonpojat kuristetaan kuoliaiksi, kun hullut koirat. Tässä on jokaisen iskettävä, kuristettava ja pistettävä salaa tai julkisesti, ken vain kykenee…”. ”Sellaiset ihmeelliset ajat ovat nyt käsillä, että ruhtinas voi helpommin ansaita taivaspaikan verenvuodatuksella kuin muut rukouksella”, julisti Martti Luther 1525 talonpokien kapinoidessa Saksassa.
Kohti kapitalismia
Kun Rooman valta luhistui 400-luvun alkupuolella, sitä seurasi barbaarinen ja sekasortoinen kansainvaellusaika. Liikkeellä eivät olleet suuret väestömassat, vaan useiden heimojen iskukykyiset sotajoukot, jotka matkasivat kuormastoineen, naisineen ja lapsineen kohti sortuneen Rooman vallasta vapautuneita alueita.
Kaoottisin ajanjakso päättyi Langobardien vaellukseen Tanskan eteläpuolelta Pohjois-Italiaan vuonna 568.
Varhaiskeskiajalla (n. 500—1000) elettiin maanviljelystä, sillä kauppa oli taantunut kansainvaellusajan mullistuksissa, kylät ja kaupungit pienentyneet tai autioituneet ja väestö vähentynyt.
Po-joen tasanko
Italian suurin joki on Po, jonka alkulähteet ovat Alpeilla. Joki virtaa Italian pohjoisosan halki lännestä itään. Joki on 652 km pitkä ja laskee Välimereen Adrianmeren luoteisosassa ja sillä on 141 sivujokea.
Alppien solat toimivat jo pronssikaudella meripihkan kauppareitteinä Itämereltä Italiaan. Po ja sen sivujoet tarjosivat kattavan vesireittien verkoston sekä maksukykyisille pyhiinvaeltajille oivalliset vesireitit Adrianmeren pohjoisrannalla oleviin satamiin, joista matka jatkui merikelpoisemmilla aluksilla yli Välimeren.
Nämä ikivanhat kauppa-, sota- ja meritiet tekivät mahdolliseksi Po-joen tasangon kehittymisen modernin kapitalismin synnyinseuduksi.
Ristiretket synnyttivät kapitalismin
Ristiretkien eli aseellisten pyhiinvaellusten päämääränä oli ottaa Jerusalem paavi Urbanus II hallintaan, ryhtymällä sotaan Islaminuskoisia vastaan.
Kun runsaslukuinen ristiretkeläisten armeija lähti vuonna 1095 vyörymään kohti Jerusalemia ja Pyhää maata, johti se kaupan nopeaan elpymiseen Pohjois-Italiassa. Olihan Adrianmeren satamissa laivakyytiä Välimeren yli jonottavilla maksukykyisillä pyhiinvaeltajilla ja ristiretkeläisillä mukanaan runsaasti arvometalleja ja rahaa.
Vuosien 1095—1271 välisenä aikana Pyhälle maalle ja eri puolille Lähi-itää tehtiin yhdeksän osanottajamäärältään merkittävää ristiretkeä.
Kasvaneeseen merikuljetusten kysyntään vastattiin kuljetuskapasiteetin lisäyksellä ja pääomien tarve ratkaistiin myymällä sekä entisiin ja uusiin laivoihin ns. tasaeräisiä omistusosuuksia.
Näin syntyivät nykyisten osakeyhtiöiden alkumuodot. Tämä tarkoitti uudenlaista systeemiä, jossa rahaa sijoitettiin voittoa tavoitellen yksityiseen liiketoimintaan niin, että sijoittajan ei tarvinnut olla millään muulla tavoin toiminnassa mukana.
Kahdenkertainen kirjanpito
Erääksi kapitalismin tunnusmerkiksi on nimetty venetsialaiskauppiaiden kehittämä kahdenkertainen kirjanpito, jossa jokaisen tapahtuman yhteydessä kirjataan mistä raha on otettu ja minne raha on laitettu. Näin sekä vastaava että vastattava näkyy aina tarkasti ja ajantasaisesti. Tämän hyvin vanhan menetelmän fransiskaanimunkki Luca Pacioli kuvasi kirjassaan, joka julkaistiin v. 1494. Tästä syystä firmojen kirjanpito perustuu vieläkin italian kieleen.
Ilman kirjoitus-, luku- ja laskutaitoa kapitalismi ei olisi kehittynyt alkua pidemmälle. Kahdenkertainen kirjanpito herätti luottamusta sijoittajissa, jotka hyötyivät voitoista tasaeräisten omistusosuuksiensa mukaisesti, mutta joutuivat hyväksymään myös mahdolliset tappiot.
Ristiretki-hurmoksen vauhdittamana kehittyivät kapitalismin vakiintuneiden instituutioiden, kuten pörssien, vakuutusyhtiöiden, pankkitoiminnan ja osakeyhtiöiden varhaisimmat järjestelmät ja laitokset.
Samoihin aikoihin ryhtyivät ensimmäiset merivakuutusyhtiöt tarjoamaan vakuutuksia aluksille ja niiden lasteille.
Tämän hurskastelun ja kaksinaismoraalin kulta-aikana opittiin myös korkotuotot merkitsemään pankkien kahdenkertaiseen kirjanpitoon niin, ettei runsaimmatkaan korkotuotot enää näyttäneet keskiaikana halveksitulta ahneudelta ja synniltä.
