KAPITALISMIN RAPPIO (Osa 1)


Kapitalismin tie edistyksestä taantumukseen

Kapitalismi on kriisien järjestelmä. Tuo kriisi ulottuu niin talouden kuin myös kulttuurin, politiikan, tieteen ja filosofian aloille. Kun kapitalismi ja porvaristo syntyivät ja alkoivat kehittyä vanhan feodaalisen järjestelmän tilalle, niillä oli vielä yhteiskunnalle paljon annettavaa. Ne kehittivät suuresti tuotantovoimia ja vapauttivat tieteen ja filosofian kirkon keskiaikaisesta henkisestä diktatuurista. Porvariston vallankumoukselliset liikkeet innoittivat jopa vallankumouksen taiteessa.

Ajanjakso keskiajan lopusta vielä pitkälle 1800-luvulle oli porvariston voittokulkua. Kuten Marx ja Engels kirjoittivat “Porvaristo on esittänyt historiassa mitä kumouksellisinta osaa. Porvaristo on hävittänyt kaikki feodaaliset, patriarkaaliset, idylliset suhteet… hukuttanut hurskaan haaveilun, ritarillisen innostuksen ja poroporvarillisen kaihomielisyyden pyhät väreet itsekkään laskelmoinnin jääkylmään veteen.” (Kommunistisen puolueen manifesti)

Historiallinen kehitys on luonteeltaan dialektista, ristiriitaista. Samalla kun kapitalistiluokka saavutti ennen näkemättömiä edistysaskelia se loi uuden riistojärjestelmän, joka kääntyi kehitystä vastaan. Loppuunsa tulleen feodalismin täytyi murtua nousevan kapitalismin tieltä, mutta kapitalismi ajautui itse samanlaiseen tilanteeseen: heti kun kapitalismi oli luonut työväenluokan ja suurteollisuuden, oli se luonut kaikki edellytykset omalle tuholleen, kaikki edellytykset siirtymiseen kapitalismista seuraavaan järjestelmään, sosialismiin.

Kapitalismin kehitys kärjisti sen sisäisiä ristiriitaisuuksia yhä enemmän ja synnytti kaikilla aloilla pahempia ja pahempia kriisejä. Kapitalismin pahenevat kriisit ja entistä kärkevämmät ristiriitaisuudet tekivät joka päivä siirtymisen sosialismiin yhä enemmän välttämättömäksi.

Imperialismi, kapitalismin mätänevä ja loismainen vaihe

Lenin kirjoitti teoksessaan Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena, että kapitalismi on saavuttanut viimeisen vaiheensa, kansainvälisten jättiyhtiöiden loismaisen ja mätänevän järjestelmän, imperialismin.

Imperialismin aikana kapitalismilla ei ole enää mitään edistyksellistä funktiota. Se pystyy yhä jonkin verran kehittämään tuotantovoimia ja tiedettä, mutta kehitys on koko ajan hitaampaa, vaivalloisempaa ja ristiriitaisempaa.

Edistys tieteen ja tuotannon alalla ei tapahdu enää kapitalismin ansiosta vaan siitä huolimatta. Kapitalismin kriisit pahenevat, lieveilmiöt lisääntyvät, se jarruttaa edistystä kaikilla aloilla yhä enemmän, rappeuttaa ja turmelee yhä laajempia yhteiskunnan osia.

Se kehitys mitä imperialistinen kapitalismi vielä pystyy saamaan aikaan, saa kasvavassa määrin tuhoisan ja ihmisvastaisen muodon. Siitä kertoo esim. massiivinen panostus sotateknologian kehitykseen, työpaikkojen vähentämiseen ja ympäristöä tuhoaviin toimintoihin.

Tarkastellaan seuraavaksi tuota ilmiötä yksityiskohtaisemmin.

Talouden kriisi

Kapitalismi on kestämätön järjestelmä ja pystyy ylläpitämään edes nykyisenkaltaista talouden kasvua vain valtaamalla uusia markkinoita, löytämällä uusia halpoja raaka-aineita joita ryöstää, hyödyntämällä halpatyövoimaa köyhemmistä maista ja lisäämällä riistoa myös rikkaammissa maissa.

Suomen kohdalla tästä kaikesta kertoo kiistattomasti:

1. Yksityistämiset, joilla vapautetaan uusia talouden alueita kapitalistien voitontavoittelulle ja myydään heille pilkkahintaan veroilla rakennettua omaisuutta. Infrastruktuuria, kuten sähköverkkoa ja junaratoja halutaan yksityistää. Myös terveyden- ja vanhustenhoidon palveluita ym. yksityistetään.

2. Ulkomaisen halpatyön käytön lisääminen ja tuotannon siirto kehitysmaihin aina kun mahdollista. Nekin tehtaat jotka sijaitsevat Suomessa, käyttävät kehitysmaissa tuotettuja raaka-aineita, puolivalmiita tuotteita ja osia.

3. Palkkojen alentuminen tai palkkojen kasvun jämähtäminen, irtisanomiset, palkattoman työn lisääminen mm. “kikyjen” ja “kuntouttavan työn” muodossa. Kansan suhteellinen köyhtyminen, ostovoiman lasku ja velkaantuminen.

4. Valtio subventoi kapitalismia ja antaa sille edullisia tilauksia, tukia ja helpotuksia, jotka rahoitetaan velkarahalla ja julkisia palveluja leikkaamalla.

Vaikka kapitalismi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja ja äsken mainittu suunta tulee varmasti vain jatkumaan, on talouden kasvu silti epätasaista, epävarmaa, huomattavan hidasta ja suunta on huonompaan päin. Ongelmiin ei ole ratkaisua eikä ulospääsyä. Myös ne keinot joilla kapitalismi pyrkii selviämään ongelmista itse aiheuttavat pitkällä tähtäimellä vain pahempia ongelmia.

Kapitalistisen tieteen kriisi

Biologit Levins ja Lewontin, kirjoittivat artikkelissaan “The commoditization of science” (Tieteen tuotteistuminen), että kapitalismissa julkinen sektori käynnistä kalliit tutkimusprojektit, yliopistot, tutkimuslaitokset yms. mutta tutkimuksen loppuvaiheessa projektit luovutetaan yksityisille yrityksille, jotka luovat sen perusteella patentoituja tuotteita. Valtaosa kustannuksista lankeaa yhteiskunnalle, mutta hyöty menee yksityisille firmoille.

Tämän jälkeen noista keksinnöistä, kuten uusista teknologioista, viljalajikkeista tai lääkkeistä, joutuu maksamaan itsensä kipeäksi kapitalistille joka on ne patentoinut. Patentit myös estävät ketään kehittämästä niitä eteenpäin, ellei ole valmis maksamaan maltaita. Näin viimeiseen vaiheeseensa kehittynyt kapitalismi on alkanut jarruttaa tieteen kehitystä ja toimii kehityksessä parasiittina.

Tieteen tuloksia myös turmellaan, jotta lopputuloksena saataisiin mahdollisimman paljon voittoa.

Esimerkiksi:

– Kehitetään kasvin siemeniä jotka ovat steriilejä jo yhden kasvukauden jälkeen. Näin viljelijä joutuu ostamaan joka kerta uusia kalliita siemeniä ja on riippuvainen siemen-kapitalistista. Tästä esimerkiksi käy Monsanton “Bt cotton”, joka on aiheuttanut Intiassa lukemattomien talonpoikien vararikon.

– Ei kannateta ennaltaehkäiseviä toimia, vaan kalliita lääkkeitä ja hoitoja, jotka pahimmillaan eivät paranna tauteja vaan ainoastaan hoitavat niiden oireita.

– Kehitetään ja mainostetaan tuotteita, joiden käyttöikä on mahdollisimman lyhyt. Ne joko hajoavat tai menettävät “muodikkuutensa” nopeasti.

– Tietotekniikan ala on kapitalismissa vääristynyt niin, että sitä käytetään erityisesti markkinointiin ja mainostamiseen, kuluttajien seurantaan, vakoiluun, työpaikkojen vähentämiseen sekä keinotteluun täysin fiktiivisillä virtuaalituotteilla kuten “kryptovaluutoilla”.

Avaruustutkimus on taantunut Neuvostoliiton hajottamisen jälkeen. Pieni sosialistinen Kuuba on tehnyt huomattavia läpimurtoja lääketieteen mm. syöpätutkimuksen alalla, mikä osoittaa sen miten paljon parempaan ihmiskunta pystyisi ilman kapitalismia.

Levins ja Lewontin kirjoittivat tiedemiesten ja tutkijoiden proletarisoitumisesta. Uusia tutkijoita tuotetaan kuin liukuhihnalla ja heillä on oltava vain minimaalinen osaaminen mikä koskee vain sitä työtä, johon heidät suunnataan. Tutkijat alistetaan kapitalistien kontrolliin ja tiede ei ole enää tutkijan suuri intohimo vaan pelkkä työ, jossa työvoimaa riistetään.

Tomi Mäkinen

Työkansan Sanomat 6/2021

KAPITALISMIN RAPPIO (Osa 1)
Merkitty:            

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit käsitellään CleanTalk-pilvipalvelussa roskapostikommenttien suodattamiseksi. Näitä tietoja säilytetään palvelun lokitiedoissa 7 päivää jonka jälkeen ne poistetaan.