Voitot yhtiöihin ja pankkeihin
Talouden elpymisen myötä Po-joen laaksossa virinnyt taloudellinen toimeliaisuus tuotti runsaita voittoja laivureille, laivoja omistaville kauppiaille, sijoittajille ja satamapalveluja tarjoaville meklareille. Uudestaan eloon heränneet Pohjois-Italian kaupungit pyrkivät kaikin keinoin edistämään ja turvaamaan alueen suotuisaa kehitystä.
Matkojen hinnat ja niiden tuottamat voitot pysyivät varsin korkealla tasolla, sillä kuljetusten kysyntä ylitti tarjonnan. Ristiretkien ja pyhiinvaellusten aika kesti lähes 200 vuotta. Viimeisen, yhdeksännen ristiretken jälkeen, jonne lähdettiin vuonna 1271, kysyntä alkoi hiipua.
Pohjois-italialaisille laivureille, laivanvarustajille, satamapalveluja tarjoaville meklareille ja sijoittajille kertyneet arvometallit ja rahat pyrittiin sijoittamaan mahdollisimman tuottavasti.
Ensimmäiseksi tasaeräisiä omistusosuuksia oli ostettu laivoihin. Seuraavaksi ostettiin omistusosuuksia kaivoksista, kunnes ryhdyttiin sijoittamaan manufaktuureihin ja pankkeihin sekä vakuutuslaitoksiin.
Uusilla ”sijoitusmarkkinoilla” ostettiin ja myytiin tasaeräisiä omistusosuuksia, jotka olivat nykyisten osakkeiden varhaisimpia muotoja. Niitä ryhdyttiin myös panttaamaan pankeille ja yksityisille rahan lainaajille, uusien lainojen vakuudeksi.
Ensimmäiset manufaktuurit olivat työhuoneita, joissa työntekijät muokkasivat käsivoimin eläin- ja kasvikuiduista valmistettuja tuotteita, kuten köysiä, purjekankaita ym.
Italiassa kehittyneet osakeyhtiöiden alkumuodot lähtivät hitaasti levittäytymään Euroopan muihin osiin. Taalainmaalle syntyi kuparikaivannaisiin erikoistunut alkeisosakeyhtiö jo vuonna 1288.
Liiketoimintaa väkivallan avulla
Palkkasotilaan ammatti on ikivanha. Palkkasoturi on ammattisotilas, joka ottaa osaa sotatoimiin rahapalkkaa vastaan ilman erityistä ideologista, poliittista tai kansallista motiivia.
Palkkasotilas määritellään sodankäynnin ja rikollisen toiminnan ammattilaiseksi. Nämä ”historian pyörien pyörittäjät” takaavat aseillaan kaupunkien, kauppaliittojen tai varakkaimpien sukujen taloudelliset edut niille tahoille, joilla on varaa värvätä eniten kokeneita, ensimmäisen luokan palkkasotilaita viiriensä alle.
Palkkasoturien värväyksen tarve selittää suurimmaksi osaksi myös sen, miksi kuninkaat keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa harjoittivat merkantilistiseksi kutsuttua talouspolitiikkaa, eli pyrkivät muuttamaan luontaistuotteilla maksettuja veroja rahasuorituksiksi sekä muutenkin pitämään rahat ja arvometallit kotimaassa, oman linnan aarrekammiossa — tulevia värväystarpeita varten.
Palkkasotureille puolestaan kulta- ja hopearahat olivat keveitä kanniskella mukana, ja niillä oli helppo ostaa ja maksaa kaikki ne hyödykkeet ja palvelukset, joita sotilas tarvitsi tai ilokseen halusi.
Marxin mukaan kapitalismi tuli maailmaan vereltä ja mudalta löyhkäten, sillä järjestelmä oli väkivallan ja alistamisen tuote.
Kolonialismin hirmuvaltiaiden ja konkistadorien hillitön ryöstely pidäkkeettömän väkivallan avulla Etelä-Amerikassa, sekä USA:n käymät sodat tai sen junailemat veriset sisällissodat resurssien hallinnasta, käydään yhä samoista syistä: voittojen ja kyltymättömän ahneuden takia.
USA:n ulkopolitiikan suurin ongelma ei ole pääpuolueiden erimielisyys, vaan demokraattien ja republikaanien sopuisa samanmielisyys aggressiivisen ja kyynisen ulkopolitiikan hyödyllisyydestä.
Tätä ilmiötä, jossa sekä luonnonvarat sekä kansat alistetaan vahvimman oikeudella ryöstön ja riiston kohteeksi voidaan perustellusti kutsua uuskolonialismin sekä ryöstökapitalismin ajaksi.
Le Livre noir du capitalisme eli Kapitalismin musta kirjajulkaistiin Ranskassa 1998. Gilles Perrault’n johdolla valmistunut teos käsittelee kapitalistisen politiikan ja talouden yhteydessä tehtyjä kansanmurhia ja ihmisoikeusrikoksia 1500-luvulta 1990-luvun loppuun. Uhrien määräksi on arvioitu noin 147 miljoonaa ihmistä.
Jussi Malminen
Työkansan Sanomat 11/2021